Koska yksinoloon tottuu?

TuoreYH

Olen vuodenvaihteessa eronnut ja suhteesta jäi kaksi pientä lasta joiden kanssa nyt asustelen. Lapset ovat ihania, ja heidän kanssa viihdyn hyvin, mutta jotain silti puuttuu. Niin pitkään kuitenkin oli se toinen aikuinen kuvioissa, kenen kanssa jutella ja olla, että tilalle jäi nyt yhden aikuisen mentävä aukko.

Nyt koko ajan kalvaa tunne tästä puutoksesta. Iltaisin lapset menevät kahdeksan aikaan nukkumaan ja itse jään yksin vielä valveille. Se on pahinta aikaa. Pelkään tekeväni pian jonkun hätiköidyn ratkaisun ja otan ensimmäisen vastaan tulevan miehen tämän yksinäisyyden takia.

Koska tästä "vapaudesta" ja vain lasten kanssa olosta osaa nauttia täysillä?

Edellinen suhde oli ongelmainen, enkä sitä halua takaisin. Miehelle vuosien saatossa kehittyi alkoholiongelma jonka seurauksena tuli uskottomuutta, agressiivisuutta, rahavaikeuksia ja jatkuvaa valehtelua. Nyt pitäisikin erityisen huolellisesti miettiä ennen kuin jatkossa mitää suhteiden aloittamista ajattelee, eikä hätiköidä.

25

695

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wilma60

      Ei kukaan osaa sanoa milloin yksinoloon tottuu sillä me ihmiset olemme yksiköitä ja meillä jokaisella on oma aikansa. Minulle yksinolo sinällään ei ollut vaikeaa sillä yksinhän minä olin lasten kanssa ollut jo avioliiton aikana. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni erosta toipumiseen ja sen jälkeen opin nauttimaan elämästä lasten kanssa. Enkä edes kaivannut siihen toista ihmistä. Kaksi vuotta eron jälkeen tapasin uuden ihmisen mutta siinäkin meni aikansa ennnenkuin todella uskalsin heittäytyä siihen suhteeseen. Tuo suhde on nyt kestänyt kaksi vuotta ja vieläkään emme asu saman katon alla vaikka paljon aikaa yhdessä vietämmekin. Jostain syystä minulle oma aika, oma tupa ja omat lapset on vielä ne ykköset elämässä että en halua tähän joukkoon toista aikuista ihan täyspäiväisesti.

      • yksin tai kaksin

        Yksinolo voi välillä olla hyväksi, mutta ei sun tarvitse olla yksin jos et halua olla. Varsinkin jos tuntuu, että tarvitset uusia ystäviä tai uutta kumppania, niin käy katsomassa tätä http://bit.ly/seuranhaku

        Monet hakevat siellä ihan vain uusia ystäviä jos et halua vielä uuteen suhteeseen.


    • roikkuu edelleen

      No mulla kesti ainakin 10 v kun en enää ajatellut ja ikävöinyt. Nyt vielä meitin ja paha oloa on, mutta takasin en ottaisi enää.

      Sanoisin että parikymmentä vuotta menee, ennekuin unohtuu täysin. JOS löytyy parempi mies ja lapsille parempi isä kuin oma oli, niin unohtuu nopeemminkin. Mutta varaudu kahteenkymmeneen vuoteen.

    • MW

      MeIllä on erosta pari vuotta.

      Mulla yksinoloon tottuminen meni ensin helposti sen kautta, että tunsin villiä iloa olla yksin, vapaa tapaamaan sukulaisia ja naispuoleisia tuttujani, kun vapauduin pitkästä ja liian omistavaisesta suhteesta.

      Tottakai samalla tunsin lievää kauhua siitä, että olenko nyt loppuikäni yksin ja mainokset siitä "kuinka pariskunnat vanhenevat onnellisina yhdessä" olivat myrkkyä, mutta sen myrkyn tekemä tuho jäi sen ihanan vapauden tunteen jalkoihin.

      Nyt tuntuu, että en halua (ainakaan vielä) ketään uutta tekemään säätöjä mun elämään. Onko se tunne sitten sitä, että on vielä toipumassa, vaikea sanoa, mutta voisin arvata, että on. Ainakaan ajatus siitä , että on yksin ei enää pelota. Tottakai kun menee erinäisiin tilaisuuksiin "ilman paria" tuntuu haikealta, mutta "yksin kotona" sujuu jo mallikkaasti.

