Teinimies ei aikuistu koskaan

Hmmmm...Teinimies...Aika jännä termi...Olisiko nuorekas ja terveitsetuntoinen parempi termi/ profilointi tälle ko. ryhmälle?

Jos puhutaan teinimiehistä, voidaan puhua myöskin pappa-pojista: Pappa-poika on sellainen reppana. Hän kaljuuntuu intin jälkeen, lihoo ja pukeutuu Halpa Hallin vaatteisiin, jotka on suunniteltu eläkeiläisille. Hän leikkaa kerran kolmessa kuukaudessa hiukset naapurin Martan kotiparturissa jenkkisiiliksi.
Pappa-pojalla ei oikein naiset pysy, eli siksi hän haluaa antaa ensimmäiselle vauvakuumeiselle naiselle siementä, jotta nainen tulee kantavaksi. 25 vuotiaana pappa-poika näyttää 55 vuotiaalta ja on sitä henkisesti, kun töissä käynti ja perhe-elämä on rankkaa. Omaa elämää ei ole - vaikka ei sitä ollut ennen akan löytymistä ja hetiperään oentukatraan perustamistakaan, kun elämä oli yksinäistä.
Pappa-pojan vaimo näytää kolmikymppisenä, kun nainen on kauneimmillaan, 62 vuotiaalta.

Kumpia ennemmin olette?

Löytyisikö joltain vielä nykymaailmassa hieman ymmärtämystäkin sille että ihmiset nyt vaan ovat kaikki erilaisia? Ja se on onneksi rikkaus, ei rasite...

Itse olen periaatteessa tuollainen nuorekas teinimies, 30v ja ISÄ. En tosin asu äidin helmoissa.

Minulla on parikin ystävää, jotka ovat yli 35v ja asuvat vanhempiensa kanssa. En minä heitä minään teinimiehinä pidä. Toki mietin, että täytys olla aikas soputuva nainen, jos selaisen miehen kanssa suhteeseen alkavat... Mutta ei vanhempien kanssa asuminen minusta tee heistä mitenkään huonompia kuin muistakaan miehistä. Arvostan suuresti, että he vielä tuossa iässä pystyvät noin elämään, minusta siihen ei olisi, en osaisi olla sikäli ihmisiksi, että yhteiselo vanhempieni, lähinnä äitini kanssa onnistuisi.. tosin olenkin nainen...

Peräkamarinpoikahan asuu äitin helmoissa vielä kun 20 tulee täyteen.

Ja nehän on juntteja nro.1.