Järveen, jokeen tai matalaan mereen upotettavaa valokuitumallia sanotaan hyvin kalliiksi, koska sen pitää kestää tiettyä painetta (3bar?). Voisiko tulla halvemmaksi tehdä tehtaassa erikoista ethernet, dsl tms. kaapelia jossa on 10-1000 metrin välein bitin vahvistimia ja erillinen virtajohto niille bitin vahvistimille?
Eli yksinkertaisin mahdollinen digitaalinen operaatio: bitti tulkitaan ja bitti lähetetään.
Eli yksinkertaisin mahdollinen digitaalinen operaatio: bitti tulkitaan ja bitti lähetetään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varmasti voisi. Enkä usko sen olevan ylivoimasen kallistakaan. Ongelma onkin siirtotiellä ja vahvistimissa syntyvät viiveet.
Kyllähän pitkässä valokuidussakin tarvitaan välivahvistimia? Kai ne viiveet saadaan kuriin riittävän laajakaistaisilla vahvistimilla, joissa signaalin kulkuaika on pieni. Eikä valokaan kulje, kuin vajaat 300000km/sek. Joten siinäkin syntyy viiveitä.
Valokuidun etu on sen suuressa siirtokapasiteetissa. Eikä ole herkkä ulkopuolisille sähkömagneettisille häiriöille, (esim. nuclear EMP). Suurvaltapolitiikassa sekin etu, että valokuidussa kulkevaa dataa on vähän hankalampi salakuunnella, toisin kuin kuparissa kulkevaa sähkömagneettista dataa.
Tarvitaan kuidussakin vahvistimia mutta valo kulkee nopeammin kuin sähköinen signaali joten tästä syystä ne varmaan suosii valokuitua, eikä se ole itse tarkoitus että saisi rahastaa enemmän kuluttajilta. Pikemminkin voisi ajatella että firma satsaa halpaan jolloin vois saada enemmän katetta. Mut kyllä kuidun suosimisessa on kyse varmaankin ihan siitä että viiveet on pienempiä kun se valo kulkee nopeammin. Niin ja kuten itsekin sanoit, valokuitua on hankalampi salakuunnella. Sellainen vaatisi käytännössä kuidun katkaisemista.
Korjaan hieman aiempaa viestiäni ja sanon että kuidussa tarvitaan siis toistimia, ei varsinaisia vahvistimia. Valoa ei sinänsä tarvii tuossa tapauksessa kai vahvistaa mutta toistimet lienee paikallaan pitkissä yhteyksissä.
Sähköisessä signaalissa tarvitaan vahvistimia ja ne lisäävät häiriöitä, mm. kohinaa jolloin riski bittivirheillekin on suurempi kuin valokuidussa. Ja kuten tuo yks vastaaja totesi, yksikin ylijännite voi tuhota systeemit. Valo sen sijaan ei ole herkkää sähköisille ylijännitteille. Siksi monissa tärkeissä laitteissa käytetään optoerottimiakin, erottamaan laitteet sähköisesti toisistaan. (Toki niitä käytetään muutenkin muissakin tapauksissa mutta sähköinen erotus ylijännitteiden varalta on yksi käyttökohde).
"Valo sen sijaan ei ole herkkää sähköisille ylijännitteille. Siksi monissa tärkeissä laitteissa käytetään optoerottimiakin, erottamaan laitteet sähköisesti toisistaan."
Mitä ylijännitteisiin tulee:
Antaako elektroniputki eli ns. radioputki suojaa ylijännitteeltä? Sen koko, muoto ja valmistusmateriaalit voivat olla jotain muuta kuin 1920-luvun radioissa, ja niitä sähköisiä osia voi olla yhdessä samassa tyhjiössä mutta erotettuina, vaikka tuhat jos on tarvetta.
Mitä vedenalaiseen kaapeliin tulee:
Jos valokaapeli menee rannasta vain tiettyyn syvyyteen - esim. 2 tai 20 metriin - ja sitten signaali muunnetaan sähköiseksi, niin tuskin mikään ukkonen tai radiopulssi voi aiheuttaa ylijännitettä sinne veden alle ja eristeen läpi, vai voiko? Eikös sukellusveneidenkin pidä tulla vähintään 30 metriin jotta voisivat vastaanottaa lähetyksiä (älyttömän isoista) VLF antenneista.
VLF = very low frequency
Jos sähköisten signaalien kaapelin vahvistimien tai toistimien tarvitsema virta tulee maan päältä, ilmeisesti sille virralle tarvitaan oma erotin, joka ei ehkä kannata olla optoerotin. Kannattaako käyttää mekaanista erotinta, jossa virta pyörittää sähkömoottoria ja se sitten generaattoria?
