vainajan viimmeinen tahto

Mitä helvettiä sinä uikutat ja sekoilet??

"itse olemme samassa tilanteessa. jos minun avopuolisoni kuolee ensin menetän kotini jossa olemme asuneet 25 vuotta. minulla ei ole varaa maksaa lapsille heidän osuttaan vaan joudun myymään kotini."

"avioliitto ei asiaa ratkaise"

No totta kai se avioliitto ratkaisee sataprosenttisesti NIMENOMAAN tuon asian, jos asunto kerran on vain teidän kahden omistama. Avioliiton myötä saat elinikäisen asumisoikeuden. Ja jos olette naimisissa, eikä teillä ole avioehtoa, puolet asunnosta kuuluu sinulle. Toisen puolen perivät sitten miehesi lapset, mutta eivät he pysty myymään asuntoa ennen kuin sinä olet kuollut.

Aviolesken asumisoikeus yhteisessä kodissa on todella vahva! Avoleskellä ei ole mitään asumisoikeutta. Ei tämä vaadi mitään Einsteinin älyä että näkee mikä on ratkaisu pulmaan!

Miksi ihmeessä miehesi ei suostu menemään kanssasi naimisiin, jos kerran tiedostatte edessä olevan ongelman jo tässä vaiheessa?

"avioliitto ei asiaa ratkaise"

Olet väärässä, avioliitto ratkaisisi asian. Avioleskellä on puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon asumisoikeus, vaikkei olisi omistanut asunnosta mitään eikä sitä voi rintaperillisten jakovaatimuksillakaan muuksi muuttaa. Teidän tapauksessanne lisäksi vielä omistat asunnosta puolet. Ainoastaan, jos avokkisi osuus ei olekaan kokonaan hänen omistuksessaan, kuten eka vastaaja pohti, silloin avioleskelläkään ei kyseistä suojaa ole, mutta silloin asia lienee nykyisellä tolallaan ihan avokkisi omasta halusta.

Eli nyt jostain syystä vänkäät vain sitä, että ihmisen pitäisi saada testamentilla syrjäyttää avokkinsa eduksi omat lapsensa kokonaan, mutta et ole halukas omassa tilanteessasi tekemään sitä tosi helppoa ja nopeaa asiaa, jolla ongelma kohdaltanne ratkeaisi (maistraattivihkiminen kestää vain muutaman minuutin).

Minusta valtion eli eduskunnan nykyinen kanta on hyvä, että lapsellinenkin voi puolet omaisuudestaan testamentata kelle haluaa, mutta turvataan sentään lapsille puolet, koska monesti ne ovat uusioavokit, jotka ovat "viemässä tuhkatkin pesästä".

raha ratkaisee kirjoitti:

"avioliitto ei asiaa ratkaise"

Olet väärässä, avioliitto ratkaisisi asian. Avioleskellä on puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon asumisoikeus, vaikkei olisi omistanut asunnosta mitään eikä sitä voi rintaperillisten jakovaatimuksillakaan muuksi muuttaa. Teidän tapauksessanne lisäksi vielä omistat asunnosta puolet. Ainoastaan, jos avokkisi osuus ei olekaan kokonaan hänen omistuksessaan, kuten eka vastaaja pohti, silloin avioleskelläkään ei kyseistä suojaa ole, mutta silloin asia lienee nykyisellä tolallaan ihan avokkisi omasta halusta.

Eli nyt jostain syystä vänkäät vain sitä, että ihmisen pitäisi saada testamentilla syrjäyttää avokkinsa eduksi omat lapsensa kokonaan, mutta et ole halukas omassa tilanteessasi tekemään sitä tosi helppoa ja nopeaa asiaa, jolla ongelma kohdaltanne ratkeaisi (maistraattivihkiminen kestää vain muutaman minuutin).

Minusta valtion eli eduskunnan nykyinen kanta on hyvä, että lapsellinenkin voi puolet omaisuudestaan testamentata kelle haluaa, mutta turvataan sentään lapsille puolet, koska monesti ne ovat uusioavokit, jotka ovat "viemässä tuhkatkin pesästä".

Lue lisää

Totta, avioliitto pyhittää kaiken ja leski nuorikin, puolisoansa vaikka 20 vuotta nuorempi saa ikuisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon. Lapset maksavat perintöveron, mutta vieras ihminen asuu perintökodissa. Näinkin usein jo nykyaikana käy. Kuinka kalliissa asunnossa oikein asut, jos jo omistat puolet.
Eihän puolisosi lapset saa kuin puolisosi osuuden avoliitossa, naimisissa ollessa saisi vain lakiosan eli puolesta puolet. Jos asuntosi on 160 000, lapset saavat 40 000 lakiosana, mutta maksavat perintöveroa 80 000 eurosta.On täysin tapauskohtaista kummat ansaitsisivat paremmin kuolevan perintöosuuden. Puoliso voi olla rakas tai raskas taakka, samoin lapset. Perintövero on yksi peikko, kakkos- ja kolmosliitot ja puolisoiden suuret ikäerot toinen.Lainlaatijoilla on mielessään vain yksi ruusunpunainen esimerkkiliitto, jonka pohjalta lait laaditaan. Useimmat ihmiset säästävät ja keräävät omaisuutta jättääkseen ne lapsilleen. lapsettomat eivät. Tuskin puolisosikaan on poikkeus, eivät jälkeläiset lakkaa olemasta lapsia, vaikka isä tai äiti menisi uuteen liittoon. Jos lapset olisivat yhteisiä, ajajttelisit vain heitä.

Näkökulmasta H kirjoitti:

Totta, avioliitto pyhittää kaiken ja leski nuorikin, puolisoansa vaikka 20 vuotta nuorempi saa ikuisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon. Lapset maksavat perintöveron, mutta vieras ihminen asuu perintökodissa. Näinkin usein jo nykyaikana käy. Kuinka kalliissa asunnossa oikein asut, jos jo omistat puolet.
Eihän puolisosi lapset saa kuin puolisosi osuuden avoliitossa, naimisissa ollessa saisi vain lakiosan eli puolesta puolet. Jos asuntosi on 160 000, lapset saavat 40 000 lakiosana, mutta maksavat perintöveroa 80 000 eurosta.On täysin tapauskohtaista kummat ansaitsisivat paremmin kuolevan perintöosuuden. Puoliso voi olla rakas tai raskas taakka, samoin lapset. Perintövero on yksi peikko, kakkos- ja kolmosliitot ja puolisoiden suuret ikäerot toinen.Lainlaatijoilla on mielessään vain yksi ruusunpunainen esimerkkiliitto, jonka pohjalta lait laaditaan. Useimmat ihmiset säästävät ja keräävät omaisuutta jättääkseen ne lapsilleen. lapsettomat eivät. Tuskin puolisosikaan on poikkeus, eivät jälkeläiset lakkaa olemasta lapsia, vaikka isä tai äiti menisi uuteen liittoon. Jos lapset olisivat yhteisiä, ajajttelisit vain heitä.

Lue lisää

>>Jos asuntosi on 160 000, lapset saavat 40 000 lakiosana, mutta maksavat perintöveroa 80 000 eurosta.

Näkökulmasta H kirjoitti:

Totta, avioliitto pyhittää kaiken ja leski nuorikin, puolisoansa vaikka 20 vuotta nuorempi saa ikuisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon. Lapset maksavat perintöveron, mutta vieras ihminen asuu perintökodissa. Näinkin usein jo nykyaikana käy. Kuinka kalliissa asunnossa oikein asut, jos jo omistat puolet.
Eihän puolisosi lapset saa kuin puolisosi osuuden avoliitossa, naimisissa ollessa saisi vain lakiosan eli puolesta puolet. Jos asuntosi on 160 000, lapset saavat 40 000 lakiosana, mutta maksavat perintöveroa 80 000 eurosta.On täysin tapauskohtaista kummat ansaitsisivat paremmin kuolevan perintöosuuden. Puoliso voi olla rakas tai raskas taakka, samoin lapset. Perintövero on yksi peikko, kakkos- ja kolmosliitot ja puolisoiden suuret ikäerot toinen.Lainlaatijoilla on mielessään vain yksi ruusunpunainen esimerkkiliitto, jonka pohjalta lait laaditaan. Useimmat ihmiset säästävät ja keräävät omaisuutta jättääkseen ne lapsilleen. lapsettomat eivät. Tuskin puolisosikaan on poikkeus, eivät jälkeläiset lakkaa olemasta lapsia, vaikka isä tai äiti menisi uuteen liittoon. Jos lapset olisivat yhteisiä, ajajttelisit vain heitä.

Lue lisää

Väärä käsitys.
"naimisissa ollessa saisi vain lakiosan eli puolesta puolet"

Leski ei peri ilman testamenttia.

