pelastetaankoirat

miksi ei suomalainen kodinvaihtaja koira kelpaa?

Tottakai suomalainenkin kelpaa, tämä on kuitenkin vain yksi vaihtoehto jota en halua jättää huomiottakaan :)

No ensinnäkin termi jota rescuekoirien kohdalla käytetään, ei ole "ostaa". Koirat luovutetaan kulukorvausta vastaan, jos koiravaraaja katsoo omistajaehdokkaan sopivaksi. Ongelmia voi olla: arkuutta, eroahdistusta, erilaisia pelkoja, sisäsiisteysongelmia ym. ym. Tiedettävästi vihaisia koiria ei sijoiteta, mutta aina ei voi tietää, koiran käytös voi olla eri uusissa oloissa kuin tarhalla. Kannattaa perehtyä rescuekoiran ottajan oppaaseen. Rescueyhdistysten keskustelufoorumeilla kannattaa käydä ja vaikka rescueväen tapaamisissa, niissä voi keskustella rescuekoirien omistajien kanssa siitä, millaista elämä rescuen kanssa voi parhaimmillaan ja pahimmiillaan olla.

Hei!

Rescuekoirista on minulla sekä hyvää, että huonoa kokemusta.. Useimmissa tapauksissa, jotka tiedän, koira on sopeutunut hyvin ja kaikki on mennyt mainiosti. Eniten ongelmia on ollut eroahdistuksen ja remmikäyttäytymisen kanssa.

Kun koira vihdoinkin saa hyvän kodin kaiken kokemansa jälkeen, ei se malttaisi olla erossa. Eroahdistus on myös hyvin vaikea "hoitaa". Kerrostalossa vaikeuksia voi tulla haukkumisesta, eikä koiralle ole jatkuva eroahdistuksesta johtuva stressikään hyväksi. Remmissä taas on ymmärrettävästi vaikeuksia koiralla, joka ei siihen ole aikuisikään mennessä tottunut, mutta sekin on opittavissa kohtuu helposti.

Suosittelisin rescuekoiraa ihmiselle, jolla jo on koirakokemusta. On myös pystyttävä sitoutumaan koiraan ja olemaan valmis tekemään töitä mahdollisten tulevian ongelmien suhteen. Omakotitalo, hyvät ulkoilumahdollisuudet, ei pieniä lapsia, vain vähän yksinoloa ja paljon kärsivällisyyttä, niin todennäköisimmin kaikki sujuu hyvin. En kuitenkaan väitä ettei rescuekoira voisi asua myös kaupungissa kerrostalossa ja perheessä joss pieniäkin lapsia ja 8h yksin oloa päivittäin, mutta jos ei halua ottaa riskejä, niin kannattaa miettiä..

Moikka... en tiedä onko tuo teillä enää ajankohtainen sillä viesti ketjusta näyttää olevan tovi. Toki näitä asioita kannattaa pohtia moneen otteeseen: onko koiralle varattu sen tarvitsemaa aikaa ulkoiluun, sosiaalistamiseen ja muuhun koulutukseen. Eihän kellään perheen jäsenistä ole allergiaa. Niin ja tietysti jos koiran kanssa ilmenee käytöshäiriöitä niin onko valmis työstämään niitä asioita ? Harmillisen usein näkee koiria annettavan pois "allergian" vuoksi. Omakohtaisesti voin kertoa, että eroahdistuksesta kärsivän koiran kanssa elämä voi olla täyttä helvettiä mutta jos siihen osaa asennoitua ja on valmis työstämään asiaa niin suosittelen lämpimästi. Oman muruseni sain 4.5kk PK:n kautta ja alkuun taistelin todella vaikean eroahdistuksen kanssa mutta tällähetkellä en päivääkään kadu, on kyllä niin hyvä luontoinen koira että :) aivan mieletöttömän ihana luonne ja tottiksessa todella miellyttävä koulutettava. Aikaa se vaati mutta kun ikää alkoi tulla, aktivoitiin ja alettiin harrastaan jälkeä niin johan loppui tötöily. Aiemmin meni kaikki rottinki kamoista ja sängynpäädystä betoniseinään. Tällähetkellä meidän laumassa on vanha herra 14 v seropi, PK:n kautta saatu neiti 5v ja nuorimmaisena tuossa tuhisee nyt sakunarttu pentu 17 vk :) se on asenne kysymys ;)

http://www.hesy.fi/koiratvaillakotia.htm