Jos joku tarvitsee teleoperaattorilta korkeintaan 10 megabitin yhteyden, niin valokuidun 1000 megabitin mahdollisuus ei hyödytä, varsinkin jos yli 100 käyttäjää 10 megabitin yhteyksillä jakaa sen runkovalokuidun.
Kyllä tietoliikenneoperaattorit aina valitsevat sen kalleimman mahdollisen kaapelin, että saavat sitten syyn laskuttaa asiakkaalta tolkuttomia summia tiedonsiirrosta. Ne oikein kilpailevat keskenään siitä, kuka kalleimman kaapelin löytää. Ja maksavat siitä tarkoituksella huikeita ylihintoja.
Valintaperusteista vois olla montakinmieltä. Paras kaapeli on se joka tiedetään kestävän. Halpakaapeli on sen aikaa hyvä kun se joudutaan vaihtamaan rikkoutumisen vuoksi siihen kalliiseen ja sitten se vasta onkin kallista.
Kylläpä on taas huuhaata koko topic..., simppelin kuidun sijasta vahvistimia ja sähkönsyöttöjä..., ootte ulkona kuin lumiukot.
Ensimmäinen ilmastollinen ylijännite ja koko "halpa" erikoiskaapelinne on kaput.
Kustannusoppia
osa 1) suurin osa kustannuksista on työ ja konekuluja
Loppu sitten kaapelille, suunnittelulle ja luville.
Eli jos laittaa puolet halvempaa kaapelia ei kustannukset alene välttämättä kuin 5% ja ei sitäkään, jos se on asennettava varovaisemmin, eli ei voi aurata maahaan (maaosuudella) jne...
sähköinen signaali ja sitämyötä vahvistimet tuo aina mukanaan kohinaa, sen sijaan valoa voidaan releoida ja kuljettaa ilman turhaa kohinaa.
Siksi valo ja kuitu on parempi kuin sähköinen signaali.
"sähköinen signaali ja sitämyötä vahvistimet tuo aina mukanaan kohinaa, sen sijaan valoa voidaan releoida ja kuljettaa ilman turhaa kohinaa.
Siksi valo ja kuitu on parempi kuin sähköinen signaali."
Höpön löpön.
Luuletko, ettei sitä valoa tarvitse muuttaa sähkösignaaliksi. Kun heikko valosignaali muutetaan sähköiseksi, niin kohinaakin syntyy. Digitaalisignaali voidaan kyllä erottaa kohinasta, siis leikata kohina pois, kun signaalin taso on riittävästi kohinan yläpuolella.
Toinen valopää:
"Korjaan hieman aiempaa viestiäni ja sanon että kuidussa tarvitaan siis toistimia, ei varsinaisia vahvistimia. Valoa ei sinänsä tarvii tuossa tapauksessa kai vahvistaa mutta toistimet lienee paikallaan pitkissä yhteyksissä."
Mistähän se toistin (Repeater) on tehty. Aivan oikein, vahvistimista! Heikko valo vahvistetaan, siksi niitä toistimia tarvitaan. Valokin heikkenee siinä kaapelissa kulkiessaan tarpeeksi pitkän matkan.
Kuule, ota pää perseestä pois ennenkuin alat haukkumaan muita valopäiksi!
Laservalon toistaminen ei lisää kohinaa toisinkuin sähköisen signaalin vahvistus. Et ole koskaan sattunut kuulemaan esim. optoerottimista joissa tietyin välimatkoin valo vastaanotetaan ja luodaan uudestaan???
"Valo vastaanotetaan ja luodaan uudestaan"
Siinähän optoerottimessa käytetään sähköisiä komponentteja, jotka myös kohisevat.
Eli valo vahvistetaan sähköisesti muuttamalla se sähkösignaaliksi, vahvistamalla sähkösignaalia ja muuttamalla takaisin valoksi ( "Valo vastaanotetaan ja luodaan uudestaan") sähkökomponenteilla, jotka kaikki muodostavat kohinaa.
Juju onkin siinä, että digitaalisignaali voidaan "puhdistaa" (Huom! sähköisesti!) kohinasta, kun databittien ja kohinan tasoero on riittävän suuri. Sillä ei ole väliä tai eroa, kulkeeko data sähkömagneettisesti kuparissa tai valon vaihteluna valokuidussa. Jos valokin päästetään liian heikoksi, ennenkuin sitä vahvistetaan sähköisesti ja muutetaan takaisin valoksi, niin dataa alkaa hävitä "taivaan tuuliin", eli kohinan sekaan.
Ei ollut tarkoitus haukkua. Valopää sana lipsahti mielleyhtymänä, kun tässä on keskusteltu valokaapeleista.