Väärä ja erittäin sitkaassa elävä harhaluulo nostaa jälleen päätä että leski perisi ½ pesästä automaattisesti, se on 100% väärä harhaluulo.

Ilman testamenttia lapset perivät 100% vanhempansa.

Otetaanpa erilainen leskiraukka. Mies on eronnut ja säästänyt edellisessä avioliitossa ison asunnon, joka erossa puolitettiin. Lapset jäivät äidille ja ovat paitsi avioliiton aikana myös avioerolapsina eläneet taloudellisesti hyvin niukasti. Yksinhuoltajakodissa. Vaimo piti yllä isoa asuntoa lasten takia. Ennen eroa mies peri osan vanhempiensa mökistä ja maksoi siitä vaimonsa kanssa toisen sisaruksen pois ja piti mökkiä kesämökkinä. Miehellä oli kaksio , jonka osti edellisestä liitosta saamillaan rahoilla ja se kesämökki avioituesssaan uuden parikymmentä vuotta nuoremman puolison kanssa. He elivät ylellisyydessä parikymmentä vuotta, verrattuna miehen entiseen perheen elämään joka säästi ne pesämunat.. Oli lomamatkoja etelään ja kotimaassa pari loisto autoa jne. Pariskunta hankki isomman rivikodin, mies maksoi yksin asuntoa. Uusi vaimo sai keskittyä edellisen liiton lapsensa kasvattamisee ja elättämiseen. Kun puoliso kuolee, puolison lasten ikäinen leski jää yhteiseen kotiin asumaan loppuelämäkseen.Perittävää olisi rivikoti ja
mökki ym., mutta koti ainakin jää leskelle, lapset maksavat vain verot siitäkin perinnöstä joka jää vuosikymmeniksi leskelle. Leski haluaisi pitää myös mökin yhteisomistuksessa. Mökin joka oli lasten mummula. Leski lähes vieras lapsille, koska nämä olivat jo kolmikymppisiä avioliittoa solmittaessa ja asuivat toisella paikkakunnalla. Leski saa puolisonsa jälkeen lisäksi leskeneläkettä,lopun elämäänsä, joka on kaiketi puolet puolison eläkkeestä

Miettikääpä vähän kirjoitti:

Otetaanpa erilainen leskiraukka. Mies on eronnut ja säästänyt edellisessä avioliitossa ison asunnon, joka erossa puolitettiin. Lapset jäivät äidille ja ovat paitsi avioliiton aikana myös avioerolapsina eläneet taloudellisesti hyvin niukasti. Yksinhuoltajakodissa. Vaimo piti yllä isoa asuntoa lasten takia. Ennen eroa mies peri osan vanhempiensa mökistä ja maksoi siitä vaimonsa kanssa toisen sisaruksen pois ja piti mökkiä kesämökkinä. Miehellä oli kaksio , jonka osti edellisestä liitosta saamillaan rahoilla ja se kesämökki avioituesssaan uuden parikymmentä vuotta nuoremman puolison kanssa. He elivät ylellisyydessä parikymmentä vuotta, verrattuna miehen entiseen perheen elämään joka säästi ne pesämunat.. Oli lomamatkoja etelään ja kotimaassa pari loisto autoa jne. Pariskunta hankki isomman rivikodin, mies maksoi yksin asuntoa. Uusi vaimo sai keskittyä edellisen liiton lapsensa kasvattamisee ja elättämiseen. Kun puoliso kuolee, puolison lasten ikäinen leski jää yhteiseen kotiin asumaan loppuelämäkseen.Perittävää olisi rivikoti ja
mökki ym., mutta koti ainakin jää leskelle, lapset maksavat vain verot siitäkin perinnöstä joka jää vuosikymmeniksi leskelle. Leski haluaisi pitää myös mökin yhteisomistuksessa. Mökin joka oli lasten mummula. Leski lähes vieras lapsille, koska nämä olivat jo kolmikymppisiä avioliittoa solmittaessa ja asuivat toisella paikkakunnalla. Leski saa puolisonsa jälkeen lisäksi leskeneläkettä,lopun elämäänsä, joka on kaiketi puolet puolison eläkkeestä

Lue lisää

Vertailun vuoksi vielä yksi leski. Pari vuotta alle 50. Asui toisessa aviossa noin 10 vuotta puolisonsa kanssa , jonka lapset muuttivat myös isän uuteen kotiin. Koti oli vuokra-asunto.Vaimolla oli adoptiolapsi edellisestä liitosta. Puolisot pitivät liittonsa aikana liikettä yhdessä elääkseen, yhteen muuttaessaan he haavielivat lisäksi farmista, jolla saisi lisäansioita ja asuivat maaseudun tuntumassa.. Ensin sairastui mies vakavaan tautiin , sitten vaimo, samaan tautiin. Mies kuoli muutaman sairausvuoden jälkeen ja sairas puoliso jäi kolmen lapsen kanssa pitämään "kauppaa" pystyssä. Miehen lapset lähti miehen sukulaisten luo kauas ko. paikkakunnalta ja vaimo jäi alaikäisen lapsen kanssa ja itsekkin sairaana hoitamaan kauppaa. Leskeneläke evättiin, koska leski oli kaksi vuotta liian nuori. Perhe muuttui heti miehen kuoleman jälkeen pienempään vuokra-asuntoon, vaikka ei ollut perillisiä kärkkymässä. Omaisuus taisi kulua hautajaisiin.

"jostain sysytä en ole koskaan tahtonut naimisiin"

No, sehän on silloin oma valintasi. Miksi ihmeessä lakeja, jotka monien mielestä turvaavat juuri oikeiden ihmisten eli lasten oikeuksia uuspuolisoita vastaan, pitäisi muuttaa, koska sinä et halua naimisiin? Jos suuri osa on ilmeisesti sitä mieltä, että ensisijaisesti omaisuuden tulee pysyä verisukulaisilla ja "omassa suvussa", niin miksi sitä pitäisi muuttaa, jotta naimahaluttomat avokit saisivat samat oikeudet kuin aviolesket? Ja jos joku haluaa säädellä omaisuudestaan kokonaisuudessaan myös kuolemansa jälkeen, hänen ei pidä rintaperillisiä tekemän - silloin saa ihan vapaasti testamentata kenelle haluaa.

Kannalta.

Jos rintaperillisellä ei olisi mitään oikeutta perintöön.

Syntyy tilanne että vanhemmat tai toinen vanhemmista pääsee "huutokauppaamaan" perinnön.
Kuka perillisistä hyppää korkeammalle saa koko perinnön ja jos toinen sitten hyppää vielä korkeammalle niin perintö siirtyy sitten sille jne.

Eikö tällainen järjestely aiheuta juuri niitä riitoja ja kyräilyjä.

Olen vierestä seurannut kun äiti (leski) kiristi lastaan, jos vaadit lakiosat niin et saa mitään minun jälkeen.
Siitä alkoi hyppyytys, tee sitä tee tätä jne.
Loppupelissä lapsi ei enään jaksanut ja äiti ilmoitti että hän tekee paperit ettet peri mitään hänen jälkeen.

Eli lapsi menetti lakiosan sekä perinnön äitinsä jälkeen.

Minä edustin vajaavaltaista tuossa kyseisessä pesässä ja vaadin lakiosat ja lopputulos oli sama kuin toisella rintaperillisellä sillä erotuksella että edustamani henkilö sai kuitenkin lakiosat.

On ihan hyvä että lailla pikkuisen rajoitetaan näitä hyppyyttäjiä", jäähän heille vielä 50% hyppyytysvara jos haluavat hyppyyttää mutta koko rahalla eivät pääse hyppyyttämään.

Joopa joo. Et halua naimisiin, eli et halua tuhlata elämästäsi vaivaista kymmentä minuuttia maistraatissa. Sen sijaan luovut kodistasi jossa olet asunut 25 vuotta ja joka on sinulle kovin rakas, kuten itse sanot. Mutta tuohonkin olet valmis, kunhan vain ei tarvitse naimisiin mennä.

Ei tämä keskustelu ole kovin hedelmällistä, kun aivan selvästi et ole täysijärkinen.

"lakiosaa ei voi naimisiinmenolla sulkea pois. ja omaisuuden suuruudesta riippuu kuinka suuri se on eiks näin"

Kyllä, juuri näin. Lakiosa on 50% siitä, mitä perillinen muuten saisi, siis jos hän saisi kaiken, mikä hänen osuutensa perinnöstä olisi. Toisin sanoen, 50% omaisuudestaan voi sellainenkin testamentata vapaasti, jolla on rintaperillisiä.

"meidän testamentti takaa saman kun naimisissa olevalle parille. se mikä ostetaan laitetaan vain nimet alle kuka osti vai ostettiinko yhdessä"

Mitähän tämä tarkoittaa?

