miehen lehtolapsi

Kasva aikuiseksi ja ota vastuuta miehesi lapsesta. Eriskummallinen "äitipuoli" asenne! Ja jos kertakaikkiaan et saa itseäsi järjestykseen, niin jätä se äijä, hän ei kuitenkaan voi lastaan jättää kaltaisesi naikkosen tähden!

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa! Ihan kun se olisi syntyneen lapsen vika, että on syntynyt tähän maailmaan!!! Kasva aikuiseksi. Ehkä et todellakaan ole vielä valmis äitipuoleksi saati äidiksi. Unohda koko juttu!

Olen nainen kylläkin mutta en voi olla vastaamatta. Yksikään mies ei vastannut kysymykseesi, vaan melkein jokainen vastaaja alkoi syyllistämään sinua!

Olisin todella huolestunut kuinka miehesi suhtautuisi teidän yhteiseen lapseen kun hän jo voi tästä "vahingostaan" kertoa ettei halua nähdä häntä.
Jättäisin sellaisen miehen nyt ja heti. Tätä miestä kun ei näköjään kiinnosta yhden illan juttujen aikana käyttää ehkäisyä eikä kantaa vastuuta edesottamuksistaan.

miehenä ,missä se miehen todellinen vastuu on omasta lapsesta?

Mielipiteitä on yhtä monia kuin ihmisiäkin. On vanhempia (niin miehissä kuin naisissakin) jotka pystyvät oikeasti hylkäämään/ unohtamaan lapsensa täysin, oli ne sitten saaneet alkunsa liitossa tai sen ulkopuolella.

Ei ole reilua vaatia miestä kantamaa vastuuta lapsesta joka on saanut alkunsa yhden illan harhalaakista. Eihän se niin saisi mennä, molempien osapuolien pitäisi huolehtia ehkäisystä, mutta on myös naisia jotka haluavat raskaaksi keinolla millä hyvänsä.

Mutta elämä harvoin on reilua. Jos isyydestä on epävarmuutta, pitäisi turvautua isyyskokeisiin ennen isyyden tunnustamista. Suosittelen. Lapsi on syytön syntymäänsä, ja vaikka tilanne on varmasti katkera ja tunteet lapsen äitiä kohtaan vähintäänkin tympeät, pitäisi vastuu kuitenkin kyetä kantamaan.

Aihe on vaikea. Maailmassa on ihan hirveästi lapsia jotka kärsivät siitä että heitä ei ole tänne todella haluttu. Heitä käytetään pelinappuloina vanhempiensa valtataisteluissa, heistä ei todella välitetä. HIljaiseksi vetää...


Mutta miten nainen voi olla mustasukkainen lapsesta joka on saanut alkunsa vahingossa, tai vaikka tarkoituksellakin? Eihän se varmasti kivalta tunnu, mutta et ole ottanut miestäsi uunituoreena kaupan hyllyltä. Kaikilla on elettyä elämää, eikä elämä kohtele kaikkia pumpulihansikkain. Tuollaisen miehen kanssa en itse kyllä edes haaveilisi lapsia tekeväni...

Minulla samanlainen tilanne, kuin aloittajalla ja ymmärrän häntä oikein hyvin. Mekin ollaan 2 v. oltu yhdessä, mutta lasta ei vielä yritetä. Vasta yhteistä elämää ollaan saman katon alla suunnittelemassa. Minun miestäni huijattiin ja valitettavasti meni siihen lankaan. Viime syksynä nainen soitti ja kertoi, että hän uskoo mieheni olevan hänen (soiton aikaan reilun vuoden ikäisen) lapsensa isä. Mitään ei vaatinut, eikä ole yhtyettä sen jälkeen ottanut. Mieheni on kertonut tästä huijausyrityksestä jo, kun tavattiin, mutta hänellekin oli ykkätys, että naisella on lapsi. Isäehdokkaita on useampia.

Olin itsekin sokissa ja meille tuli kamalia riitoja. Pyysimme isyystestejä, mutta emme saaneet. olemme päättäneet jatkaa elämäämme ilman tuota naista ja lasta. Mieheni kokee tulleensa niin karmeasti loukatuksi ja huijatuksi, että ei halua lapsen kanssa olla tekemisissä. Vain nainen halusi ja huijasi lapsen itselleen valehtelevansa suhteen aikana käyttävänsä ehkäisyä. Ja siitä oli puhuttu, että lasta ei mieheni halua. Asiasta oli siis keskusteltu.