    • 2v erosta

      Itselleni ero ei ollut vaikea, koska mies oli jo vuoden verran käynyt kotona lähinnä nukkumassa. Päivät hän vietti toisen naisen kanssa, koska oli työttömänä. Aluksi ei kertonut, mutta arvaahan tuon...

      Ehkä puolitoista vuotta jaksoin yrittää silloin tällöin deittailla, mutta sitten totesin, että en halua ketään moniongelmaista miestä vaivoikseni. Sillä vain niitä tuntui olevan tarjolla. Ei yhtään ketään, jonka kanssa olisin oikeasti voinut olla.

      Niinpä olen nyt ollut täysin tyytyväinen yksikseni. 100% tyytyväinen!

    • mies kärsii, ei me

      Meillä kun yks naikkonen tuli väliin ja rikko perheemme, niin se kesti vuosia, että selvitiin siitä. Perheen rikkominen on julmaa.
      Lapset selvisivät helpommin kuin minä, sillä olivat sen verran pieniä. Kun isää ei ollut enää siinä niin se unohtui. Nyt lapset hylkäsi isän eikä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mies sai nenilleen onneksi.
      Itse aiheutti sen ettei lapset ja lastenlapset ja minä enää välitetä.

    • klonne

      älä viitti valittaa tyhjästä!!!!
      vai on sulla ressukalla yksinäistä ja vaikeaa?
      anna lähihuoltajuus lastes isukille ja kokeile oikeesti etänä mimmosta on yksinäisyys ja vaikee elämä!!!!!!!!
      tollaset sun kaltaises ruikuttajat vituttaa ku ruikutatte asiasta mikä ei ees koske teitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      • okxtukocxgyuko

        Etkös sinä vikissyt justiin toisessa ketjussa miten elarit on ulosotossa ja lisää mukulaa pukkaa maailmaan? Juu, on se rankkaa olla tyhmä.


      • hjdgtjifchyujlp

        Mitä sinä itse teet? Justiin taisit ruikuttaa toisessa ketjussa miten sulla on elarit ulosotossa ja uusi mukulakin maailmassa.


      • jorggedu

        Ehkä muutama äiti valvoo näin viikonloppuna ikävöiden lastaan jonka kanssa ei voi elää yhteistä elämää kahteen päivään.......
        Onneksi sillä etä isällä on helpompaa kun saa miettiä: "vain nämä kaksi päivää ja taas saan "nauttia" etän arjesta miettien miten omalla lapsellani/lapsillani on se elämä mennyt......"
        Saanhan kuitenkin olla ehta isä omalle lapselleni, neljä vrk./kk jolloin voin olla.... se oma isä....... ahneet ruikuttavat yhärit: ette nuku ikinä ilman ISOSTI kolisevaa omatuntoa!!!!!!! (ette vaikka kuinka yritätte "selitellä" itsenne "kuiville" VASTUUSTA!


      • lopeta ruikutus
        jorggedu kirjoitti:

        Ehkä muutama äiti valvoo näin viikonloppuna ikävöiden lastaan jonka kanssa ei voi elää yhteistä elämää kahteen päivään.......
        Onneksi sillä etä isällä on helpompaa kun saa miettiä: "vain nämä kaksi päivää ja taas saan "nauttia" etän arjesta miettien miten omalla lapsellani/lapsillani on se elämä mennyt......"
        Saanhan kuitenkin olla ehta isä omalle lapselleni, neljä vrk./kk jolloin voin olla.... se oma isä....... ahneet ruikuttavat yhärit: ette nuku ikinä ilman ISOSTI kolisevaa omatuntoa!!!!!!! (ette vaikka kuinka yritätte "selitellä" itsenne "kuiville" VASTUUSTA!

        Miksi yh:n omatunto kolisee?

        Oletko sitä mieltä että jokaisen yh-äidin lapsen olisi parempi olla isänsä luona ja tätä yh yrittää selitellä toisin? Ja että siksi hänen omatuntonsa kolkuttaa? Koska kaikki etäisät ovat julmasti lapsistaan erotettu, yh-äidin ahneuden vuoksi?

        Ja kaiken tämän päättelet siitä että sinä olisit itse halunnut lastesi lähiksi, mutta syystä tai toisesta asiat menivät toisin?

