Olisko kellään mitään keinoo, jolla pystyis lievittämään mustasukkaisuutta. Tiedän ihan ilman saarnoja, että se on lapsellista, tyhmää ja mitä milloinkin, mutta kun sitä on olemassa ja todellista, niin minkäs teet. Olen ihastuksestani mustasukkainen, eikä hän ainakaan minun tietääkseni edes tiedä, että olen häneen tavattoman ihastunut. Näemme lähes päivittäin ja olemme erittäin hyviä ystäviä ja minä onneton menin ja ihastuin häneen ;( Ihastus tuli ihan nurkan takaa, eikä siinä ole mitään seksuaalista latausta, tekisi mieli vaan halata, pussata ja pitää lähellä sylissä, ei sen enempää. Jos hän jakaa kovasti huomiota muille läsnäolijoille, niin tunnen kouraisevan mustasukkaisuuden rinnan alla ja välittömasti tuntuu, ettei hän välitä minusta lainkaan. Jos hänestä ei kuulu pariin päivään mitään, niin ajattelen heti, että on löytänyt uuden ystävän ja on minuun kyllästynyt. Tunteistani hän ei tiedä mitään, joten jos jotain neuvoja löytyis, niin olisin todella kiitollinen.
Mustasukkaisuutta
@---@
2205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tiedän ihan ilman saarnoja, että se on lapsellista, tyhmää ja mitä milloinkin, mutta kun sitä on olemassa ja todellista, niin minkäs teet."
Ei mustasukkaisuus ole lapsellista tyhmää tai mitä milloinkin, vaan kuten sanot, se on olemassa oleva tosiasia, jonka kieltäminen vasta olisi typerää. Kieltää omat tunteensa? Eiei, kaikkien tunteiden käsittelyn lähtökohtana on tunnistaa ne, ja taidat sikäli olla jo hyvällä alulla kun pystyt myöntämään olevasi tunteva ihminen.
Tiedä nyt puolestasi että aika tulee vääjämättä laimentamaan tämänkertaista ihastumistasi ja mustasukkaisuuttasi. Hyvä tietenkin olisi jos voisit puhua jonkun kanssa asiasta mutta kyllä pelkkä asiasta kirjoittaminenkin auttaa. Vastaisuuden varalle kannattaa tutustua tunne-elämäänsä, sillä kuten niin monessa muussakin asiassa tieto ja tosiasioiden tunnustaminen on hyvä lähtökohta kaikelle.
En niinkään haluaisi tietää "kuka keksi rakkauden" vaan kuka keksi mustasukkaisuuden. Se on niin raastavaa, typerää ja syö ihmistä sisältäpäin. Itse en ainakaan pysty sitä piilottelemaan, vaikka kuinka yritän. Ja toisaalta on imartelevaa kun oma ihastus on minusta mustis, silloin en halua muistella miltä tuo tunne itsessä vaikuttaa...
Eikä auta vaikka tiedän hänen tunteensa ja hän minun. En halua hänen puhuvan, hymyilevän tai mitään muutakaan KENELLEKÄÄN muulle. Voi kun jaksaisi kasvaa aikuiseksi.