Anoreksiaa?

Moi,

en tienny yhtään kelle tästä voisin kertoa niin kerrompa tänne.

Juttu lähti siitä, että koin aika vaikeen eron, masennuin ja menetin ruokahalun. Siinä kun jonkilainen elämänilo alko tulla takasin, tuli myös ruokahalu. Päätin sitte kumminki että empäs syökään, haluan laihtua että saisin poikaystäväni takasin (sillon BMI 25,61). Rupesin syöttämään mun tuloksia ja liikuntoja Iltalehden painopäivyriin. Ensin homma meni aika maltillisesti että lenkkeilin muutaman kilsan ja söin jotain 600 - 1200 kcal per päivä. Söin hillitysti karkkia ja muutenki ihan oikeeta ruokaa. Tätä kesti noin viikon.

Sitten tuli ns arki, ja vähensin ruokailua. Lopetin herkut, vaihoin kaiken normaalin ruuan vähärasvaseen ja rupesin kyttäämään kaloreita tasan kaikesta. Aloin syömään jotain 200 - 400 kcal, kävin salilla ja paino tippu heti paljon. Sain laihuttamisesta kauheesti mielihyvää ja mulla oli hyvä olo. Rupesin mittaamaan itteäni joka päivä ja vaakalla käymään noin viis kertaa vuorokaudessa.

Nyt tilanne on se, että vaikka tää kaikki on tapahtunu tosi lyhyen aikavälin sisällä, niin en voi ajatella enää muuta ku syömistä. Käyn joka päivä salilla vähintään tunnin, yritän syödä mahdollisimman vähän ja juon paljon vettä. Pelkkä ajatus oikeen ruuan syömisestä tuntuu jotenki piinaavalta. Sitä on silti pakko syödä, koska jonkilainen järjen ääni päässä koittaa sanoa että älä mee säästärille, ei tässä oo mitään järkee. Yleensä noin viidennen haarukallisen jälkeen tulee tosi huono omatunto, ja mun täytyy taistella etten oksenna. Halu tehä niin on tosi kova, ja itken aivan hirveesti ko kamppailen itteni kans että oksennanko vai en. Ruuansyönti vaivaa mua vielä seuraavanaki päivänä, jollon sitte syön vaan ehkä yhen kiivin ja kaks näkkäriä.

En tiiä onko tää nyt virallisesti anoreksiaa, mutta nyt mun BMI on 23,53. Painoa on tippunu noin kolmen - neljän viikon aikana kuus kiloa, enkä pysty lopettamaan. Ruoka hallitsee mun ajatuksia, ja kun katon laihojen ihmisten kuvia saan vaan motivaatiota jatkaa. Luen myös just tämmösiä palstoja ja saan voimaa tähän että näin mun täytyy tehdä. Rakastan sitä tunnetta ku meen aamulla vaakalle ja se näyttää muutaman sata grammaa vähemmän mitä eilen. Silti joku pieni ääni mun päässä sanoo että oon sairas.

Oonko? Mitä mä teen?