takaisin ne hetket, kun en ollut rehellinen itselleni ja sille mitä tunsin - mitä merkitsit. Kun saisin takaisin ne hetket, kun en ollut oma itseni ja kertoisin totuuden - ehkä ymmärtäisit? Joskus maailmaa katsoo vääntyneiden lasien lävitse ja on liian nuori ymmärtämään.
Kun saisin...
Rakasta kun voit
43665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Jälkiviisaus ei kannata. Tekisit saman uudestaan. Se oli sun valintasi, et rakastanut tarpeeksi, siinä kaikki. Jos rakastaa ei koskaan toimi noin kuten kuvasit.
Kerropa pisterivi mitä rakkaus sinulle merkitsee? Mitä se sisältää?
On ymmärrettävää, että ilman taustarinaa muutama rivi saa joskus aikaan ihmeeellisiä, ilkeitäkin vastauksia.
Aina ei ole valmis rakkauteen, vaikka miten toivoisi. Joskus sitä hukkaa oman elämänsä suunnan ja todellisen minänsä, uppoaa syvien synkkien ajatusten mereen ja ajattelee, ettei ole edes rakkauden arvoinen. Nyt vahvempana, kaikesta pahasta selvinneenä ei voi olla katsomatta taaksepäin ja ajattelematta sitä, että tein virheen, jota en silloin ymmärtänyt.
Mitä ilkeää tuossa vastauksessa oli? En usko että rakastit, ainakaan tarpeeksi, jos noin toimit. Joskus tuollaisessa tilanteessa voi pahoittaa sen rakkauden kohteen mielen myös. Jättäminen sattuu aina.
Sinä päivänä kun olet itse syvästi masentunut ja horjut itsemurhan partaalla, niin rakkaus ei ole päällimmäisenä mielessäsi. Erikseen ovat ne terveet, tasapainoiset ihmiset, jotka leikkivät ja jättävät kylmästi. Minä olin hukkuva, joka ei tavoittanut pohjaa ja koska en koskaan kertonut totuutta tästä puolesta itsessäni, ei hän tiedä sitä. Ja menetin hänet, koska en kyennyt pitämään hänestä kiinni ja koska rakastin häntä liikaa - niin paljon, että hän oli yksi syy siihen miksi horjuin.
Miten masentunut itsemurhaa suunnitteleva ihminen voi rakastaa ketään?
Onko se rakkautta?
Jos olet loukannut häntä voi aina pyytää anteeksi. Silä tavalla osoittaisit ihmisyyttäsi hänelle. Jos olet jättänyt hänet kylmästi kuten kerroit. Jättäminen on aina kylmä teko,jos toinen ei ole tehnyt mitään väärää.
Se on rakkautta siihen asti kunnes se kääntyy itseään vastaan.
Se on rakkautta kunnes sairastut.
Sen jälkeen menetät kaiken otteen, mutta kun selviätkin takaisin, niin ne tunteet palaavatkin ja ymmärrät että sen mikä oli elämässäsi puhdasta, kaunista, aitoa ja harvinaista, niin sen sinä tuhositkin ajattelemalla sen olevan väärin ja pahasta. Että olet huono, ruma ihminen, joka ei ansaitse tulla rakastetuksi. Että vedät toisenkin mukanasi siihen painajaiseen, jossa joudut elämään.
Joskus rakkauskin voi olla tuhoavaa, jos se ei saa tilaa hengittää ja kasvaa.
Minusta tuo mitä kuvaat ei ole rakkautta.
En ole jättänyt. Tilanne oli vain monimutkainen, enkä tuonut tunteitani ilmi silloin kun olisi pitänyt, vaan yritin viimeiseen asti kieltää ne ja lopulta se kaikki - muiden tapahtumien myötävaikutuksella - johti liian syville vesille.
En halua täällä siitä sen yksityiskohtaisemmin kirjoittaa ja häpeän sitä, etten pyytänyt apua silloin kun sitä eniten tarvitsin, mutta taisimme molemmat olla hukkuvia silloin, eikä kumpikaan toista vahvempi.
Ne ovatkin masentuneen ajatuksia ja kokemuksia rakkaudesta.
Jos kirjoittaisin tänne siitä kaikesta kauniista sitä ennen - kipeän suloisesta kaipuusta ja tahdosta seurata toista vaikka maailmankaikkeuden reunankin ylitse - niin silloin sitä kutsuttaisiin rakkaudeksi?
