Rattijuopot linnaan!

Taidat olla nuorempi henkilö joka on ollut katselemassa vain tätä nykyistä systeemiä, ovathan tuomiot suomessakin olleet huomattavasti kovempia mutta ei sillä mitään vaikutusta asiaan ole. Aikanaanhan pitkään vuosina joita Irwiniä kuvaava Rentun Ruusukin kuvasi, ensimmäisestä rattijuopumuksesta puhtaalla rekisterillä lähti 3-6kk suurinpiirtein helposti seutulan lentokenttää rakentamaan. Irwinkin esimerkkinä ensikertalainen ja 4kk napsahti heti. Aivan yleinen tuomio.

Yksi suurimmista syistä miksi rattituomiot ovat niin lieviä on puhtaasti se että rattijuopumuksia tapahtuu niin runsaasti joka ikinen päivä joka puolella että vankiloiden kapasiteetti ei riittäisi kaikki kivitalot ja avolaitokset mukaanlukien suomessa viikkoakaan jos alettaisiin kovempia tuomioita lätkiä.

Vähänhän rattituomioiden merkitys on inflatoitunut kun suunnilleen viidennen "tavallisen" törkeän jälkeen tai n. toisen onnettomuuteen johtaneen jälkeen aletaan puhua edes kovennetuista tuomioista mutta se vähän nykypäivää on. Raha on loppu, lisää kuormitusta ei haluta tehdä, ja ei nykypäivänä oikein onnistu saati ole merkitystä sillä että kakkuja kovennettaisiin. Ehkä joku auto valtiolle juttu saattaisi jonkin verran hillitä mutta toisaalta henkilö joka kännissä haluaa ajella kyllä jostakin kehittää ajopelin.

Hyviä ideoitahan aina on ja tottakai saakin esittää mutta kuten kuka hyvänsä tämän päivän tuomiolinjaa seuraava voi havaita niin eivät ne nyt välttämättä kansantajun kanssa mene aivan yksiin pahemmatkaan rikokset. Tietysti nyt paikallaan olisi että rattijuopumuksissa ei ihan pelkillä pienillä sakoilla ja ehdollisella vankeudella selviäisi kun kaahaa jonkun hengiltä kolmen promillen koomassa.

Toisaalta taas kaksipiippuinen juttu, kuinka paljon sitten takaa-ajot ja liikennepaot lisääntyisivät jos ihan pienistä mitättömistä promilleluvuistakin alkaisi saada kovia tuomioita. Hulluja ja piittaamattomia kun tuolla tienpäällä riittää ihan kotitarpeiksi jo valmiiksi niin eipä sitä nyt välttämättä kannata alkaa lisäämään...

Vähänhän se niin on yleisesti että naapurin arska ajelee kännissä monella kulmalla joka viikonloppu ja koko kulmakunta sen tietää eikä jaksa välittää, sitten kun kolahtaa ja joku jää alle niin nostetaan hirveä haloo. Myönnän kyllä että ihan jokaisesta itsestäänselvästäkään rattijuoposta nyt en tule minnekään ilmoittaneeksi itsekään ehkä siinä on vähän vienyt nyky-yhteiskunnan piittaamattomuus mennessään. Aivan samaa sanonut moni muukin. Kaippa se on vähän sitä että rattijuoppous nyt kummiskin on sen verran mitätön juttu nyky-yhteiskunnan ongelmissa että se nyt sitten katsotaan vähän jokaisen omaksi asiaksi.

Rattijuoppoja ei voida laittaa linnaan sen vuoksi että monet johtavissa asemissa olevat ihmiset joutuisivat silloin kiven sisään.

Ymmärrän täysin kantasi. Jos joku olisi kysynyt mielipidettäni asiasta 4 vuotta sitten, olisin ollut aivan samaa mieltä.

Kolme vuotta sitten isäni syyllistyi törkeään rattijuopumukseen (moottoripyörällä). Onneksi (!) onnettomuutta ei ehtinyt tapahtua. Kun sain tietää asiasta rippileirini jälkeen, olin kuin puulla päähän lyöty! Isälläni oli kyllä paha tapa lähteä kaljalle tai parille ja valehdella menevänsä töihin, mutta koskaan hän ei laiminlyönyt lapsiaan tai työtään tuon tavan takia. Valehtelu johtui siitä että äitini mielestä kerran kuussa riittää, isäni taas kaipasi kahta kertaa kuussa.

Isäni oli tuolloin 44-vuotias, töissä Hovioikeudessa, neljän lapsen isä, kristitty ja raamattupiiriläinen, moottoripyöräilijä, tv-riippuvainen, surkea kokki ja nuorimman sisareni (tuolloin 7v.) suurin idoli. Ihan tavallinen mies siis.

Tai ehkei sentään. Isäni oli (vai on? saako sen "arvonimen" pitää läpi elämän?) siis rattijuoppo. Hän sai 40 pv ehdollista vankeutta ja reippaat sakot (en muista summaa). Uskomatonta kyllä, ajattelin silloin itsekin että hullujahan ne ovat kuin noin vähällä päästävät. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan isääni, mutta kesti kauan ennen kuin todella oikeasti tajusin että tämä rattijuoppo josta perheessämme puhuttiin hiljaa, oli oma isäni.

Isäni lakkasi juomasta. Enintään 1-olutta jouluna ja sitä "lastensiideriä" joskus viikonloppuisin. Isäni kortti oli hyllyllä puoli vuotta, mikä muistutti häntä joka ikinen päivä typeryydestään (isäni miehisyydelle on kolaus istua pelkääjän paikalla kun koko perheemme matkaa mökille). Isäni katui. Minulla kesti hyvin kauan antaa hänelle anteeksi, mutta vajaassa vuodessa huomasin että hän on oikeasti hieman muuttunut. Ei mitään "näki valon" -täyskääntymisiä vaan oppi virheestään.

Hän ei ole toistanut virhettään, enkä usko että sitä tulee tekemäänkään. Hän juo taas alkoholia, mutta harvemmin ja vähemmän kuin ennen, ja alkoholinkäyttö on pysynyt samalla järkevällä tasolla nyt noin kaksi vuotta.

Ymmärrän halveksuntasi rattijuoppoja kohtaa. Ajattelen (ainakin osittain) itse samoin. Mutta en olisi halunnut nähdä isääni kaltereiden takana, enkä voi sydämestäni sanoa että hän olisi sitä ansainnut.

Suojelusenkeleille kuuluu kiitos ettei ulkopuolisille eikä isälleni tapahtunut tuona yönä mitään muuta kuin se, että isäni tajusi olleensa maailman alhaisin idiootti, ja oppi siitä.