12-vuotiaana harkitsin ja suunnittelin itsemurhan tekemistä ja nyt 26 vuotta myöhemmin kaduttaa todella paljon, etten tehnyt sitä silloin. mitään hyvää ei ole elämässänin tapahtunut. en kelpaa mihinkään, olen aina se ylimääräinen joka ei sovi mukaan tai ei mahdu "muottiin".
aina sanotaan, että tulevaisuus voi tuoda jotain parempaa tullessaan, mutta voiko se tuoda sen paremman persoonallisuuden, että joku voisi hyväksyä minut? tällaisena en kelpaa mihinkään...
aina sanotaan, että tulevaisuus voi tuoda jotain parempaa tullessaan, mutta voiko se tuoda sen paremman persoonallisuuden, että joku voisi hyväksyä minut? tällaisena en kelpaa mihinkään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et taida ymmärtää että Suomi ei sinulle sovi. Vielä ehdit muuttaa pois.
Voi helvetti ku masentavaa.. Ite kans 12 vuotiaana aloin ensimmäistä kertaa miettiin itsaria ja ei tämmöset oikeen mun motivaatioita elää oikeen auta..
Miksi itkeä täällä kuinka joskus lapsena olis pitänyt tehdä itsari.
Vielä ei ole liian myöhäistä! Elät vielä!
Tee asialle jotain tai lopeta se valittaminen!!!
Kukaan ei tee mitään valittavalla ihmisellä joka vain säälii itseään.
Mene vaikka auttamaan kodittomia eläimiä tms?
Ne tarvitsevat apua ja sinulle se homma saattaisi olla kutsumus.
Mistä tiedät jollet kokeile?
Tein sopimuksen 13-vuotiaana. Sopimus sisälsi nämä seikat
-pitää pussata poikaa
-pitää harrastaa seksiä
-pitää olla ainakin kerran humalassa
-pitää muuttaa pois kotoa
-pitää käydä "oikeissa" töissä
-pitää opiskella ammatti miellään korkeakoulussa
-saa kuolla aikasintaan 24-vuotiaana
No tässä ois vielä 2-vuotta aikaa ja valmistun vielä puoli vuotta ennen syntymäpäiviäni. kaikkea muuatkin on tullut tehtyä ja mikään ei oo antanu pidemmänpäälle mitään syytä jatkaa 25 vuoteen asti.