Voiko olla universaalia totuutta rakkaudesta? Se on meille jokaiselle erilainen ja yksilöllinen kokemus. Emme aina ole niin onnekkaita, että kohtaisimme sen maagisen Oikean sellaisella hetkellä, että kaikki sujuisi kuin tanssi. Niin että voisimme heittäytyä sen tunteen vietäväksi ja hullaantua ja hurmaantua täysin. Ilman että se satuttaisi ketään. Ilman että kellään olisi mitään sitä vastaan. Seurasin liikaa järkeäni, enkä tunnettani. Se oli ensimmäinen suuri virheeni.
...sivusta kun lukee näitä tekstejä niin huomaa että Ap on aikuinen ihminen ja kommentit noissa väleissä ajateltu lapsellisesti vaaleanpunaisten lasien läpi:)
Ei todellakaan ole musta-valkoinen asia rakkaus eikä tilanteet niin yksinkertaisia kuin jotkut uskovat.
Onnea elämääsi eteenpäin ja viisaampana tunnut astelevankin oppineena eletystä elämästä:)
Kiitos. :)
Tilanteet eivät todellakaan aina ole yksinkertaisia ja helppoja, ja suuri rakkaus ns. väärään aikaan väärässä paikassa voi olla rankka kokemus - varsinkin jos ei ole ollut kauheasti aikaisempia kokemuksia niistä suhteitten ja tunteitten kiharimmista kiemuroista.
Paljon tuli opittua, ankarimman kautta - etenkin se että pitää olla hellä ja armelias myös itselleen. Aika antaa perspektiiviä myös omille teoilleen.
haista paska!
Haista vaan paska, niin syvältä kuin vain pystyt!
Tuota tuota... Mikäs sinun ongelmasi sitten on?
Älä anna palstojen sekoittaa päätäsi.
Noin sanoo ihminen joka ei ole koskaan masentunut!
Vaikuttaa siltä että et ole ollut valmis Rakkauteen koska et kykene rehellisesti ja realistisesti reflektoimaan itseäsi, myöntämään asioita et itsellesi etkä muille.Vasta kun käyt sen kivuliaan prosessi läpi jossa löydät itsesi ja hyväksyt itsesi olet tuon toisen, hylkäämäsi arvoinen sillä olet pistänyt hänet kärsimään.Tuskin hän ottaa sinua vastaan ellei jo naamastasi näy tämä kokemus.
Rakkaus on elämän tärkein asia. Rakkauden puolesta tekee mitä tahansa, järjellisesti ja realistisesti ajateltuna tietenkin. Rakastamastaan ihmisestä ei koskaan vapaehtoisesti luovu. Aloittaja ei rakastanut tarpeeksi kun epäröi.
Jälkiviisaus ei kannata, hän tekisi saman uudestaan. Sen vuoksi itseä on turha syyttää tapahtuneesta. Ei ollut tarpeeksi tunteita jos jättää tilaisuuden käyttämättä.
Tuo rakkaus mistä puhut, vaatii toteutuakseen kaksi hyvin ehjää ihmistä, jotka voivat rakentaa luottamuksen luottaen itseensä yhtä paljon kuin toisiinsa. Se on ihanne, enemmän kuin tosielämän totuus. Miksei sitä kohti voisi pyrkiä, mutta jos taustalla on aina jokin ihanne, sitä pettyy helpommin toiseen ja todellisuuteen, kuin suhtautuu niihin hyväksyvästi.
Ja lisäksi, jälkiviisaus kannattaa, mikäli sen avulla oppii virheistään ja saa jotain uusia ajatuksia, paremman kosketuksen itseensä jne.
Tuo on totta. On väärin yrittää selviytyä yksin.
Voi oppia tunnistamaan kaikki tuhoavat, tuhoisat ajatusmallit ja kieltäytyä kulkemasta enää sitä polkua. Myöntää omat heikkoutensa.
Voiko rikkinäinen ihminen rakastaa? Vai ottaaako vain vastaan ehjältä rakkautta?
Onko siinä kyse rakkaudesta?
fuck you!!!!!!!!!!!
Vedä käteen!!!!!