        Ja mistä vastuusta ne yh-äidit yrittävät päästä kuiville? Eivätkö he mielestään kanna vastuutaan? Vai tarkoittaako se vastuu tässä tapauksessa sitä että heidän tulisi toimia kuten sinä parhaaksi katsot? Eli antaa lapset isälleen asumaan. Koska sinä olisit halunnut omasi luoksesi, oletat että kaikki muutkin haluavat ja siihen kykenevät ja että ylipäätään ratkaisu jossa äiti on lähi on aina väärin. Koska sinusta se on epistä. Koska sinä näet nämä asiat yhä edelleen miesten ja naisten välisena sotana, viis veisaten siitä mikä lapsen etu oikeasti on. Ja lapsen etu on tapauskohtainen, joskus parasta on asua äidillä, joskus isällä, joskus molempien luona yhtä hyvä ja joissakin tapauksissa huostaanotto on se lapsen etu.

        Opettele näkemään asiat laajemmalti, tuo ruikuttamisesi on rasittavaa luettavaa.


      • sdfsdfgfhko
        jorggedu kirjoitti:

        Ehkä muutama äiti valvoo näin viikonloppuna ikävöiden lastaan jonka kanssa ei voi elää yhteistä elämää kahteen päivään.......
        Onneksi sillä etä isällä on helpompaa kun saa miettiä: "vain nämä kaksi päivää ja taas saan "nauttia" etän arjesta miettien miten omalla lapsellani/lapsillani on se elämä mennyt......"
        Saanhan kuitenkin olla ehta isä omalle lapselleni, neljä vrk./kk jolloin voin olla.... se oma isä....... ahneet ruikuttavat yhärit: ette nuku ikinä ilman ISOSTI kolisevaa omatuntoa!!!!!!! (ette vaikka kuinka yritätte "selitellä" itsenne "kuiville" VASTUUSTA!

        Minkälainen ihminen ruikuttaa yh-palstalla puoli neljältä aamuyöstä?

        Tulit kännissä kotiin kapakasta, jossa olit itkenyt katkeruuttasi jokaiselle baariruusulle ja lopulta hekin kyllästyivät?


      • 30v.
        sdfsdfgfhko kirjoitti:

        Minkälainen ihminen ruikuttaa yh-palstalla puoli neljältä aamuyöstä?

        Tulit kännissä kotiin kapakasta, jossa olit itkenyt katkeruuttasi jokaiselle baariruusulle ja lopulta hekin kyllästyivät?

        Älä viitsi, illalla ja yöllä on yh:lla aikaa olla yksinäinen, kun päivät menevät töissä, kotitöissä ja lasten kanssa. Ystävät viettävät aikaa parisuhteissaan eikä ketään viitsi häirirä. Mitä silä on väliä, mihin aikaan sitä nettiin kirjoittelee..


      • aikakelloratas
        30v. kirjoitti:

        Älä viitsi, illalla ja yöllä on yh:lla aikaa olla yksinäinen, kun päivät menevät töissä, kotitöissä ja lasten kanssa. Ystävät viettävät aikaa parisuhteissaan eikä ketään viitsi häirirä. Mitä silä on väliä, mihin aikaan sitä nettiin kirjoittelee..

        Luepa tarkemmin, aamuyön ruikuttaja ei suinkaan ollut yh.


    • Onnellinen Nainen

      Kun meille aikanaan tuli mieheni kanssa ero, noin 13 v sitten, lapsemme oli 2v silloin. Olimme olleet yhdessä 10 vuotta. Eli pitkä suhde, mutta loppujen lopuksi ei sitten onnellinen kuitenkaan.

      Aluksi olin hyvin yksinäinen, ne viikonloput jotka lapsi oli isällään oli tuskaa ja surua ja yksinäisyyttä. Yritin tehdä kovasti töitä, haalin lisätöitä, tein ylitöitä, suurinpiirtein kotiin tultua vain kaaduin sänkyyn ja nukuin.

      Itkin paljon ja säälittelin itseäni "miksi mulle kävi näin", "kukaan ei rakasta mua", "en kelpaa kenellekkään" jne. itsetunto oli nollassa naisena.
      (vaikka ero oli yhteinen päätös, ja olimme asiallisissa väleissä ja olemme yhä).