"testamentti antaa myös oikeuden jäädä asuntoon eliniäksi. mutta lapsilla on oikeus saada heti lakiosansa jos haluavat vai olenko ymmärtänyt väärin"

Kannattaa varmistaa asianajajan avustuksella, mitä oikein olette testamentiksenne allekirjoittaneet. Testamentti on sellainen paperi, ettei oikein hyvältä vaikuta, jos netissä kyselet, oletko ymmärtänyt asiat oikein - eikä jutuistasi saa selvää, mitä olette allekirjoittaneet. Jos olisitte naimisissa, leskellä olisi oikeus yhteiseen kotiin rintaperillisen jakovaatimuksen sitä voimatta estää. Mutta avoliitossa ja testamentilla varmistellen... itse en siihen luottaisi, koska maistraattipyrähdys on niin helppo ja nopea. No, avioliittoon et halua mennä vaan haluat, että lainsäädäntöä muutetaan teidän vuoksenne. ;-/

Miksi muuten olet sitä mieltä, että yleisesti hyviksi katsotut periaatteet pitäisi muuttaa sinunkaltaistesi aviohaluttomien vuoksi, koska avioliitolla tämä asia olisi niin näppärästi hoidettavissa? Mitä vikaa avioliitossa?

"testamentti antaa myös oikeuden jäädä asuntoon eliniäksi. mutta lapsilla on oikeus saada heti lakiosansa jos haluavat vai olenko ymmärtänyt väärin ?"

Kyllä, lapsilla on oikeus saada lakiosansa. Mutta kun se kaikkein tärkein ja todella oleellinen ero on, että jos olette naimisissa, niin sinulla on puolisosi kuoltua oikeus jäädä yhteiseen kotiinne asumaan, ja tämä oikeus menee lasten lakiosavaatimusten EDELLE. Eli KUKAAN ei voi vaatia sinua myymään kotiasi, jotta saat lakiosat maksettua. Lapset saavat perintönä puolet asunnosta, ja omistavat sen sinun kanssasi yhdessä. He maksavat perintöverot. Mutta mitään oikeutta vaatia asunnon realisointia heillä ei ole, vaikka sitten joutusivat odottamaan 30 vuotta sinun kuolemaasi ja sitä että oikeasti saavat rahansa.

Kun taas jos olette avoliitossa ja teillä on testamentti, se ei takaa sinulle asumisoikeutta yhteisessä kodissa, paitsi jos sinulla on rahaa maksaa lasten lakiosat muuten. Jos sinulla ei ole rahaa maksaa lakiosia, niin joudut myymään kotisi. Ja jo ensimmäisessä viestissäsi sanoit, että sinulla ei tuota rahaa ole. Joten koti menee myyntiin jos lapset lakiosiaan vaativat.

Ei pysty järjellä käsittämään millainen päähänpinttymä täytyy olla ihmisellä, joka kieltäytyy muutaman minuutin maistraattivihkimisestä (josta ei siis tarvitse kertoa kenellekään!) vain jonkun oudon "periaatteen" vuoksi, kun kieltäytyminen aiheuttaa hänelle erittäin surullisen tilanteen, eli oman kodin pakkomyynnin, jonka naimisiinmenolla voisi helposti välttää. Kun kerran olette olleet yhdessä yli 25 vuotta niin se naimisiinmeno ei teidän suhteessanne tunnetasolla muuttaisi mitään. Mutta se turvaisi sinun oikeutesi ratkaisevasti.

Mutta kun ei kerran kelpaa niin ei sitten. Turhahan se on ottaa helppo ja nopea ratkaisu, kun voi sen sijaan viettää aikaansa kitisemällä ja toivomalla että laki, joka useimpia ihmisiä palvelee täysin hyvin, muuttuisi.

Aviolesken hallintaoikeus ja lasten lakiosaoikeus eivät ole hirveästi muuttuneet vuiosikymmeniin. Ongelmiahan ei synny, jos pesässä on niin paljon varallisuutta että lakiosat voidaan maksaa niistä, tai lapset eivät vaadi lakiosaa tai tyytyvät sen verran pienempään lakiosaan että asuntoon ei tarvitse kajota.

Aloittajalle kysymys:

ovatko lapset miehen? Vai yhteisiä?

. "monella ihmisellä on kokemuksia ja neuvoja eikä voi tietää mikä on totta. " ????
Voit ottaa lakikirjan käteesi, sieltä löytyy se totuus, ei nettipalstoilta. (tosin olet saanut asiallisia vastauksia, paikkansa pitäviä)

Ja avioliitolla ja avoliitolla on oleellinen ero..........etenkin tässä asuntoasiassa jonka toit esille. Itsehän te olette valinneet avoliiton, ette avioliittoa.

.................... kirjoitti:

Aloittajalle kysymys:

ovatko lapset miehen? Vai yhteisiä?

. "monella ihmisellä on kokemuksia ja neuvoja eikä voi tietää mikä on totta. " ????
Voit ottaa lakikirjan käteesi, sieltä löytyy se totuus, ei nettipalstoilta. (tosin olet saanut asiallisia vastauksia, paikkansa pitäviä)

Ja avioliitolla ja avoliitolla on oleellinen ero..........etenkin tässä asuntoasiassa jonka toit esille. Itsehän te olette valinneet avoliiton, ette avioliittoa.

Lue lisää

meillä on yhteinen lapsi ja hänellä kaksi edellisestä liitosta. tarkoituksenamme on antaa kaikille lakiosansa ei ketään eritellä. varmaan on lakikirjassa kaikki en epäilekkään mutta kyllä se on vaikeaa luettavaa. mutta kun on asianajajalle valmiit kysymykset niin varmaan saa oikeat vastaukset. ja alunperin halusin vain kuulla ihmisten mielipiteteitä asiassa. en todellakaan ota tätä palstaa niin varmanpäälle että sen mukaan menen.
ei sitä nuorena ajattele asioita niin kuin vanhennettua. nuorena sitä luulee olevansa kuolematon ja mitä turhaan ottaa huolta tulevasta, täytyyhän sitä pystyä elämään tasapainoista elämää.
on niin paljon liittoja missä on lapsia eri suhteista. ja kuoleman sattuessa ei riitä suru menettämisestä vaan on sitten vielä rahaasiat jotka voi viedä monen ihmisen elämältä pohjan...siksi kiinnosti ihmisten mielipiteet. ei se raha tuo onneliseksi mutte voi helpottaa elämää. ja kuoleman sattuessa on monelta ihmiseltä sympatiat poissa. oma "laillinen oikeus perintöön " on tärkeämpää kuin mitkä seuraukset tämä voi antaa sille kenen kohdalle se sattuu. ja en todellakaan ymmärrä ihmisten ahneutta.
omalta kohdalta ollaan tultu siihen ratkaisuun että lahjan voi antaa eläessä sitä ei voi kukaan estää ja testamentti on toinen turva. pääsia on ettei tässä yks päivä seiso tietämättömänä ettei oltu mitään tehty jos jotain sattuu kaverilleni. hänellä on täysi turva ja yhteinen lapsemme ei saa mitään ennen kuin kumpikin olemme poissa. ja kaverini ymmärtää minun huoleni ja se on pääasia. eiköhän se tästä.

aneerikkila kirjoitti:

meillä on yhteinen lapsi ja hänellä kaksi edellisestä liitosta. tarkoituksenamme on antaa kaikille lakiosansa ei ketään eritellä. varmaan on lakikirjassa kaikki en epäilekkään mutta kyllä se on vaikeaa luettavaa. mutta kun on asianajajalle valmiit kysymykset niin varmaan saa oikeat vastaukset. ja alunperin halusin vain kuulla ihmisten mielipiteteitä asiassa. en todellakaan ota tätä palstaa niin varmanpäälle että sen mukaan menen.
ei sitä nuorena ajattele asioita niin kuin vanhennettua. nuorena sitä luulee olevansa kuolematon ja mitä turhaan ottaa huolta tulevasta, täytyyhän sitä pystyä elämään tasapainoista elämää.
on niin paljon liittoja missä on lapsia eri suhteista. ja kuoleman sattuessa ei riitä suru menettämisestä vaan on sitten vielä rahaasiat jotka voi viedä monen ihmisen elämältä pohjan...siksi kiinnosti ihmisten mielipiteet. ei se raha tuo onneliseksi mutte voi helpottaa elämää. ja kuoleman sattuessa on monelta ihmiseltä sympatiat poissa. oma "laillinen oikeus perintöön " on tärkeämpää kuin mitkä seuraukset tämä voi antaa sille kenen kohdalle se sattuu. ja en todellakaan ymmärrä ihmisten ahneutta.
omalta kohdalta ollaan tultu siihen ratkaisuun että lahjan voi antaa eläessä sitä ei voi kukaan estää ja testamentti on toinen turva. pääsia on ettei tässä yks päivä seiso tietämättömänä ettei oltu mitään tehty jos jotain sattuu kaverilleni. hänellä on täysi turva ja yhteinen lapsemme ei saa mitään ennen kuin kumpikin olemme poissa. ja kaverini ymmärtää minun huoleni ja se on pääasia. eiköhän se tästä.