Oletko sinä nyt se ihminen joka pitäisi pyyttää apua jostain ,sinun kommentisi on ihan järkyttäviä,siis olet kateellinen ihmiselle joka on selvinnyt noin surullisesta elämän tilanteesta , nyt ei kyllä ole sulla kaikki asiat kohallaan.
Kaikki voi rakastaa. Kaikkia rakastaa joku. Kaikki on rakastamisen arvoisia. Are we the people? We the people.
wittu äitis???????????????????
älä naurata!
Mulla ei ole mitään lisättävää eikä sanottavaa tähän ketjuun enää. Toivottavasti ap ei oo se jota kaipasin. Ei voi olla. Mä oon ollut häneen yhteydessä ja yrittänyt.
Ethän ole hän? Mä en kestä näitä...... että jos näin olisi...... no , et sä ole, mä olin monta kertaa yhteydessä oikeassa elämässä ja kaikki oli aivan loistavasti.
Kai ap saa rakkautta? Mikä on rakkautta hänelle? Mikä on oikein?
Kuka kertoo?
Heterorakkaus on aina ollut yliarvostettua mielestäni. Tässä se taas nähdään.
Kyllä rikkinäinen ihminen rakastaa ja tarvitsee rakkautta. Me kaikki tarvitsemme rakkautta.
Rakkaus on vaan niin voimakas tunne. Jos molemmat on rikkiäisiä, pitäisi edetä todella varovasti ja rehellisin avoimin mielin. Mut ymmärrän jos se vie niin voimat, ettei pysty. Joskus irtipäästäminenkin on rakkautta. Itseään ja toista kohtaan.
Voimia aloittajalle ja halit.
Halaukset kuulemma vahvistaa
Tämä en ole minä, eikä hänkään vaikka aloituksesta olisi voinut luulla.
Muistutat erästä naista, jonka kerran kohtasin ja tunsin. Et ole hän, mutta hän ei koskaan kertonut miksi lopulta halusi eroon minusta.
Jokin hänen silmissään toiseksi viimeisellä tapaamisella viestitti että hän kamppaili jonkun tunneasian kanssa.
Sitten hän halusi nähdä. En tajunnut että siitä tulisi viimeinen kerta kun näkisin hänet. Hän saapui kuin valkoinen haamu jutteleman. Jälkeenpäin ajattelen että hän ehkä kärsi anoreksiasista ja hänellä oli muitakin psyykkisiä ongelmia.
Yritin parhaani mukaan ymmärtää vaikkei hän noista kertonutkaan, mutta hän toimi todella kylmästi minua kohtaan.
Vasta jälkeenpäin tajusin että hänellä oli vakavia ongelmia ja jo sen takia minun tapaaminen oli vaikeaa.
Sinun kannattaa muistaa että rakkaus vaatii myös onnea. Oinkeanlaista sattumaa että oikeat ihmiset kohtaavat oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Muuten rakkaus ei ehkä tapahdu.
Itse en osaa sanoa olisiko meistä voinut tulla paria sinällään, mutta vaikka teki kipeää päästä irti niin toisaalta ymmärrän että hänen tilanteensa oli vaikea.
Ajattelen toisinaan häntä ja olihan meillä ne hetkemme.
Ehkä sinun kannattaisi ajatella samoin.
Aika kyllä hioo muistoista kaiken karhean ja näistäkin tapahtumista on jo vuosi. Nyt tuntuu niin ihmeelliseltä olla vahva ja elämää täynnä kuin muistaa omaa elämään vuoden takaa. Sitä haluaisi nyt saada rakastaa ja osoittaa, mutta hetki on mennyt.
Monesti sitä rikkinäisenä haluaa tulla entistä enemmän rakastetuksi, mutta on myös entistä vaikeampaa päästää ketään lähelleen ja syy omaan käytökseen voi olla kaukana vuosien takana. Sitä ei ehkä myöskään halua asettua ristiksi kenellekään ja siirtää omaa pahaa oloaan toiselle. Mutta ei toista voi rakastaa ehjäksi - sitä alkaa parantua vasta kun onnistuu rakastamaan ensin itseään.
Ei ollut ap:lla kyse rakkaudesta. Et edes yrittänyt korjata tilannetta. Nyt kun se olisi mahdollista. Aina voi pyytää anteeksi ja yrittää korjata tilanteen, jos olisi kyse aidosta rakkaudesta. Mulle tuli sellainen tunne. Mutta, omahan on päätöksesi.
