mielenterveys ja armeija

sivariin jos armeija ei houkuttele?

Menet sinne lääkärille, ja selität, miten asiat ovat. Tuskin alkavat mitään saivartelemaan, että Sinulla ei mitään mielenhäikkää ole. Itsekin paniikkihäiriön takia sain lykkäystä armeijasta, kun olin intissä.

"Kärsin masennuksesta ja se on ollut päällä vaihtelevasti ainakin 5 vuotta eli ylä-asteen alkamisesta asti. Kärsin sairaalloisesta ujoudesta ja ei ole lainkaan perheen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita ja olen muutenkin syrjitty jne. Se taas johtuukin törkeästä koulukiusaamisesta jota on ollut koko peruskoulun ajan.
Nyt se masennus on vaan lukion toisella on pahentunut ja koulu on mennyt täysin ala-arvoisesti."

Haluatko kärsiä masennuksesta, ujoudesta, yksinäisyydestä, koulukiusaamisen traumoista edelleen vai päästä niistä eroon? Jos haluat päästä niistä eroon, sinun täytyy uskaltautua lääkärille, koulusi terveydenhoitajalle, mielenterveystoimistoon tai paikkakuntasi nuorisopsykiatriseen keskukseen. Voit todella saada apua ja päästä niistä eroon, mutta vain, jos uskaltaudut hakemaan tukea.

Kuka on saanut iskostettua mieleesi, että masennus on "akkojen tauti"? Masennus ei todellakaan ole "akkojen tauti" eikä avun hakeminen ole häpeällistä. Minusta on itse asiassa häpeällistä, jos vain yksin kärsii hiljaisuudessa, eikä kerro siitä kenellekään. Se voi johtaa myös vakaviin seurauksiin, kuten pitkittyneeseen vaikeaan masennukseen. Sinun on hyvä ymmärtää, että voit itse auttaa itseäsi hakemalla tukea, olet myös niin arvokas, että avun hakeminen kannattaa.

Jos sinusta tuntuu tuskalliselta ja häpeälliseltä kertoa jollekin luotettavalle ammattilaiselle, niin voin kertoa kokemuksesta että se on lopulta jälkeenpäin aika naurettava pelko.

Ihan hyvä, että laitoit kutsuntapapereihin maininnan masennuksestasi. Ja kyllä sinun on varmaankin ihan hyvä kertoa asiasta kutsuntalääkärille. Armeijaan ei välttämättä oteta masentuneita nuoria. Jos haluat vapautuksen armeijasta, tarvinnet sitä hakeaksesi lääkärinlausunnon, jonka saat esimerkiksi paikkakuntasi nuorisopsykiatrisesta keskuksesta. Tutkimiseen menee kuitenkin aikaa, joten kesäkuuhun mennessä tuskin saat sitä. Voit tietysti anoa lykkäystä jo lukionkin takia, mutta myös masennuksen takia.

Minä kehottaisin sinua kuitenkin hakeutumaan lääkärille ihan muutenkin, jotta päset nuorisopsykiatrille. Hän voi ohjata sinua sinua sitten oikeanlaiseen tukeen kuten terapiaan tai mitä ikinä sitten tarvitsetkin.

asiat alkavat selvitä, kun ne kohtaa, vaikka pelottaisi ja hävettäisikin. Omasta terveydestään ja mielenterveydestä kannattaa pitää huolta.

Mieli on ihmisen tärkein voimavara.

Ei armeijaan nykyään pakoteta, jos on vajaakuntoinen. Eikä mielenterveyden ongelmista kärsiviä edes välttämättä haluta aseiden kanssa tekemisiin.

Aluksi saat varmasti ainakin lykkäystä, voivat katsoa, että hoidetaan mies kuntoon ja sitten asepalvelusta suorittamaan, kun/jos kunto antaa myöten.

Yleensä jo vahva haluttomuus/pelko suorittaa intti on oire jostakin, joka varmaan otetaan tosissaan, kun sen vain tuo julki. Itse kävin läpi näitä juttuja lähes 30 vuotta sitten, ja silloin kyllä kutsuntalääkäri epäili haluavani vain laistaa velvollisuuden suorittamisesta. Näin siis tavallinen terveyskeskuslääkäri jolla kävin. Mutta lykkäyksiä sain, ja sotilaspiirin (vai mikä se oli) lääkäri oli ilahduttavan ymmärtäväinen ja reilu eikä hetkeäkään epäillyt motiivejani. Ilmeisesti puolustusvoimissa tajutaan, ettei nuori mies ryhdy aktiivisesti toimiin välttääkseen intin, ellei taustalla ole jotain vakavaa ja vakavasti otettavaa.

Täytyy myöntää, että vaikka halusinkin vapautuksen, se oli tuolloin myös valtava pettymys tai sanoisinko itsetunnon kolhu. Toisaalta olin huojentunut, toisaalta pettynyt. Masennukseni paheni. Toivottavasti osaat itse suhtautua toisin ja ettei sinulle käy samoin. Ovathan tosin ajatkin muuttuneet - tuolloin sivarikin oli jotain aivan ihmeellistä ja poikkeavaa ja siviilipalvelukseen pääsy vaati vakaumuksen todistamisen, tarkkaan tutkittiin. Intti oli ehdoton kunnia-asia, oli noloa olla kelvoton "kruununraakki". Nykyään kai parikymmentä prossaa on noita raakkeja..

Masennusdiagnoosin tekee lääkäri. Kehottaisin sanomaan kutsuntalääkärille selkeästi, että olet psyykkisesti huonokuntoinen etkä katso kykeneväsi suorittamaan inttiä, että se pelottaa ja ahdistaa sinua, ja että haluat asian kunnolla selvitettäväksi/diagnosoitavaksi. Varmaankin sinut ohjataan mielenterveyspuolelle tutkimuksiin (haastatteluja, psykologiset testit), vai kelpaako yleislääkärin lausunto/diagnoosi, en nyt tiedä, sittenpähän näet.

Kukaan ei varmaankaan pakota kertomaan diagnooseistasi vanhemmille.

Piilota ammuntaharjotuksissa yks paukku taskuun ja ennen ku laitatte aseet lukkojen taa ni lataa ja älä varmista.
Sit paina se piippu suuhun ja avot. Ei tarvii miettiä enää mitään. Perhees unohtaa sut jo vuoden sisään.