Lue lisää

Onkohan nyt ihan varma että kaikki on kunnossa, kuten oletat?

" yhteinen lapsemme ei saa mitään ennen kuin kumpikin olemme poissa"

Sinähän omistat yhteisestä kodistanne puolet. Jos kuolet ennen avomiestäsi, sinulla on yksi perillinen, eli yhteinen lapsenne, joka siis perisi sinun puolikkaasi asunnostanne. Olette varmaankin tehneet testamentin, jossa määräätte että eloon jäänyt saa kaiken omaisuuden.

Mutta jos lapsenne eli perillisesi vaatii lakiosaansa, on hänelle se maksettava. Hänelle on siis maksettava neljäsosa asuntonne arvosta (eli puolet siitä mitä hän muuten perisi).

Sanoit aloituksessasi että sinulla ei olisi varaa maksaa miehesi lapsille heidän lakiosiaan, jotka myös olisivat nelljäsosa asuntonne arvosta.

Eli sinulla ei olisi varaa maksaa, mutta miehelläsi on säästöjä sen verran että hän pystyy lakiosan maksamaan?

Jos vanhempiesi kuoleman jälkeen te lapset ette saaneet mitään, se johtui siitä, ettei teistä kukaan vaatinut pesää jaettavaksi tai ettei pesässä ollut muuta varallisuutta kuin leskensuojan turvaama asunto viimeksi eläneelle puolisolle. Rintaperillinen voi vaatia pesää jaettavaksi, mutta se jakovaatimus ei ohita lesken asumisoikeutta puolisoiden yhteisessä kodissa. Avoliitossa, kuten jo ketjussa on todettu, sitä suojaa leskellä ei ole.

Paitsi, että testamenttiin liittyvä "päähänpinttymäsi" on nyt tullut selväksi palstalla, niin oman etusi mukaista olisi, että jättäisit palstan vähemmälle huomiolle ja menisit ihan oikeasti juttelemaan jonkun ihan oikean lakimiehen kanssa. Ellei tarkoituksesi ole vain vedättää keskustelua.

kunhan totesin kirjoitti:

Jos vanhempiesi kuoleman jälkeen te lapset ette saaneet mitään, se johtui siitä, ettei teistä kukaan vaatinut pesää jaettavaksi tai ettei pesässä ollut muuta varallisuutta kuin leskensuojan turvaama asunto viimeksi eläneelle puolisolle. Rintaperillinen voi vaatia pesää jaettavaksi, mutta se jakovaatimus ei ohita lesken asumisoikeutta puolisoiden yhteisessä kodissa. Avoliitossa, kuten jo ketjussa on todettu, sitä suojaa leskellä ei ole.

Paitsi, että testamenttiin liittyvä "päähänpinttymäsi" on nyt tullut selväksi palstalla, niin oman etusi mukaista olisi, että jättäisit palstan vähemmälle huomiolle ja menisit ihan oikeasti juttelemaan jonkun ihan oikean lakimiehen kanssa. Ellei tarkoituksesi ole vain vedättää keskustelua.

Lue lisää

se aika kun vanhemamt kuoli on hämärää menivät peräkkäin..varoja jäi valitettavasti muunmuuassa kesämökki joka vain sai siskosriidat aikaiseksi.

katson velvollisuudeksini vastata jos minä saan vastauksen.ja niin kauan kuin se on asiallista niin ei ole koskaan pahaksi kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. siitä oppii paljon.

aika lakimiehelle on tilattu.

en oikein ymmärrä kertomaasi. tosi traagista kuitenkin se että äitisi sinut hylkäsi mutta miksi ? ei kai toinen voi vain olla niin paljon rakkampi ?
ja miten testamentti hyväksyttiin ?

mitä lähisuku on tehnyt ?
tuo on tuttua että lapset on eriarvoisia. meitä on viisi ja ei ollut lähimaillakaan samat vaatimukset; kasvatus tai rahalliset edut. ja kummaa velipuolemme oli se joka oli perheen tyranni ja pilalle passattu ! en ymmärrä miten isä hyväksy isäpuolena sen että omat meni toissijalla. sen tajuan nyt kun vanhemmat ovat kuolleet ja velipuoli katsoo että hänellä on enemmän oikeuksia kuin muilla yhteisessä mökissämme.

>>Kyllä minäkin olisin maksanut myyntivoittoveroa mieluummin kuin perintöveroa, se olisi ollut paljon edullisempaa minulle.

joo kyllä valtiolla on kiire saada veronsa. ylipäänsä on kummaa tuo veron maksaminen monessa asiassa , pitäis ykskerta riittää verossakin mutta ei.. tosi ymmärrän että kovat verot antaa meille ne palvelut mitä on muttei sen pitäis oikeuttaa että kaikesta sakotetaan.
ihmisen oma valinnan vapaus on vain haave. pitäis olla jokaisen oma asia mitä omaisuudelleen tekee mistä kerrran aikanaan on verot maksanut.. kaiken maailman haaskoja on heti norkumassa laillisia oikeuksiaan vaikkei koko elämänsä aikana oo ollut tekemisissä asianomaisen kanssa.
veroa maksetaan ja palvelut sen kun vain huononee mihinhän ne rahat menee ?
kyllä on paras pitää rahat patjassa niin kuin tekivät ennevanhaan. ollaan jo kassakaappeja katsottu valmiiksi vaikkei yhteiskunnan kermaa ollakkaan niin kannattaa se kuitenkin.

aneerikkila kirjoitti:

joo kyllä valtiolla on kiire saada veronsa. ylipäänsä on kummaa tuo veron maksaminen monessa asiassa , pitäis ykskerta riittää verossakin mutta ei.. tosi ymmärrän että kovat verot antaa meille ne palvelut mitä on muttei sen pitäis oikeuttaa että kaikesta sakotetaan.
ihmisen oma valinnan vapaus on vain haave. pitäis olla jokaisen oma asia mitä omaisuudelleen tekee mistä kerrran aikanaan on verot maksanut.. kaiken maailman haaskoja on heti norkumassa laillisia oikeuksiaan vaikkei koko elämänsä aikana oo ollut tekemisissä asianomaisen kanssa.
veroa maksetaan ja palvelut sen kun vain huononee mihinhän ne rahat menee ?
kyllä on paras pitää rahat patjassa niin kuin tekivät ennevanhaan. ollaan jo kassakaappeja katsottu valmiiksi vaikkei yhteiskunnan kermaa ollakkaan niin kannattaa se kuitenkin.

Lue lisää

Kassakaapissakaan rahat ei ole turvallisesti tallessa. Kassakaappi voidaan murtaa auki. Japanissa tsunami-katastrofin seurauksena hyvin monet vanhukset menettivät rahansa, sillä kassakaappiin säästetyt rahat menivät siinä missä koti ja kaikki muukin.

Kyllä pankissa raha on turvallisimmin, vaikka sielläkään rahalle ei saa nimeksikään tuottoa, persnetolle menee, mutta menköön.

Vanhuksen kuoltua erottuu haaskalinnut, ja sanoisin sydämeltään sivistyneet ihmiset toisistaan. Yllättävää kyllä, uskovaiset osoittautuvat helpolla tuohon haaskalintuparveen kuuluviksi, "herätys" lähimmäisen rakkautta kohtaan on varmin vanhuksen kuoltua, jos ei ole oivaltanut käydä kuolinvuoteen äärellä hakemassa testamenttiin allekirjoitusta. Eihän se Pyhä-Pietari portteja avaa, jos ei ole lunastanut avaimia:)

Yksittäistä ihmistä yritetään vedättää eri menetelmin, mutta kenenkään ei ole pakko alistua vedätykseen. "Hulluna" minua pidettiin toisessakin tapauksessa, mutta kun tiesin, mikä on oikein, en antanut periksi. Silloin asianajajan 2 tunnin palkkio tuotti vuoden lisäansion. Väärien perusteiden kohteeksi jouduttuaan ei ole syytä alistua! Jos en olisi pitänyt oikeuksistani kiinni, häpeäisin itseäni!

Niinpä, ja arvaa kuinka moni muu vitkuttaisi perinnönjakoa ikuisuuksiin, jos sillä saisi vitkutella perintöveron maksua. Uusmaalaiselle sumpulle, jos olisit tosiaan saamassa niin paljon perintöä, että perintöverokin olisi satatonnia, eiköhän pankista jo sellaiselle hepulle hiukan luottoakin löytyisi verojen maksuun. Vai mitä luulet?

Muistathan kuitenkin, että palkka on korvaus sinun ajastasi ja työpanoksestasi. Se kuuluu sinulle tekemäsi sopimuksen perusteella. Perintö lankeaa sinulle täysin ilman omia ansioita, joko hyväntahtoisen testamenttaajan tai peräti pelkän geeniperimäsi perusteella.

"Olisi aika erikoista kieltäytyä vastaanottamasta perintöä ..."

Aivan, ja silloin, jos ei halua tehdä sellaista valintaa, varmaan kantaa kortensa yhteiskunnan kekoon mielihyvin perintöveron muodossa. Muuta ei voi päätellä, koska sinulta ei löytynyt mitään perintöveroa korvaavia valtion tulonmuodostusideoitakaan.

hophop! kirjoitti:

Niinpä, ja arvaa kuinka moni muu vitkuttaisi perinnönjakoa ikuisuuksiin, jos sillä saisi vitkutella perintöveron maksua. Uusmaalaiselle sumpulle, jos olisit tosiaan saamassa niin paljon perintöä, että perintöverokin olisi satatonnia, eiköhän pankista jo sellaiselle hepulle hiukan luottoakin löytyisi verojen maksuun. Vai mitä luulet?

Muistathan kuitenkin, että palkka on korvaus sinun ajastasi ja työpanoksestasi. Se kuuluu sinulle tekemäsi sopimuksen perusteella. Perintö lankeaa sinulle täysin ilman omia ansioita, joko hyväntahtoisen testamenttaajan tai peräti pelkän geeniperimäsi perusteella.

"Olisi aika erikoista kieltäytyä vastaanottamasta perintöä ..."

Aivan, ja silloin, jos ei halua tehdä sellaista valintaa, varmaan kantaa kortensa yhteiskunnan kekoon mielihyvin perintöveron muodossa. Muuta ei voi päätellä, koska sinulta ei löytynyt mitään perintöveroa korvaavia valtion tulonmuodostusideoitakaan.

Lue lisää

"Perintö lankeaa sinulle täysin ilman omia ansioita, joko hyväntahtoisen testamenttaajan tai peräti pelkän geeniperimäsi perusteella"

Ja mihin perustat tuon väitteesi? Sattumoisin se voi olla myös kiitos vuosikymmenten aikana tekemästäni työstä kahden yksinäisen vanhuksen hyväksi. Perintö ei tosiaankaan lankea ilman omia ansioitani!

Asiat eivät ole myöskään itsestään selvyyksiä siten, mitä itse ajattelet.

Tottahan olen ansainnut myös sen, että olen joutunut puolustautumaan lakimiehen avustamana. Jos en olisi tehnyt tikkua ristiin suuren sukuni kahden yksinäisen vanhusten hyväksi, ja olisin tullut ns. puuntakaa, ei kai tässä olisi tätä prosessiakaan.

Niin, ja jos olisin rahaton, kädestä suuhun elämänsä elänyt eläkeläinen, niin näinkö pankinjohtaja olisi kovin helpolla lainaa myöntänyt.

Muistelen, että joskus oli kirjoitus perijästä, joka maksoi perintöverot. Pesän jako venyi ja venyi, joten kun loppujen lopulta perijä sai perittävän omaisuuden, sen arvo oli pienempi myydessä, mitä laina korkoineen ja hänen kuluineen (lakimies) . Taisi olla 90-luvun loppua, jolloin kiinteistöjen arvot romahtivat.

No, viisaat ihmiset jakaa omaisuutensa vähin äänin elämänsä aikana. Ei hyödy verottaja, ja perintö tulee puhtaana käteen.

Sumppu Uusimaa kirjoitti:

"Perintö lankeaa sinulle täysin ilman omia ansioita, joko hyväntahtoisen testamenttaajan tai peräti pelkän geeniperimäsi perusteella"

Ja mihin perustat tuon väitteesi? Sattumoisin se voi olla myös kiitos vuosikymmenten aikana tekemästäni työstä kahden yksinäisen vanhuksen hyväksi. Perintö ei tosiaankaan lankea ilman omia ansioitani!

Asiat eivät ole myöskään itsestään selvyyksiä siten, mitä itse ajattelet.

Tottahan olen ansainnut myös sen, että olen joutunut puolustautumaan lakimiehen avustamana. Jos en olisi tehnyt tikkua ristiin suuren sukuni kahden yksinäisen vanhusten hyväksi, ja olisin tullut ns. puuntakaa, ei kai tässä olisi tätä prosessiakaan.

Niin, ja jos olisin rahaton, kädestä suuhun elämänsä elänyt eläkeläinen, niin näinkö pankinjohtaja olisi kovin helpolla lainaa myöntänyt.

Muistelen, että joskus oli kirjoitus perijästä, joka maksoi perintöverot. Pesän jako venyi ja venyi, joten kun loppujen lopulta perijä sai perittävän omaisuuden, sen arvo oli pienempi myydessä, mitä laina korkoineen ja hänen kuluineen (lakimies) . Taisi olla 90-luvun loppua, jolloin kiinteistöjen arvot romahtivat.

No, viisaat ihmiset jakaa omaisuutensa vähin äänin elämänsä aikana. Ei hyödy verottaja, ja perintö tulee puhtaana käteen.

Lue lisää

"Sattumoisin se voi olla myös kiitos vuosikymmenten aikana tekemästäni..."

No, mikäli ne vanhukset eivät ole olleet omat vanhempasi (jolloin perintö tulisi siis geeniperimäsi perusteella ja perintökaaren mukaisesti), tapauksesi on tietysti hieman erikoisempi. Mutta se ei oleellisesti siinä tapauksessa eroa vaihtoehdosta "hyväntahtoinen testamenttaaja", koska niillä vanhuksilla ei ilmeisesti olisi ollut mitään pakkoa testamentata omaisuuttaan sinulle? Et kai sentään heitä perinnön toivossa ole autellut?! Lyhyesti siis, perintö lankeaa useimmiten ihan ilman omia ansioita ja silloinkin, jos siihen on jotain "urakoinut", niin lähinnä testamenttaajan hyväntahtoisuuden vuoksi.

Muuten en uskalla ottaa kantaa pohdintoihisi suvustasi ja perinnöstäsi, koska kirjoitat tietysti itsellesi hyvin tutusta asiasta, mutta asiaa tuntemattomalle kirjoituksestasi jää hieman hämärä kuva. Mutta mikään ei tietenkään - edes tekemäsi työn "korvaukseksi" - olisi pakottanut sinua ottamaan perintöä vastaan, mikäli perintövero olisi ollut liian suuri kiusankappale.

Ja koska et edelleenkään maininnut mitään vaihtoehtoista tapaa, millä perintöveron tuotto valtion verokertymässä korvattaisiin, näyttää siltä, että perintövero on kuitenkin verottamista niiltä, joilla on. Vaihtoehtohan olisi herkästi, että otetaan niiltä, joilla ei ole, jotta säästetään enemmän niille, joilla on, ja se taas ei kuulosta kohtuulliselta. Perintövero ei koskaan ole sellaisen huolenaihe, joka ei mitään perintöjä mistään saa.

hophop! kirjoitti:

"Sattumoisin se voi olla myös kiitos vuosikymmenten aikana tekemästäni..."

No, mikäli ne vanhukset eivät ole olleet omat vanhempasi (jolloin perintö tulisi siis geeniperimäsi perusteella ja perintökaaren mukaisesti), tapauksesi on tietysti hieman erikoisempi. Mutta se ei oleellisesti siinä tapauksessa eroa vaihtoehdosta "hyväntahtoinen testamenttaaja", koska niillä vanhuksilla ei ilmeisesti olisi ollut mitään pakkoa testamentata omaisuuttaan sinulle? Et kai sentään heitä perinnön toivossa ole autellut?! Lyhyesti siis, perintö lankeaa useimmiten ihan ilman omia ansioita ja silloinkin, jos siihen on jotain "urakoinut", niin lähinnä testamenttaajan hyväntahtoisuuden vuoksi.

Muuten en uskalla ottaa kantaa pohdintoihisi suvustasi ja perinnöstäsi, koska kirjoitat tietysti itsellesi hyvin tutusta asiasta, mutta asiaa tuntemattomalle kirjoituksestasi jää hieman hämärä kuva. Mutta mikään ei tietenkään - edes tekemäsi työn "korvaukseksi" - olisi pakottanut sinua ottamaan perintöä vastaan, mikäli perintövero olisi ollut liian suuri kiusankappale.

Ja koska et edelleenkään maininnut mitään vaihtoehtoista tapaa, millä perintöveron tuotto valtion verokertymässä korvattaisiin, näyttää siltä, että perintövero on kuitenkin verottamista niiltä, joilla on. Vaihtoehtohan olisi herkästi, että otetaan niiltä, joilla ei ole, jotta säästetään enemmän niille, joilla on, ja se taas ei kuulosta kohtuulliselta. Perintövero ei koskaan ole sellaisen huolenaihe, joka ei mitään perintöjä mistään saa.

Lue lisää

" Et kai sentään heitä perinnön toivossa ole autellut?!"

Olen auttanut (en autellut) pyyteettömästi ja teen edelleenkin. Kiitollisinta onkin auttaa vain vanhuksia, joilla on omia lapsia, ettei kenenkään tarvitse epäillä, että perinnön toivossa heitä autan. Näin olen auttanut montaa muutakin vanhusta, onneksi heillä on omia lapsia.

Niin, tässä tapauksessa on kuitenkin minulle läheisistä sukulaisista kyse. Testamentti oli tehty 8 vuotta ennen kuolemaa, kun olin kuitenkin heistä huolehtinut 35 vuotta ajattelematta kertaakaan, että kai minua muistetaan testamentilla. Muuten en ole suinkaan ainoa perijä tässä tapauksessa, mutta "suurin" pienestä pesästä.

En ole protestoinut perintöveron maksua missään muussa mielessä, kuin siksi, että on kohtuutonta joutua maksamaan perintövero, vaikka ei ole edes perinyt mitään, kun itsellään ei ole mitään mahdollisuutta nopeuttaa pesän jakoa. Pahimmassa tapauksessa perinnön saattaa saada 10 - 20 vuoden kuluttua, ehkä myöhempäänkin, tätäkin tapahtuu. Onko menettely sinusta kohtuullinen?

Ajattelen, että jos esim. tilaan jonkin suuremman hankinnan, siitä on maksettava ennakkomaksu. Samalla tietää, milloin tuote toimitetaan ja loppu maksetaan sen toimituksen jälkeen, tai sitten esim. tuotteen eri valmistusasteiden mukaan, kuten on itse sopinut toimittajan kanssa. Mutta kukaan ei maksa tyhjästä, jos ei ole mitään tietoa, milloin mahdollisesti saa maksulleen vastineen.

Siksikö pitäisi kieltäytyä perinnöstä yhteiskunnan hyväksi? Naurettavaa!

Sumppu Uusimaa kirjoitti:

" Et kai sentään heitä perinnön toivossa ole autellut?!"

Olen auttanut (en autellut) pyyteettömästi ja teen edelleenkin. Kiitollisinta onkin auttaa vain vanhuksia, joilla on omia lapsia, ettei kenenkään tarvitse epäillä, että perinnön toivossa heitä autan. Näin olen auttanut montaa muutakin vanhusta, onneksi heillä on omia lapsia.

Niin, tässä tapauksessa on kuitenkin minulle läheisistä sukulaisista kyse. Testamentti oli tehty 8 vuotta ennen kuolemaa, kun olin kuitenkin heistä huolehtinut 35 vuotta ajattelematta kertaakaan, että kai minua muistetaan testamentilla. Muuten en ole suinkaan ainoa perijä tässä tapauksessa, mutta "suurin" pienestä pesästä.

En ole protestoinut perintöveron maksua missään muussa mielessä, kuin siksi, että on kohtuutonta joutua maksamaan perintövero, vaikka ei ole edes perinyt mitään, kun itsellään ei ole mitään mahdollisuutta nopeuttaa pesän jakoa. Pahimmassa tapauksessa perinnön saattaa saada 10 - 20 vuoden kuluttua, ehkä myöhempäänkin, tätäkin tapahtuu. Onko menettely sinusta kohtuullinen?

Ajattelen, että jos esim. tilaan jonkin suuremman hankinnan, siitä on maksettava ennakkomaksu. Samalla tietää, milloin tuote toimitetaan ja loppu maksetaan sen toimituksen jälkeen, tai sitten esim. tuotteen eri valmistusasteiden mukaan, kuten on itse sopinut toimittajan kanssa. Mutta kukaan ei maksa tyhjästä, jos ei ole mitään tietoa, milloin mahdollisesti saa maksulleen vastineen.

Siksikö pitäisi kieltäytyä perinnöstä yhteiskunnan hyväksi? Naurettavaa!

Lue lisää

"En ole protestoinut perintöveron maksua missään muussa mielessä ... vaikka ei ole edes perinyt mitään"

Itse asiassa, perinyt olet sillä hetkellä, kun perinnönjättäjä(t) kuoli(vat). Se, ettei rahoja ole ropsahtanut tilillesi, ei muuta asiaa. Ja kuten aiemmin totesin, kuinka helppoa olisikaan vitkutella perintöveron maksua vaikka "maailmantappiin", jos se määräytyisi vasta siitä, kun perintö tulee omalle tilille. Monet jättävät sulassa sovussa kuolinpesän jakamatta - heidänkö ei tarvitsisi maksaa perintöveroa vuosikausiin tai lainkaan, jos sattuvat itse kuolemaan ennen kuin kuolinpesä jaetaan?

"Pahimmassa tapauksessa ... Onko menettely sinusta kohtuullinen?"

En tiedä, mikä voisi olla vaihtoehto, koska muuten päädytään juuri siihen, ettei perintöveroja maksella vuosikausiin. Jotkut selkeät säännöt asioissa on oltava, se tavallaan on lain määritelmä, lakeja säädetään, jotta tietyissä tilanteissa toimittaisiin aina tietyllä tavalla. Sinun tavallasi päädyttäisiin siihen, että jokainen saa valita, koska maksaa perintöverot vai maksaako käytännössä koskaan.

Aiemmin käytit esimerkkinä työtä ja palkkaa, nyt tilaussopimusta. Ne eroavat kuitenkin perinnöstä siinä, että ne ovat molemminpuoleisia sopimuksia. Sinä olet niissä osapuoli, joka aivan samoin kuin toinenkin osapuoli, voi päättää, ottaako työn tarjotulla palkalla tai tilaako tuotteen pyydetyllä hinnalla. On selvää, että niissä kumpikin osapuoli sitoutuu sopimuksen ehtoihin.

Perinnössä olet saanut jotain vastikkeetta eli sinun ei ole tarvinnut sitoutua mihinkään. Mutta ottaessasi perinnön vastaan (et siis ole luopunut siitä), olet sitoutunut perintöveron maksuun. Perintöverossakaan et ole maksanut tyhjästä, vaikka sukusi riitojen vuoksi et olekaan saanut rahoja tilillesi. Olet maksanut perintöveroa perimästäsi omaisuudesta, perunkirjaan osuutesi on täytynyt merkitä, koska sen perusteellahan verottaja verotuspäätöksensä on tehnyt.

"Siksikö pitäisi kieltäytyä perinnöstä yhteiskunnan hyväksi? Naurettavaa! "

Siksikö yhteiskunnan pitäisi odotella veroja vuosikausia, etteivät jotkut perilliset saa asioitaan sovittua? Eikös se jo ole naurettavaa, jos mikä?

hophop! kirjoitti:

"En ole protestoinut perintöveron maksua missään muussa mielessä ... vaikka ei ole edes perinyt mitään"

Itse asiassa, perinyt olet sillä hetkellä, kun perinnönjättäjä(t) kuoli(vat). Se, ettei rahoja ole ropsahtanut tilillesi, ei muuta asiaa. Ja kuten aiemmin totesin, kuinka helppoa olisikaan vitkutella perintöveron maksua vaikka "maailmantappiin", jos se määräytyisi vasta siitä, kun perintö tulee omalle tilille. Monet jättävät sulassa sovussa kuolinpesän jakamatta - heidänkö ei tarvitsisi maksaa perintöveroa vuosikausiin tai lainkaan, jos sattuvat itse kuolemaan ennen kuin kuolinpesä jaetaan?

"Pahimmassa tapauksessa ... Onko menettely sinusta kohtuullinen?"

En tiedä, mikä voisi olla vaihtoehto, koska muuten päädytään juuri siihen, ettei perintöveroja maksella vuosikausiin. Jotkut selkeät säännöt asioissa on oltava, se tavallaan on lain määritelmä, lakeja säädetään, jotta tietyissä tilanteissa toimittaisiin aina tietyllä tavalla. Sinun tavallasi päädyttäisiin siihen, että jokainen saa valita, koska maksaa perintöverot vai maksaako käytännössä koskaan.

Aiemmin käytit esimerkkinä työtä ja palkkaa, nyt tilaussopimusta. Ne eroavat kuitenkin perinnöstä siinä, että ne ovat molemminpuoleisia sopimuksia. Sinä olet niissä osapuoli, joka aivan samoin kuin toinenkin osapuoli, voi päättää, ottaako työn tarjotulla palkalla tai tilaako tuotteen pyydetyllä hinnalla. On selvää, että niissä kumpikin osapuoli sitoutuu sopimuksen ehtoihin.

Perinnössä olet saanut jotain vastikkeetta eli sinun ei ole tarvinnut sitoutua mihinkään. Mutta ottaessasi perinnön vastaan (et siis ole luopunut siitä), olet sitoutunut perintöveron maksuun. Perintöverossakaan et ole maksanut tyhjästä, vaikka sukusi riitojen vuoksi et olekaan saanut rahoja tilillesi. Olet maksanut perintöveroa perimästäsi omaisuudesta, perunkirjaan osuutesi on täytynyt merkitä, koska sen perusteellahan verottaja verotuspäätöksensä on tehnyt.

"Siksikö pitäisi kieltäytyä perinnöstä yhteiskunnan hyväksi? Naurettavaa! "

Siksikö yhteiskunnan pitäisi odotella veroja vuosikausia, etteivät jotkut perilliset saa asioitaan sovittua? Eikös se jo ole naurettavaa, jos mikä?

Lue lisää

Et ole lukenut tekstiäni, sillä minähän en ole toistaiseksi perinyt mitään. Käräjäoikeuden määräämä kuolinpesän selvittäjä ei ole edes tehnyt päätöstä, jääkö viimeisin testamentti voimaan, vai eikö. En ole edes jakamattoman kuolinpesän osakas muuta kuin 1/40 osalla, jos silläkään. Miten olisin, jos testamenttia yrittävät muutamat kuolinpesän osakkaat kaataa kaikin mahdollisin keinoin. Tuolla osuudella ei olisi tarvinnut maksaa perintöveroa ensimmäistäkään euroa.

En siis omista mitään lisää, päinvastoin olen maksamaani perintöveroa varattomampi. On eri asia, jos kuolinpesää ei tahdota jakaa ja siten vitkutettaisiin perintöveron maksua. Siinä vaiheessa on kohtuullista jo perintöveron maksukin.

"Siksikö yhteiskunnan pitäisi odotella veroja vuosikausia, etteivät jotkut perilliset saa asioitaan sovittua? Eikös se jo ole naurettavaa, jos mikä?"

Näin ajatellen pitäisi perintöverot laittaa esim. testamentin riitauttajille maksuun, ehkä heillä heräisi halu sovittaa asia, eikä kaikin mahdollisin keinoin viivyttää.

Lue tekstini tarkemmin, ja vastaa sitten!

"Perinnössä olet saanut jotain vastikkeetta eli sinun ei ole tarvinnut sitoutua mihinkään. Mutta ottaessasi perinnön vastaan (et siis ole luopunut siitä), olet sitoutunut perintöveron maksuun."

Kerro minulle, missä se perintö oikein on! Sinähän luulet tietäväsi paremmin, mitä minä itse. Minä olen tähän asti saanut ainoastaan lakimieheltäni laskut, jotka maksan mielelläni. Olen todella kiitollinen, että en ottanut rahastavaa asianajajaa, saati varatuomaria, sillä lakimieheni päihittää perusteellisuudellaan ja asiallisilla vastineillaan vastapuolen asianajajan (maalein) 10:2. Laskutuksessa suhde on toisinpäin:)

Sumppu Uusimaa kirjoitti:

Et ole lukenut tekstiäni, sillä minähän en ole toistaiseksi perinyt mitään. Käräjäoikeuden määräämä kuolinpesän selvittäjä ei ole edes tehnyt päätöstä, jääkö viimeisin testamentti voimaan, vai eikö. En ole edes jakamattoman kuolinpesän osakas muuta kuin 1/40 osalla, jos silläkään. Miten olisin, jos testamenttia yrittävät muutamat kuolinpesän osakkaat kaataa kaikin mahdollisin keinoin. Tuolla osuudella ei olisi tarvinnut maksaa perintöveroa ensimmäistäkään euroa.

En siis omista mitään lisää, päinvastoin olen maksamaani perintöveroa varattomampi. On eri asia, jos kuolinpesää ei tahdota jakaa ja siten vitkutettaisiin perintöveron maksua. Siinä vaiheessa on kohtuullista jo perintöveron maksukin.

"Siksikö yhteiskunnan pitäisi odotella veroja vuosikausia, etteivät jotkut perilliset saa asioitaan sovittua? Eikös se jo ole naurettavaa, jos mikä?"

Näin ajatellen pitäisi perintöverot laittaa esim. testamentin riitauttajille maksuun, ehkä heillä heräisi halu sovittaa asia, eikä kaikin mahdollisin keinoin viivyttää.

Lue tekstini tarkemmin, ja vastaa sitten!

"Perinnössä olet saanut jotain vastikkeetta eli sinun ei ole tarvinnut sitoutua mihinkään. Mutta ottaessasi perinnön vastaan (et siis ole luopunut siitä), olet sitoutunut perintöveron maksuun."

Kerro minulle, missä se perintö oikein on! Sinähän luulet tietäväsi paremmin, mitä minä itse. Minä olen tähän asti saanut ainoastaan lakimieheltäni laskut, jotka maksan mielelläni. Olen todella kiitollinen, että en ottanut rahastavaa asianajajaa, saati varatuomaria, sillä lakimieheni päihittää perusteellisuudellaan ja asiallisilla vastineillaan vastapuolen asianajajan (maalein) 10:2. Laskutuksessa suhde on toisinpäin:)

Lue lisää

"Et ole lukenut tekstiäni, sillä minähän en ole toistaiseksi perinyt mitään"

Olen lukenut tekstisi. Perintö lankeaa henkilölle silloin, kun perittävä kuolee. Perinnönjako, jota teillä ei ole saatu tehtyä, on eri asia. Jos nimeäsi ei olisi perukirjassa perinnönsaajana, et olisi perintöverovelvollinen (ei verottaja nimeäsi tuulesta ole voinut temmata). Silloin et olisi perinyt mitään, et olisi siitä joutunut veroa maksamaan, etkä kyseisen vainajan osalta perisikään koskaan mitään.

"En siis omista mitään lisää"

Ilmeisesti kuitenkin omistat, osuuden kuolinpesään.

"On eri asia, jos kuolinpesää ei tahdota jakaa ja siten vitkutettaisiin perintöveron maksua. Siinä vaiheessa on kohtuullista jo perintöveron maksukin."

Paitsi että, jos joku ei haluaisi maksaa perintöveroja, hän kaiketi sopisi perimiskumppaneidensa kanssa, että "riitaista kuolinpesää ei ole saatu jaettua", vaikka olisivatkin sulassa sovussa ja haluaisivat muuten vaan pitää pesän jakamattomana. Eli jos riitelemällä saisi perintöveron maksuun lykkäystä, mutta sovinnolla jakamatta jättämällä ei saisi, kuka olisikaan niin hupsu, että tunnustaisi olevansa sovinnolla jakamatta. ;)

"missä se perintö oikein on"

Ilmeisesti kuolinpesäosuutenasi, en tietenkään tiedä, mistä kuolinpesän omaisuus tapauksessasi koostuu. Mutta suoraan sanoen, jos kyseessä on lapsettomien henkilöiden testamentti (kuten olen ymmärtänyt) ja asiaa on pystytty silti vitkuttamaan pitkään, lienee paikallaan harkita sen hyvänkin lakimiehen vaihtoa. Lapsettomilla on oikeus testamentata omaisuutensa kenelle haluaa, eikä lapsettomien testamentista periaatteessa kovin kauan pitäisi pystyä riitelemään, jos testamentti vain täyttää muotovaatimukset. Mutta tarkemmin en ota kantaa juuri sinun tapaukseesi, koska siitähän en voi tietää.

hophop! kirjoitti:

"Et ole lukenut tekstiäni, sillä minähän en ole toistaiseksi perinyt mitään"

Olen lukenut tekstisi. Perintö lankeaa henkilölle silloin, kun perittävä kuolee. Perinnönjako, jota teillä ei ole saatu tehtyä, on eri asia. Jos nimeäsi ei olisi perukirjassa perinnönsaajana, et olisi perintöverovelvollinen (ei verottaja nimeäsi tuulesta ole voinut temmata). Silloin et olisi perinyt mitään, et olisi siitä joutunut veroa maksamaan, etkä kyseisen vainajan osalta perisikään koskaan mitään.

"En siis omista mitään lisää"

Ilmeisesti kuitenkin omistat, osuuden kuolinpesään.

"On eri asia, jos kuolinpesää ei tahdota jakaa ja siten vitkutettaisiin perintöveron maksua. Siinä vaiheessa on kohtuullista jo perintöveron maksukin."

Paitsi että, jos joku ei haluaisi maksaa perintöveroja, hän kaiketi sopisi perimiskumppaneidensa kanssa, että "riitaista kuolinpesää ei ole saatu jaettua", vaikka olisivatkin sulassa sovussa ja haluaisivat muuten vaan pitää pesän jakamattomana. Eli jos riitelemällä saisi perintöveron maksuun lykkäystä, mutta sovinnolla jakamatta jättämällä ei saisi, kuka olisikaan niin hupsu, että tunnustaisi olevansa sovinnolla jakamatta. ;)

"missä se perintö oikein on"

Ilmeisesti kuolinpesäosuutenasi, en tietenkään tiedä, mistä kuolinpesän omaisuus tapauksessasi koostuu. Mutta suoraan sanoen, jos kyseessä on lapsettomien henkilöiden testamentti (kuten olen ymmärtänyt) ja asiaa on pystytty silti vitkuttamaan pitkään, lienee paikallaan harkita sen hyvänkin lakimiehen vaihtoa. Lapsettomilla on oikeus testamentata omaisuutensa kenelle haluaa, eikä lapsettomien testamentista periaatteessa kovin kauan pitäisi pystyä riitelemään, jos testamentti vain täyttää muotovaatimukset. Mutta tarkemmin en ota kantaa juuri sinun tapaukseesi, koska siitähän en voi tietää.

Lue lisää

Kyllä ne testamenttaavat vaikka on rintalapsia. Olen joutunut asian uhriksi.
Lapset eivät olleet äidilleni tasavertaisia,syrjitty uhri ollut aina

hophop! kirjoitti:

"Et ole lukenut tekstiäni, sillä minähän en ole toistaiseksi perinyt mitään"

Olen lukenut tekstisi. Perintö lankeaa henkilölle silloin, kun perittävä kuolee. Perinnönjako, jota teillä ei ole saatu tehtyä, on eri asia. Jos nimeäsi ei olisi perukirjassa perinnönsaajana, et olisi perintöverovelvollinen (ei verottaja nimeäsi tuulesta ole voinut temmata). Silloin et olisi perinyt mitään, et olisi siitä joutunut veroa maksamaan, etkä kyseisen vainajan osalta perisikään koskaan mitään.

"En siis omista mitään lisää"

Ilmeisesti kuitenkin omistat, osuuden kuolinpesään.

"On eri asia, jos kuolinpesää ei tahdota jakaa ja siten vitkutettaisiin perintöveron maksua. Siinä vaiheessa on kohtuullista jo perintöveron maksukin."

Paitsi että, jos joku ei haluaisi maksaa perintöveroja, hän kaiketi sopisi perimiskumppaneidensa kanssa, että "riitaista kuolinpesää ei ole saatu jaettua", vaikka olisivatkin sulassa sovussa ja haluaisivat muuten vaan pitää pesän jakamattomana. Eli jos riitelemällä saisi perintöveron maksuun lykkäystä, mutta sovinnolla jakamatta jättämällä ei saisi, kuka olisikaan niin hupsu, että tunnustaisi olevansa sovinnolla jakamatta. ;)

"missä se perintö oikein on"

Ilmeisesti kuolinpesäosuutenasi, en tietenkään tiedä, mistä kuolinpesän omaisuus tapauksessasi koostuu. Mutta suoraan sanoen, jos kyseessä on lapsettomien henkilöiden testamentti (kuten olen ymmärtänyt) ja asiaa on pystytty silti vitkuttamaan pitkään, lienee paikallaan harkita sen hyvänkin lakimiehen vaihtoa. Lapsettomilla on oikeus testamentata omaisuutensa kenelle haluaa, eikä lapsettomien testamentista periaatteessa kovin kauan pitäisi pystyä riitelemään, jos testamentti vain täyttää muotovaatimukset. Mutta tarkemmin en ota kantaa juuri sinun tapaukseesi, koska siitähän en voi tietää.

Lue lisää

"Perinnönjako, jota teillä ei ole saatu tehtyä, on eri asia. Jos nimeäsi ei olisi perukirjassa perinnönsaajana, et olisi perintöverovelvollinen (ei verottaja nimeäsi tuulesta ole voinut temmata)."

Kun kuolinpesässä on osakkaita tällä hetkellä ehkä 40, kuolinpesän omaisuus perukirjassa 100.000 eur, niin paljonko on osuuteni eli arviolta 1/40? Luulisi olevan helppo laskea, meneekö siitä perintövero vai ei. Perukirjassa oli 36 nimeä, joista minä olin yksi. Heistä useita on näinä vuosina kuollut, joten kuolinpesän osakkaiden määrä on lisääntynyt kuolleiden henkilöiden lasten osuudella.

Testamentin on aktiivisimmin riitauttanut kaiken kukkuraksi henkilö, joka ei ole edes kuolinpesän osakas, ei edes ns. verisukulainen, tämäkin on mahdollista. Kun käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä, varatuomari/asianajaja, ei suostu tekemään ratkaisua, onko viimeisin testamentti voimassa, vai ei, niin pesää ei voi mitenkään jakaa. Näin asiaa voi venyttää vuosia ja vuosia, sillä asia piti olla jopa loppuun käsitelty vuosi sitten, mutta e.m. varatuomarilla on tärkeämpiä tehtäviä, joten mitäpä kiirehtiä yhden pienen kuolinpesän asioiden hoitoa. Työkiireet on yksi perustelu, no tämähän ei olekaan työtä, vaan rahastusta. Ehkä jälleen vuoden päästä hän pitää seuraavan todistajien kuulustelun, ja asia jälleen siirtyy vuodella eteenpäin.
Tämä on oikeusvaltio Suomen käytäntöä!

"eikä lapsettomien testamentista periaatteessa kovin kauan pitäisi pystyä riitelemään, jos testamentti vain täyttää muotovaatimukset"

Niinhän sitä luulisi, mutta luulo ei ole tiedon väärtti! Tämä esimerkki sen todistaa. Tästä kuolleesta vanhuksesta tehdään dementikkoa keinolla millä hyvänsä, vaikka hänen sairauskertomuksensa ei missään kohden sellaista todista, ei myöskään henkilöt, jotka tunsivat ja kävivät hänen luona kuolemaansa saakka. Riitauttajatkin kiinnostuivat hänestä vasta hänen perunkirjoitustilaisuudessa, kymmeneen vuoteen eivät pitäneet mitään yhteyttä, sitäkään ennen ei voi puhua yhteydenpidosta. Yksi heistä ei ollut koskaan häntä edes nähnyt, toinen ei ainakaan 20 vuoteen. Testamentti täyttää kaikki muotovaatimukset, siitä ei ole kyse. Käsittämättömintä on vielä se, että testamenttia ei riitautettu käräjäoikeuteen 6 kk:n kuluessa tiedoksisaannista, mutta silti pesänselvittäjä pitää sitä itsellään, ja toimii tietoisesti asian käsittelyä viivytellen.

Tästä menettelystä on tekeillä kantelu oikeuskanslerille,

Riitelijät kuuluvat määrättyyn uskonlahkoon ja heillä on oma lakimiesketju, jossa tällainen menettely onnistuu pesänselvittäjää/-jakajaa myöten. Ei minun tilanne miksikään muutu, vaikka vaihtamalla vaihtaisin lakimiehen. Tästä samaisesta uskonlahkosta ja "heidän taistelustaan viimeiseen tappiin" sain tietää eräältä sosiaalihoitajalta. Se tieto pitää paikkansa, eikä kyseessä ole luulo.

Niin, ja meitä on "liuta", jotka eivät voi tätä menettelyä ymmärtää. Todistajiakin näissä pesänselvittäjän todistelutilaisuuksissa on ollut testamentin puoltavalta puolelta arviolta 10, kun taas toisella puolella ei ole vainajan testamentin tekoaikaisesta ja sen jälkeisestä henkisestä tilasta käytännössä tietävää todistajaa ensimmäistäkään. Silti pesänselvittäjä venyttää, vaikka asian pitäisi olla enemmän kuin selvä. Jos tämä ei ole vedätystä, niin mikä sitä sitten on?

Niin, niistä perinnöistä. Joku voisi todella manailla jos tulisi ilmoituksia sieltä sun täältä, että voi ei taasko minulle on tulossa perintönä asunto kun juuri viime viikolla sain omakotitalon.
Voi voi nyt sentään..

Eli verojen määrä ei ylittäne perinnöksi tulevia omaisuuksia joihin ei ole ollut osaa saati arpaa.

Lähes ilmaisia omaisuuksia, voi voi..