Miten sitä sanotaankaan - tunne ei ole aina tiedon väärti?
Jos toinen on jo mennyt elämässään eteenpäin, niin kannattaako sitä repiä auki vanhoja haavoja?
Minä olen kulkenut hyvin paljon samanlaisen neulansilmän läpi kuin sinäkin. Niin kivuliaan tutulta tuo kuulostaa. Voisin allekirjoittaa aivan kaiken mitä olet tässä kirjoittanut. Surkuhupaisaa on sekin, että olen samankaltaisessa tilanteessa tällä hetkellä.
Yhtenä päivänä suomut putoavat silmistä ja maailman näkee eri tavalla. Omat jalat rupeavat kantamaan, sitä alkaa todella ymmärtämään mikä on tärkeää ja mikä ei, mitä elämältään tahtoo, eikä tunteitaan tai tarpeitaan enää tarvi pelätä. Tämä onkin sitten vaikeaa: aloin kohtaamaan oman keskeneräisyyteni juuri pystyäkseni todella rakastamaan tätä yhtä naista. Erosimme vajaa puoli vuotta sitten, vaikealla hetkellä voimani olivat lopussa, kuten varmasti hänelläkin.
Kun tunteitaan ei enää pelkää, ne tulevat voimakkaampina kuin koskaan aiemmin. Koska en ole hänestä luopunut, rakkauden tunne, halu ja ikävä ovat hyvin suuria, mutta tunteeni ei tule saamaan täyttymystään. Mielestäni rakkaus on ulospäin suuntautuva tunne, joka täyttyy rakkaussuhteessa, jossa molemmat suuntaavat rakkautensa toisiaan kohtaan.
Ja hän on jo mennyt.
Ehkä saat vielä mahdollisuuden kertoa hänelle... ?
On käynyt näin jo monen muunkin kanssa aiemmin joten eopä yllätä.
Ehdottaisin sinua kertomaan ja kohtaamaan jos kerta olet noin "kehittynyt".Olet saattanut pilata hänen elämäsä ja hän muuttua katkeraksi, kertominen voisi vapauttaa edes yhdestä hänen tuskastaan. (jos osaat asettua muidenkin osaan?)
Täysin blaablaa koko höpinä. Kyllä se niin on että jos joku ihminen on ollut noin tärkeä jollekin, niin sen kertominen on täysin sallittua olipa tilanne mikä tahansa. Ap on taas jossakin Jumalan asemassa ja "viisaana" miettii että _enkerrokoskaarvetjoumpeutuneet_shittiä_ Kuin ihminen ihmiselle ilman vastuun ottamista toisen tunteista! Olkaa sellaisia kuin olette älkääkä aina mitettikö että miten säännöt sanoo? On kai jotakin inhimillistä olemassa? Mitä säkin ap luulet että jos toiselle kerrot nuo, niin hänkö olis oikopäätä rakastumassa sinuun ja olisitte taas tilanteessa jossa eitaastiedä että miten edetä?
Sitä vaan kohtaa tärkeitä ihmisiä ja merkittäviä ja ainahan se tilanne on huono.
Rakkaus, jota pitää kohdella silkkihanskoin on jo heti kättelyssä tuhoon tuomittu. Siksi se ei koskaan kestä. Vaali rakkautta, pyh.
Rakkautta on kertoa se hänelle, perkele. Se joko kestää tai ei kestä ja syitä voi sitten miettiä että mitkä ne oli.
Tuskin sinä rakastaisit minua jos tietäisit
millaiseksi olet minut tehnyt
heikoksi ja huonoksi
pelleksi ja noloksi.
Tule jos voit tai ole tulematta
en odota mitään.Se on sinun elämäsi.
Minulta se katosi jonnekin jo kauan sitten.
eikä se kokonaan sinun syysi ole.
Mutta siltikin, olet anteeksipyynnön velkaa.
Haluaisin kuulla sen.Ehkäs en jälkeen osat
vaihtuvat toisinpäin ja minä vuorostani voin löytää itseni.
takaisin kunhan vain kierrät maapalloa taaksepäin siihen hetkeen kun haluat tai hyppäät aikakoneella menneisyyteen. Vaan tekisitkö kuitenkaan toisin, samat virheet aina uudelleen ja uudelleen.... :D