      Tätä kesti melkein vuoden, pikkuhiljaa aloin nauttia niistä lapsivapaista viikonlopuista. Työnteko normalisoitui, kävin välillä ystävien kanssa ulkona, saunoin pitkään ja hellin itseäni jalka yms. hoidoilla. Nukuin pitkään aamuisin, lenkkeilin. Itsetunto palasi ja nautin vapaudestani ja harmoniasta mikä oli kotona lapsen kanssa.

      Pari kertaa yritin suhdetta (erosta kulunut pari vuotta), mutta he eivät kolahtaneet, joten olin sinkkuna pitkään.

      Kunnes viimein kolahti, viisi vuotta sitten tapasin ennestään tutun miehen (eronneen) ja se oli siinä. Kummallakin on oma koti, kumpikin olemme lähi-vanhempia. Lapset jo teinejä, olemme suunnitelleet joskus muuttavamme yhteen, mutta sen aika ei ole vielä ja suhde toimii näinkin.

      Tuli pitkä tarina, mutta pointti on se, että kyllä siihen tottuu, kukaan ei voi sinulle sanoa että milloin, mutta joskus huomaat että tää elämä on taas kivaa...Jaksamista ja iloista mieltä!

    • veresliha

      2 vuotta erosta. Edelleen ex mankuu takaisin. Lasten kanssa nautin touhuta. Raskasta on, toisen aikuisen apu ja ihan vaan läsnäolo,puhuminen olisi tarpeen. Koen olevani puolikas,yksinäinen,hylätty. Toisaalta eipä tarvitse enää sietää huonoa käytöstä. Miehet ei kiinnosta,en halua nyt uutta suhdetta vaikka olenki lyöty ja rikki. Olen oman elämäni herran. Yksinäinen,mutta tulevaisuudessa uskon löytäväni rauhan elämääni ihan vain omasta itsestäni,enkä koe olevani huonompi muita äitejä,katkera tai kade. Mun pelastus on usko,tosin joka päivä kysyn mikä tarkoitus kärsimyksellä on? En voi itse vielä tietää mitä elämääni on tarkoitettu,mutta se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Päivä vaan ja hetki kerrallaan. Riittää kun jaksaa yhden päivän kerrallaan.

    • rellukka-

      Minkä takia sä kärsit? Siis yksinäisyydenkö? Jos sen takia, niin kannattaa tehdä asialle jotain, niin olo siitä helpottaa pikuu hiljaa ;)

    • ökdjjfdjlk

      Tässä nyt useita vuosia sinkkuäitiyttä takana ja treffeilläkin olen yrittänyt käydä, mutta jotenkin vaan kyllästyttää aloittaa aina alusta ja taas alusta. Välillä mietityttää että en halua ketään enää aiheuttamaan kipua ja tuskaa itselle ja lapsille. En halua ketään valehtelemaan ja hyväksikäyttämään...

      Koen aina kaiken niin vaikeaksi ja osittain huomaan jopa häpeäväni sitä että kävelisin vielä jonkun miehen kanssa pariskuntana... Mietin ehkä liikaa että muut taas säälittelisivät ja puhuisivat pahaa siitä kuinka taas olen pilaamassa oman ja lasteni elämän.

      Olen alkanut vain urheilemaan teen sitä lasten kanssa ja ilman. Käytän kaiken vapaa-aikani juoksemiseen ja urheiluun. En käy baareissa enkä oikeastaan missään muuallakaan. Tuhlaan nuoren elämäni pelkkään urheiluun, muut toki ihmettelevät tätäkin valintaani. Mutta sillä jaksan itse ajat ilman lapsia ja lasten kanssa. Toiset valitsevat toisin minä taas näin, jokainen löytää oman selviytymiskeinonsa, mutta jokaisella se vie oman aikansa. Jaksamista kaikille!

      • Etäisukki

        Olen kaksi vuotta sitten eronnut mies ja mulla on samanlaisia ajatuksia treffeillä käynnin suhteen. On mulla ollut lyhyt suhdekin tuossa heti eron jälkeen, mutta se päättyi. Uskon kuitenkin että se oikea tulee pian vastaan :-)

        Itsekin pidän pääni kasassa juoksemalla ja nyt kesäisin myös pyöräilemällä, muuten tuskin jaksaisin.

        Anna itsellesi lupa olla onnellinen, äläkä välitä siitä mitä muut ajattelevat.


      • erwekwjm

        Minulla reilu vuosi tuota sinkkuäitiyttä takana, eikä minuakaan huvita treffailu, se tuntuu jotenkin etäiseltä.

