Loukkaantuneena tulee sanoneeksi vähän kaikenlaista. Vaikka loukkaantuneella ei oikeastaan ole tarkoitus edes loukata, vaan ehkä osoittaa miten pahalta joku asia itsestä tuntuu. Mutta tunnekuohussa tapahtuu helposti myös ylilyöntejä.
Loukkaantuminen purkautuu usein vihaisena piikittelynä. Toinen ei välttämättä ymmärrä tätä ja loukkaantuu taas puolestaan sydänjuuriaan myöten. Näin kierre on valmis ja molemmat vetäytyvät tahoilleen miettimään toistensa "pahuutta".
Loukkaantuminen purkautuu usein vihaisena piikittelynä. Toinen ei välttämättä ymmärrä tätä ja loukkaantuu taas puolestaan sydänjuuriaan myöten. Näin kierre on valmis ja molemmat vetäytyvät tahoilleen miettimään toistensa "pahuutta".
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri tosta syystä asioista pitäisi keskustella kasvokkain ettei tuu tommoisia ylilyöntejä. Välillä voi käydä että toinen tahtomattaan viestii asian jotenkin tyhmästi eikä tajua sitä, kun ei näe toisen ihmisen kasvoja. Pitää muistaa että ilmeet ja eleet ovat n.80% viestinnästä ja siksi ei pitäisi tehdä päätöksiä ja päätelmiä asioista näkemättä toista ihmistä.
Sitten kun tilanne pääsee käsistä ja riistäytyy kuten sä hyvin tossa kuvasit, niin se menee helposti juuri tuommoiseksi. Kumpi miettii ns. "toisen pahuutta" ja vetäytyy kuoreensa. Siksi olen ehdottomasti sitä mieltä että asiat pitäis puhua kasvotusten ja jos joku asia hiertää niin se puhutaan livenä, eikä kirjoitella viestejä tai puhuta kännykässä. Kaikista pahinta on miettiä asioita mielessään ja luoda jokin kuva toisesta omien ajatustensa pohjalta, kun siitä pitäisi avoimesti puhua kasvokkain.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja toivon että asiasi selviävät. :)
molemmissa viesteissä, olen täysin samaa mieltä. Nänhän siinä käy. Puhuminen, näkeminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta asiat pysyvät suhteellisina ja välit hyvinä. Olisipa se aina niin.
Niin ja sitten on niitä tilanteita, joissa puhuminen ei enää auta.
Jos jatkuvasti loukkaa ja pyytään anteeksi, vaikka asioista on naamatusten keskusteltu useaan otteeseen, niin mitta tulee täyteen.
Ehkä on myös hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole niin paljon samalla aaltopituudella, että heistä voisi tulla sydänystäviä tai rakastavaisia. Ei vaikka kuinka haluaisi.
Viisaampaa saattaisi olla joskus lopettaa vääntäminen ajoissa, ettei mene loputkin rippeet pilalle.
En teidän kokemuksistanne tiedä, mutta tuli tässä mieleeni vain oma tilanteeni ystävän kanssa ja sitä rypistelyä on ollut jo pidemmän aikaa. Ei vaan enää jaksa, kun ystävyyden ei pitäisi olla niin "helvetin hankalaa".
jos keskinäinen suhde on jatkuvaa väärinymmärrystä ja mielen pahoittamista siitä, että toinen ei ymmärrä ja itse ei ymmärrä, niin eihän sitä kukaan loputtomiin jaksa.
Jo oman itsensä vuoksi on hyvä ottaa etäisyyttä sellaisesta suhteesta ja miettiä, mikä sen tarkoitus on vai onko sillä enää tarkoitusta.
Aloittajalle:
Niinpä juuri näin, hyvin kirjoitettu..
Jos toisen teot on suoraan helvetistä, niin kyllä sanallista palautetta on pystyttävä ottamaan vastaan ilman että siitä "kierrettä" tekee.
tämäkin. Ei kenekään pitäisi yksin määrätä, miten suhde toimii, sillä silloin se ei toimi. Suhde on aina kahteen suuntaan kulkeva, ja jos toinen ei pysty ottamaan kielteistä palautetta vastaan, niin ennenpitkää toinen joko luopuu tai alistuu. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto.
Jos oikeasti välittää, teot ovat sen mukaisia ja on myös pyrkimys huomioida ja siten olla teoillaan loukkaamatta toista osapuolta, josta oikeasti välittää.
Jatkuva loukkaaminen samalla tavalla puhuu omaa karua kieltään.
Joskus toisen toimintamalli eroaa omasta, mutta eihän se välttämättä tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä. Kun ymmärtää toisen ajatuksen toiminnan takana ymmärtänee myös miksi joku tekee niinkuin tekee.
helpompi muistaa se mitä toinen on sanonut ja unohtaa se mitä itse sanoi.