Kävin tänään psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Itse olin ajan varannut 3 viikkoa sitten, koska tarvitsen vakavasti apua masennukseeni. Itsetuhoiseksi olen tullut, itken kaikesta, huono itsetunto... Poikaystävästä löytyy huomattavasti narsistin piirteitä. Jokapäiväinen haukkuminen, vähättely, nöyryyttäminen.. Ei tosiaan itsetuntoa paljoa kohenna, päinvastoin.
Vedin lääkeyliannostuksen n. 2 kk sitten. Kerroin siitä sekä muista ongelmistani kyseiselle sairaanhoitajalle. Koko tunnin hän katsoi minua alentavasti, naureskeli minulle ja heitteli kommentteja "Mitä sä nyt sellasta oot pelleillyt??", "Luuletko sä, että rahaa vaan putoaa syliin samalla kun sä katot telkkaria?". En siis koe olevani tällä hetkellä työkykyinen ja kerroin siitä hänelle. Olen nykyään vain kotona, koska mielenkiintoa ei ole tehdä enää mitään.
En omista nykyää oikein ystäviä, parisuhde alamäessä, olen asunnoton sekä vailla työtä ja opiskelupaikkaa. Tahtoisin vain, että joku minua kuuntelee. Itse apua hain, koska todella tunnen sitä tarvitsevani ja minua ei oteta vakavasti kun vihdoin joku minut ottaa vastaan? Niskaan tulee vain lisää nöyryytystä ja vähättelyä.
Eipä tule mentyä enää sen sairaanhoitajan juttusille. Eipä sitä kiinnostanut kysyä edes haluanko uutta aikaakaan.. :(
Vedin lääkeyliannostuksen n. 2 kk sitten. