Helsingin Yliopistolla oli vierailemassa joku vanhoillislestadiolaisten iso
päällikkö ja hän totesi varsin viisaan vastauksen kysymykseen siitä
mihin lestadiolaisten sadoista eri ryhmistä Lars Levi Laestadius itse
kuuluisi jos eläisi tänään. Hän vastasi, että EI MIHINKÄÄN. Hän perusteli vastaustaan sillä, että koko lestadiolaisuus on etääntynyt alkuperäisestä
voimallisesta herätyksestä maallistuneeksi herätysliikkeeksi. Alunperin
lestadiolaisuus oli voimakkaasti karismaattinen liikehdintä, jonka piirissä
ilmeni paljon hyvää.
Kaikki Jumalan vaikuttama liikehdintä muuttuu rasitteeksi silloin kun
ihmiset ottavat johdon pois Jumalalta ja alkavat valvoa herätystä.
Siinä sitten veli vahtii veljeä, nokkimisjärjestys kukoistaa ja jokaiseen
istutetaan auktoriteetin pelko sekä kaikelle itsenäisyydelle sanktioksi
hengellinen väkivalta ja hylkääminen. Näin käy näköjään aina kun Jumala
yrittää auttaa kansaansa. Papit ja maallikkojohtajat pyrkivät pilaamaan aina
kaiken. He pelkäävät, että jotain uutta ja upea voisi tulla esille.
päällikkö ja hän totesi varsin viisaan vastauksen kysymykseen siitä
mihin lestadiolaisten sadoista eri ryhmistä Lars Levi Laestadius itse
kuuluisi jos eläisi tänään. Hän vastasi, että EI MIHINKÄÄN. Hän perusteli vastaustaan sillä, että koko lestadiolaisuus on etääntynyt alkuperäisestä
voimallisesta herätyksestä maallistuneeksi herätysliikkeeksi. Alunperin
lestadiolaisuus oli voimakkaasti karismaattinen liikehdintä, jonka piirissä
ilmeni paljon hyvää.
Kaikki Jumalan vaikuttama liikehdintä muuttuu rasitteeksi silloin kun
ihmiset ottavat johdon pois Jumalalta ja alkavat valvoa herätystä.
Siinä sitten veli vahtii veljeä, nokkimisjärjestys kukoistaa ja jokaiseen
istutetaan auktoriteetin pelko sekä kaikelle itsenäisyydelle sanktioksi
hengellinen väkivalta ja hylkääminen. Näin käy näköjään aina kun Jumala
yrittää auttaa kansaansa. Papit ja maallikkojohtajat pyrkivät pilaamaan aina
kaiken. He pelkäävät, että jotain uutta ja upea voisi tulla esille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo yrittäkää jo ymmärtää että ei ole minkään maan jumalia tai jeesuksia tai muhametteja kaikki on mielikuvitusta aattele maailma ilman uskontoja sama kuin maailma ilman sotia
juu...turhaan me täällä märistään tätä epäoikeudenmukaisuutta.
Jos minä halveksin joitakin ihmisiä yli kaiken maailmassa, niin niitä ovat lestaatiolaislahkon muotoa ja toimintaa ohjaavat päälliköt sekä heidän hännystelijänsä (pomot, pamput, keisarit, SRK Oy:n toimitusjohtajat, "rahakirstunvalvojat", valehtelijat, retoriikkapellet, naistenalistajat, piiskurit, kuppaajat, helvetillä pelottelijat, "puhujat", järjestystä valvovat "aliupseerit" jne), jotka alistavat ja kuppaavat arkaa ja yksinkertaista lammaslaumaa. Sellaisena he sen haluavat pitää niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
Tavallisia vl:iä kohtaan en tunne muuta kuin surullista ja avutonta myötätuntoa, heitä minä en halveksi. Olen tavannut vl:iä, jotka ovat olleet erittäin mukavia ja reiluja tyyppejä, mutta olen myös tavannut vl:iä, jotka olivat harvinaisen häiriintyneitä ja ilkeitä kiusankappalaeita. Sääli vain, kun muistelen niitä "hyviä" tyyppejä ja heidän mahdollista tämänhetkistä tilannettaan.
Jos joku on lukenut Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman, ja muistaa kuinka alistetut ja aivopestyt epsilonit eivät edes autettaessa pystyneet ymmärtämään vapautumisen käsitettä, niin hän voi käsittää tunteeni vl:iä kohtaan.
Epsilonit katselivat vain tyhjyyttä huokuvin lapsensilmin, pää hieman kallellaan, ymmärtämättä mitään mitä pelastaja yritti heille sanoa - näin on myös surullisen monen vl:n laita.
Vaikka heitä yrittäisi kaikin voimin auttaa, niin - Huxleyn sanoin - se ei onnistu, koska 'oloutus' on ollut liian tehokkasta; jos joskus joku saa edes pienen kriittisen järjen siemenen ojennettua poloiselle, niin vahtikoiraupseerit, nuo pamppujen hännysteljät rientävät kuuliaisesti käskyn saatuaan paikalle tuhoamaan kaiken "saatanallisen" joko "repimällä" todistusaineiston tahi sitten kierolla retoriikallaan.
Mutta internetin ja globalisaation kasvattamaa vuolasta, pärskyvää ja voimakasta virtaa eivät edes pirullisimmatkaan tyrannit pysty patoamaan loputtomiin.
Lestaatiolaisuus tulee kuitenkin kuihtumaan pikkuhiljaa ja johtoporras joutuu kumoamaan jok'ikisen uskonkappaleensa pala palalta. Tätä prosessia johtoporras pyrkii tietenkin pitkittämään mahdollisimman pitkään, jotta saisi köllöttellä vallassa niin kauan kuin suinkin mahdollista; lopulta lestaatiolaisuus hajoaa taivaan tuuliin kauniina novana, niin kuin pienimassaiset tähdetkin "kuolevat", ja jäljelle jää vain pieni viilenevä ydin.
Sitä pamausta eivät meidän sukupolvemme vielä ehdi ihastella, mutta pelkkä varmuus sen välttämättömyydestä herättää lämpöä skeptisenkin ihmisen sydämessä.
T: Reksa
Tuolta ylhäältä on nyt sitten luettavissa miten se uskonto vaikuttaa ihmisiin. Vaikka ne vastustaa sitä!