Biologisen isän tiedot?

Kyllä adoptioon annetulla lapsella on oikeus 18 v täyttäessään selvittää biojuurensa, et voi mitenkään sitä kieltää... papereihin jää sinun sotutunnus... Se jos et yhtään tahdo sitten ko tilanteessa pitää yhteyttä, niin siihen sulla on täysi oikeus olla pitämättä yhteyttä vaikka lapsi täysi-ikäsenä niin tahtoisi..

Monista maista, mukaan lukien Irlannista ja Virosta, samoin kuin valtaosasta Yhdysvaltain osavaltioita, adoptoidun lailla turvattu oikeus selvittää väestörekisteristä biologiset vanhempansa puuttuu, vaikka tällaiset seikat olisivatkin viranomaisten tiedossa.

Suomessa on viime vuosina huononnettu adoptoitujen oikeutta tässä asiassa sikäli, että alaikäiset adoptoidut ovat menettäneet oikeutensa saada nämä tiedot ilman adoptiovanhempiensa suostumusta. Täysi-ikäisillä adoptoiduilla nämä oikeudet ovat edelleen, koska asiaan liittyy Suomessa perustuslakinäkökohtia.

adoptioäidille:
PeLan kautta ei maksanut mitään ainakaan vuonna 1998. Soitin, esitin asiani ja jo ensimmäisen puhelun aikana tavoitin ihmisen, joka totesi pitelevänsä mappiani kädessään. Sovimme tapaamisen heidän toimistollaan, missä sain tutustua kaikkeen itseäni koskevaan aineistoon. Muistaakseni hän jopa hienotunteisesti jätti minut hetkeksi yksin selailemaan materiaalia. Koska olin kiinnostunut ottamaan bioäitiini yhteyttä, heidän mallinsa tällaisissa tilanteissa oli, että he itse halusivat lähettää bioäidilleni kirjeen, jossa kertovat lapsen käyneen tutustumassa papereihin ja, että tämä on kiinnostunut yhteydenotosta. Kirjeeseen he liittivät minusta joitakin tietoja, kuten "naimisissa", "asuu etelä-Suomessa" mutta ei mitään sen tarkempaa. Tällä he varmistivat sen, että myöskään bioäitini ei voisi etsiä minua omin päin käsiinsä vaan, että ensikontakti varmasti kulkisi heidän kauttaan. Jonkin ajan kuluttua PeLasta soitettiin minulle, että bioäitini on vastannut myöntävästi, hänelle sopii tavata. Tässä yhteydessä PeLa vasta antoi meille molemmille toistemme yhteystiedot ja vetäytyi itse syrjään. Siitä se sitten lähti. Hienoa toimintaa PeLalta mielestäni.
Mikseivät adoptiovanhempani sitten koskaan puhuneet mitään? No, erilaisiahan me kaikki loppujen lopuksi olemme. Se oli heidän tapansa. Hiukan ehkä arkoja, 1920-luvulla syntyneitä ihmisiä... Ei siinä mielestäni muita syitä tarvita. Mikä minä olen heitä tuomitsemaan.
Kummat ovat "tärkeämpiä", kysyit. Adoptiovanhemmat, sataprosenttisesti. Minä olen vain ja ainoastaan heidän perheestään ja heidän suvuistaan ja siihen olen myös kasvattanut myös omat lapseni, jotka siis tietävät tämän taustani kokonaisuudessaan. Tähän liittyen olen ajatellut, että veri ei todellakaan ole vettä sakeampaa. Omalla kohdallani se sananlasku ei pidä paikkaansa.

Johnny Weissmüller kirjoitti:

adoptioäidille:
PeLan kautta ei maksanut mitään ainakaan vuonna 1998. Soitin, esitin asiani ja jo ensimmäisen puhelun aikana tavoitin ihmisen, joka totesi pitelevänsä mappiani kädessään. Sovimme tapaamisen heidän toimistollaan, missä sain tutustua kaikkeen itseäni koskevaan aineistoon. Muistaakseni hän jopa hienotunteisesti jätti minut hetkeksi yksin selailemaan materiaalia. Koska olin kiinnostunut ottamaan bioäitiini yhteyttä, heidän mallinsa tällaisissa tilanteissa oli, että he itse halusivat lähettää bioäidilleni kirjeen, jossa kertovat lapsen käyneen tutustumassa papereihin ja, että tämä on kiinnostunut yhteydenotosta. Kirjeeseen he liittivät minusta joitakin tietoja, kuten "naimisissa", "asuu etelä-Suomessa" mutta ei mitään sen tarkempaa. Tällä he varmistivat sen, että myöskään bioäitini ei voisi etsiä minua omin päin käsiinsä vaan, että ensikontakti varmasti kulkisi heidän kauttaan. Jonkin ajan kuluttua PeLasta soitettiin minulle, että bioäitini on vastannut myöntävästi, hänelle sopii tavata. Tässä yhteydessä PeLa vasta antoi meille molemmille toistemme yhteystiedot ja vetäytyi itse syrjään. Siitä se sitten lähti. Hienoa toimintaa PeLalta mielestäni.
Mikseivät adoptiovanhempani sitten koskaan puhuneet mitään? No, erilaisiahan me kaikki loppujen lopuksi olemme. Se oli heidän tapansa. Hiukan ehkä arkoja, 1920-luvulla syntyneitä ihmisiä... Ei siinä mielestäni muita syitä tarvita. Mikä minä olen heitä tuomitsemaan.
Kummat ovat "tärkeämpiä", kysyit. Adoptiovanhemmat, sataprosenttisesti. Minä olen vain ja ainoastaan heidän perheestään ja heidän suvuistaan ja siihen olen myös kasvattanut myös omat lapseni, jotka siis tietävät tämän taustani kokonaisuudessaan. Tähän liittyen olen ajatellut, että veri ei todellakaan ole vettä sakeampaa. Omalla kohdallani se sananlasku ei pidä paikkaansa.

Lue lisää

Ai niin, vallan unohtui. Otin yhteyttä seurakuntaan, jonne bioisäni on haudattu, selitin taustani ja asiani ja pyysin tietoja isästäni. He totesivat käsittelevänsä pyyntöäni sukuselvityksenä, joka maksaa 33€/alkava tunti. Tuntui hiukan ihmeelliseltä. Pyysin nimenomaan virkatodistusta. Kommentteja tähän?