Tuomitkaa vaan, mutta mieheni ei rupea maksamaan lapsesta, jota molemmat eivät ole halunneet. Varsinkaan, kun olemme jo yrittäneet toimia oikein ja vaatineet isyystestejä saamatta niitä. Lapsi on meidän silmissämme nyt jonkun muun, koska isyyttä ei nainen halua selvittää. Me haluamme lapsia yhdessä ja saamme (ainakin toistaseksi) ydinperheemme. Ja minä olisin kyllä lähtenyt, jos mieheni olisi sitä lasta halunnut nähdä!

Voimia aloittajalle!! Teidän niin miltä sinusta tuntuu!!! Mutta rakkaus voittaa kaikki esteet! Lue palstalta vastaavia kertomuksia.. Ehkä saat niistä apua! Muista, että teet päätöksen itselleni, et kellekään, joka sinua neuvoo! Juttele myös ystävillesi, vaikka aiha onkin kipeä. Se tuo perspektiiviä ja saa sinut ajattelemaan laajemmin.

Jos ootte kaks vuotta olleet kimassa, niin turha puhua rakkaudesta ja tyhmää yrittää lapsia. Kasvakaa!
MIkä luuseri se ukko on kun jokaisen nylkyttää tiineeksi heti? Joku luuranko kaapissa?

Voi vittu 1.5 vuotta seukataan ja aletaan tekeen lasta...ei hyvää päivää!!

Kyllä se niin on, että rakkaus omaan lapseen ei koskaan katoa, mutta puolisoon kyllä!!! Harva avioliitto nykyään kestää yli viittä vuotta kun on pieniä lapsia, niin surullista kun se onkin. Ei vaan kestetä vaikka kuinka olis alussa "rakastanut". Sorry! Harva pystyy lapsensa hylkäämään, vaikka aluksi niin ajattelisi, niin aina se tulee mielessä olemaan hautaan asti. Turha sitä on muuta uskotella!

Yksinkertaisesti syy tähän avioliittojen hajoamiseen on se, kun mennään liian nopeaa eri asteisiin suhdetta.
Ei mene kuin vuosi ensitapaamisesta, kun akka tahtoo vihille, jotta saa leikkiä prinsessaa. Nainen ei edes seksistä ole oppinut nauttimaan miehensä kanssa, kun päämäärä on saada mies ja lapse, siis saada huomiota kun hänestä tuee nyt äiti, eli ei muuta ku mällit sisään ja masu pystyyn.
Ihmekö tuo on jos alkaa jossakin vaiheessa tökkimään?

Kyllä ennen lapsia kannattaa seurustella vähintään 5 vuotta ja mielellään päälle kymmenen vuotta.

Kerronpa oman kokemukseni.. Seurustelimme useamman vuoden, kun tulin raskaaksi. Ehkäisy oli jätetty pois. Raskausuutinen oli miehelle hämmentävä asia, mutta lapsen kanssa päätettiin mennä eteenpäin. Raskausaikana miehen tunnetilat ja halut alkoivat vaihdella, lopulta erosimme ennen lapsen syntymää. Selvisi, että miehellä oli edelleen ollut suhde entiseen kumppaniinsa (josta kertoi aikoinaan minulle, että nainen hankkiutui tahallaan raskaaksi), mies teki työtä kaukana, joten poissaolot ja elämä minun kanssani oli helppo selittää. Poissaolot luotani hän oli selittänyt minulle olevansa tapaamassa lastaan. Tuolle naiselle selitti meidän lastamme seuraukseksi yhden illan jutusta, l. tilapäisestä panosuhteesta, ja että olin raskautunut tahallani. Meni häntä koipien välissä eteenpäin, ja hylkäsi lapsensa.

Minulle kävi niin että nainen käytti minua hyväkseni saadakseen lapsen. Olisin kyllä käyttänyt kumia mutta kun hän ei suostunut. Joten harrastimme keskeytettyä yhdyntää. Mutta sitten yksi kaunis aamu kun heräsin hänen hyväilyynsä hän tuli päälleni juuri kun minulla alkoi tulemaan enkä ehtinyt estää sitä. Silti minut tuomittiin maksamaan elatus maksut vaikka minun mielestä tuo oli raiskaus.

Kerronpa teille tarinan. Elämässä sattuu tapahtumaan asioita ja niitä menneisyyden asioita ei paljon voi muutella. Miks pitää aina morkata sitä mitä on joskus tapahtunut? Ottakaa " aikuiset " ihmiset se peili käteen ja kattelkaa sieltä vastausta!!

Ja kaikki nämä " luuseri yyhoot " ei todellakaan ole tullut tahallaan raskaaksi. On se jostain kumman syystä aina niin helevetin helppo laittaa yhäreiden syyks kaikki.