        Itsekin käyn lenkillä jos lapsi on isällään, käyn rauhassa kaupassa, siivoilen, kuuntelen musiikkia, katson elokuvia ja syön jotain hyvää.

        Kaipaan aikuista seuraa ja kumppania rinnalleni, nyt sentään alkaa jo nauttimaan omasta ajasta kun lapsi on isällään. Ei minuakaan huvita baareissa notkua, muutaman kerran olen kaveriporukassa käynyt, mutta todella harvoin.

        Ehkä tähän yksioloon tottuu....joskus. Joka päivä on askel eteenpäin. Jaksamisia! :)


    • 25 v kaipuuta

      Meillä meni 20 vuotta. Nyt on mallillaan. Mies suree yhä menossa 27 vuosi hänellä. Yhdesä surimme ja yhdessä yritimme erota. Mutta ei auta, yksin se on surtava.

      Nyt on mulla uusi ukko, enkä aio en ää ikinä erota, jos se vie toiset 20 v mun e lämästä.

    • faewr

      Mitä tarkoitat, että et meinaa enää ikinä erota jos se vie toiset 20 vuotta elämästä?

    • Serenna123

      Kaipa jokainen tottuu, tai selviää erosta omalla tavallaan. Ja joillakin se vie kauemmin kuin toisilla.
      Meidän erosta nyt noin pari vuotta, ja nyt olen todella onnellinen. Onnellisempi paljon, mitä olin suhteessa silloin. Ero teki kipeää, vaikka se oli pyörinyt mielessä jo kauan, ja oli lopulta ainut asia mistä pystyttiin sovussa juttelemaan. Tyttäreni on nelivuotias, ja asuu minun kanssani.

      Erosta noin kuukauden päästä tajusin vasta että mitä oli tapahtunut, kun yhteinen asunto olikin nyt vain minun ja tytön. Hyvin nopeasti kuitenkin aloin nauttia omista "jutuista". Ehkä tunsin jotenkin ettei suhteessa niille jäänyt aikaa. Huomasin että nautin olla sinkku, vapaa, ja ei tarvinnut olla tilivelvollinen kenellekään menoistaan eikä tuloistaan. Elämä pyöri tyttäreni ympärillä ja nautin siitä. kaikki stressi oli poissa, joten ero olikin parasta mitä minulle tapahtui pitkään aikaan.

      Sain itsetuntoni takaisin, ja minun oli muutenkin parempi olla. Kun tapasin tämän uuden miehen, jonka kanssa nytkin olen niin viimeistään sillon tajusin miten vaikea suhde minulla olikin tähän exään ollut. Yllätyin siitä, miten ihanaa seurustelu ja parisuhde voikaan olla. En tiennyt tälläisen olemassa olosta mitään ja mietin että miten kestettiin yhdessä 8 vuotta. Tunsin aivan eritasoista arvostusta, rakkautta ja huolenpitoa kuin koskaan aiemmin.

      Yritän vain sanoa, että vaikka ero sattuu, niin se voi olla myös hyväksi. Minun kohdallani se muutti kaiken, ja paremmaksi. Olen varmasti myös parempaa seuraa tytölleni, ja hän kasvaa ympäristössä missä ei ole kireää tunnelmaa vaan missä on hyvä olla.

    • Harvitse vaihtoehtoj

      Kyllä yksinkin olemiseen tottuu, tee niitä asioita joista pidät. Jos olet lasten kanssa, kun lapset menevät nukkumaan, ota vaikka hyvä kirja käteesi ja ajattele tämä aika on nyt yksin minulle ja minun on hyvä olla. Rauhoitu.
      Uuden kumppanin kanssa voi tietenkin keskustella, mutta mitään perhettä ei synny helpolla ja silloinkin olet vastaamassa lapsistasi yksin, sillä tämä toinen on hakenut sinusta vain aikuista viihdeseuraa. Näin se useimmiten menee, parempi nauttia yksin olosta ja vapaudesta. HJae mieluimmin ystävävia omasta sukupuolesta, varmasti on paljon hauskempaa.

    • vepsukka-

      Kyllä jotkut hakee ihan oikeaa suhdettakin. Pitää vaan olla tarkkana niiden ehdokkien kanssa. Toisaalta kyllä se viihde suhdekin kummasti yksinhuoltajan arkea piristää.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4156
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3394
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1771
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1630
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1411
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      910
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      851
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      808
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      773
    Aihe