Tervehdys,
Hieman taustaa itsestäni eli olen 24-vuotias mies ja pienestä pitäen olen jännittänyt suuresti esim. esiintymistilanteita ja yleensäkkin stressi tilainteissa saanut pientä paniikkia. Muuten elämäni on ollut mielestäni hyvin normaalia, jos niin voi sanoa.
Elämääni on kuulunut päihteiden käyttöä. 14-vuotiaasta asti alkoholia ja noin 20-vuotiaana kokeilin muitakin aineita. Päihteitä olen kuitenkin omasta mielestäni käyttänyt aina kohtuudeella.
Elikäs, olin taanoin 10vko juomatta ja käyttämättä mitään muitakaan aineita kunnes syntymäpäivien kunniaksi tuli sitten otettua amfetamiinia, ekstaasia ja ryypättyä sekä illan päätteeksi poltettua kannabista, eli melkoinen pommi aivoille. Tämä kannabiksen polttelu oli sitten se joka laukaisi melko vahvan tripin ja jonka aikana panikoin ja jouduin jonkin sorttiseen psykoosiin tai näin luulen. Noh, muutama rauhoittava lääke naamaan ja sain nukutuksi, mutta aamulla ei ollut olo edelleenkään normaali.
Nyt tapauksesta on kulunut viikko ja oireet jatkuvat tai osin ovat jopa pahentuneet. Oireina on epätodellisuuden tunnetta ja sekoamisen pelkoa joka saa minut panikoimaan hieman. Erityisen huolissani olen sen takia, koska paniikki ei ole se joka laukaisee näitä epätodellisia tuneita vaan "flashbackit" tähän järkyttävään trippiin, josta taas saan paniikkikohtauksen. Elän koko ajan pienessä "humussa" tunteet seilaavat masentuneesta maaniseen, mutta harvoin on täysin normaalia oloa. Ehkä hieman ovat tunteet tasaantuneet, mutta nämä flashbacki ovat käyneet voimakkaammaksi ja näiden aikana en osaa erottaa unimaailmaa todellisuudesta ja pelkään, että realitodellisuus ei olekkaan totta vaan olenkin psykoosissa ja tämä maailma kuviteltua. Saatan yhtäkkiä alkaa miettimään tahtomattani näitä eri ulottuvuuksian mahdollisuuksia. Suvussa ei ole tietääkseni skitsofreniaan taipuvaisia ihmisiä. Pelkään, että kelaan nämä liian diipiksi ja sukellan itse niihin lopullisesti. Inhottavinta on kun en pysty ennustamaan milloin tämä kohtaus/flashbakki tulee.
Tiedetään että tilanne on itseni aiheuttama, mutta mitähän minun kannattaisi tehdä? Onko vastaavia kokemuksia muilla? Mikä olisi diagnoosi tähän?
Hieman taustaa itsestäni eli olen 24-vuotias mies ja pienestä pitäen olen jännittänyt suuresti esim. esiintymistilanteita ja yleensäkkin stressi tilainteissa saanut pientä paniikkia. Muuten elämäni on ollut mielestäni hyvin normaalia, jos niin voi sanoa.
Elämääni on kuulunut päihteiden käyttöä. 14-vuotiaasta asti alkoholia ja noin 20-vuotiaana kokeilin muitakin aineita. Päihteitä olen kuitenkin omasta mielestäni käyttänyt aina kohtuudeella.
Elikäs, olin taanoin 10vko juomatta ja käyttämättä mitään muitakaan aineita kunnes syntymäpäivien kunniaksi tuli sitten otettua amfetamiinia, ekstaasia ja ryypättyä sekä illan päätteeksi poltettua kannabista, eli melkoinen pommi aivoille. Tämä kannabiksen polttelu oli sitten se joka laukaisi melko vahvan tripin ja jonka aikana panikoin ja jouduin jonkin sorttiseen psykoosiin tai näin luulen. Noh, muutama rauhoittava lääke naamaan ja sain nukutuksi, mutta aamulla ei ollut olo edelleenkään normaali.
Nyt tapauksesta on kulunut viikko ja oireet jatkuvat tai osin ovat jopa pahentuneet. Oireina on epätodellisuuden tunnetta ja sekoamisen pelkoa joka saa minut panikoimaan hieman. Erityisen huolissani olen sen takia, koska paniikki ei ole se joka laukaisee näitä epätodellisia tuneita vaan "flashbackit" tähän järkyttävään trippiin, josta taas saan paniikkikohtauksen. Elän koko ajan pienessä "humussa" tunteet seilaavat masentuneesta maaniseen, mutta harvoin on täysin normaalia oloa. Ehkä hieman ovat tunteet tasaantuneet, mutta nämä flashbacki ovat käyneet voimakkaammaksi ja näiden aikana en osaa erottaa unimaailmaa todellisuudesta ja pelkään, että realitodellisuus ei olekkaan totta vaan olenkin psykoosissa ja tämä maailma kuviteltua. Saatan yhtäkkiä alkaa miettimään tahtomattani näitä eri ulottuvuuksian mahdollisuuksia. Suvussa ei ole tietääkseni skitsofreniaan taipuvaisia ihmisiä. Pelkään, että kelaan nämä liian diipiksi ja sukellan itse niihin lopullisesti. Inhottavinta on kun en pysty ennustamaan milloin tämä kohtaus/flashbakki tulee.
Tiedetään että tilanne on itseni aiheuttama, mutta mitähän minun kannattaisi tehdä? Onko vastaavia kokemuksia muilla? Mikä olisi diagnoosi tähän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kuulosta paniikkihäiriöltä. Itse kävisin psykiatrilla.
Tsemppiä sulle ja toivotaan, että et ole sekoamassa :)
Itse pelkään sekoamista yli kaiken. Välillä tämä asia ahdistaa todella kovaa ja mietin myös olenko psykoosissa. Olen miettinyt itse asiassa tätä asiaa jo useamman vuoden ja töissä olen pysynyt koko ajan, en siis ole seonnut!!!
Tuo sumuinen olotila on ihan paniikkihäiriön oire, epätodellinen olotila.. Itse sain joskus noita flashbackejä ikävistä asioista.. Ihan siis mieleen palasi kuvina vanhoja asioita joista sain siis paniikin päälle.. Lisäksi huomasin yhteen vaiheeseen, että pään sisällähän kuuluu ajatuksissa ääniä.. Luulin taas sekoavani kunnes sain apua täältä ja tajusin itsekin, että jokainenhan kuulee äänen kirjoittaessaan, lukiessaan, miettiessään.. Saatoin miettiä työasioita ja yhtäkkiä mieleen palasi työkaverin ääni kun tarpeeksi mietin niitä töitä...jälleen tuo itsetarkkailu oli ottanut liikaa valtaa ja olin varma sekoamisestani..
Lisäksi pimeässä luulin näkeväni mustia hahmoja kun tarpeeksi pelkäsin.. lasit päähän ja ne olivatkin puita.. mielikuvitus, pelko ja paniikki niin olet valmis pimeässä vaikka mihin taisteluun ja pakenemiseen.. Lisäksi joskus katsoin vaatemyttyä hetken jonka luulin olevani kissani kunnes tarkemmin katsoin, jälleen ahdistus ja sekoamisen pelko astui kuvaan... kunnes huomasin, että näin tapahtuu muillekin "oho katsoin, että tuossa oli jotain.. ei ollutkaan"
Mutta mitä tulee tuohon aineiden käyttöön niin sillä saat kyllä pääsi sekaisin hyvin nopeasti.. Kannattaisi siis ottaa opiksi tästä kerrasta ja jättää kaikki huumeet, alko pois. Miettisit mikä on elämässäsi tärkeää...
Kiitos vastauksista,
Nyt asiat ovat muuttuneet sen verran että sumuinen olo on hellittänyt hieman ja olen saanut päätäni selvemmäksi enkä pelkää niin sekoamista. Tämän hetken ongelma on nukkuminen, koska näen hyvin todentuntuisia unia ja olen unen ja valveilla olon rajamailla. Tästä saan sitten pienen paniikkikohtauksen ja epäilykset sekoamisesta taas vähän nousevat pintaan. Uskon että nukun kyllä syvää unta yöllä mutta aamulla herään rem vaiheessa näihin uniin enkä saa enään unta. Myöskään päiväunet ei onnistu, koska tällöin unet ovat erittäin todentuntuisia.
Kannattaisikohan kokonaan välttää päikkäreitä ja illalla ottaa pari rauhoittavaa taatakseen kunnon unet?
Herranjumala, vaikka vanhaan keskusteluun päädyinkin niin kolahti ja kovaa. Mulla on mun "sekoomisesta" kulunut vähä aikaa, mutta juurikin tällä hetkellä heräsin mun päikkäreiltä ja aloin unieni takia muistelemaan tätä.
Mun osalta epätodellisuuden tunteen ja ns. psykoositilan laukas kannabis ja alkoholi. Sumussa eläminen helpottaa päivä päivältä, mutta järkyttävää se oli about kolme kuukautta. Nykyään epätodellisuuskohtauksia tulee edelleen humalassa. Kannabikseen en enää koske.
Aloittajan kaksi eri vaihetta täsmää muhin täydellisesti. Nykyään mun unimaailma ja todellisuus menee aivan sekasin ja mun unet pelottaa mua todella paljon. Herään joka kerta paniikkisena ja hiestä märkänä. Polttelusta on nyt kulunut siis aikaa jo noin puoli vuotta. Kaikki unien aiheet tulee kuluneesta päivästä ja sängyssä mietityistä asioista.
Teksti on nyt varmaan sekavaa kun juuri tosiaan heräsin ja päädyin googlettamaan aiheesta.
Tavallaan tää keskustelu autto mua siinä mielessä että muillakin on käynyt noin. Ois vaan kiva tietää millon tästä helvetistä pääsee kokonaan eroon. Mä haluaisin elää.
Jouluja silti kaikille!