Onko näin?
Esim. tapaus: Noin neljäkymppinen nainen on kahden alaikäisen lapsensa yh.huoltaja. Nainen irtisanoutuu vakituisesta työpaikastaan ja saa siitä hyvästä kolmen kuukauden karenssin, eli rahaa tulee lasten vuoksi kelasta perhe-eläkkeen muodossa ja toisen lapsen opintotuen muodossa, sekä tietysti lapsilisät yh.korotuksin ( lasten isä on kuollut,eli vanhemmat olivat jo eronneet ennen toisen huoltajan kuolemaa), ja lapset olivat eron jälkeen ns. yhteishuoltajuudessa kunnes kuolema korjasi isän, ja lasten äidistä tuli täysiaikainen huoltaja lapsilleen.
Kolmen kuukauden karenssin kärsittyään äiti-yh. alkaa saamaan ammattiliittonsa 500 päivän ansiosidonnaista ja kaikki nuo edellä mainitut tuet kelasta lisättynä päälle.
Onko saman kokeneita, että pärjääkö hyvin noinkin, että kannattaa sanoutua itsensä irti työpaikastaan?
Onhan tietysti mukavaa lastenkin kannalta, että äiti on kotona, ja hoitaa kodin, ja muut jutut ilman työstä aiheutuvaa stressiä, mutta onko moraalisesti oikein ryhtyä ihan vasiten yhteiskunnan elätiksi tuollaisessa tapauksessa?
Ovatko tämän maan sosiaaliset tuet todellakin niin suuret em. tapauksessakin, että äidin kannattaa olla ennemmin kotona työttömänä kuin kokopäiväisessä palkkatyössä?
Erinäisistä henkivakuutuksista puhumattakaan.
Esim. tapaus: Noin neljäkymppinen nainen on kahden alaikäisen lapsensa yh.huoltaja. Nainen irtisanoutuu vakituisesta työpaikastaan ja saa siitä hyvästä kolmen kuukauden karenssin, eli rahaa tulee lasten vuoksi kelasta perhe-eläkkeen muodossa ja toisen lapsen opintotuen muodossa, sekä tietysti lapsilisät yh.korotuksin ( lasten isä on kuollut,eli vanhemmat olivat jo eronneet ennen toisen huoltajan kuolemaa), ja lapset olivat eron jälkeen ns. yhteishuoltajuudessa kunnes kuolema korjasi isän, ja lasten äidistä tuli täysiaikainen huoltaja lapsilleen.
Kolmen kuukauden karenssin kärsittyään äiti-yh. alkaa saamaan ammattiliittonsa 500 päivän ansiosidonnaista ja kaikki nuo edellä mainitut tuet kelasta lisättynä päälle.
Onko saman kokeneita, että pärjääkö hyvin noinkin, että kannattaa sanoutua itsensä irti työpaikastaan?
Onhan tietysti mukavaa lastenkin kannalta, että äiti on kotona, ja hoitaa kodin, ja muut jutut ilman työstä aiheutuvaa stressiä, mutta onko moraalisesti oikein ryhtyä ihan vasiten yhteiskunnan elätiksi tuollaisessa tapauksessa?
Ovatko tämän maan sosiaaliset tuet todellakin niin suuret em. tapauksessakin, että äidin kannattaa olla ennemmin kotona työttömänä kuin kokopäiväisessä palkkatyössä?
Erinäisistä henkivakuutuksista puhumattakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ihmeessä lapsen opintotuki kuuluisi mitenkään äidille? Kahden lapsen kohdalla ei työn lopettaminen välttämättä ole järkevää, mutta 4-5 kakaraa niin duunista ei käytännössä voi saada yhtään enempää kuin yhteiskunnaltakaan. Että se työnteko on silloin jonkinlainen harrastus, jolla saa ajan kulumaan.
Eihän se lapsen opintotuki kuulukkaan yh.äidille, mutta on se kuitenkin avittamassa lapsen elättämistä, ja sehän määräytyy vanhempien bruttotulojen mukaan, joten aloittajan tapauksessa täysi potti kelasta opiskelevalle lapselle.
Kahden huoltajan perheissä opintotuki määräytyy myös vanhempien tulojen mukaan, joten joissakin tapauksissa opintotuki on olematon jo aikuisiänkin saavuttaneelle lapselle, ja lapsen omaa tukeahan sen piti olla eikös vaan?
Ajattelin vaan, että yhteiskunta kylläkin tukee esim. yllä mainitussa tapauksessa niin hyvin rahallisesti, ettei esim. yh.äidin/isän kannata töihin mennäkään, ja näinä huonoina työllistymisaikoina lusmuilulle on tilaa tehtykkin, ei sen puoleen.
Vanhempien tulot vaikuttavat opintotuen suuruuteen vasta sitten kun vuositulot ylittävät 41 800 euroa. Kahden vanhemman tapauksessa tuo käykin aika helposti, mutta yksinhuoltajaäidin kuukausitulojen pitäisi olla yli 3500 euroa ennen kuin lapsi saisi vähemmän opintotukea kuin äidin ollessa työttömänä. En tosin tiedä millaisia summia nuo perhe-eläkkeet ovat, mutta ainakaan ilman niitä ei kovin monella yh:lla tuloraja pauku.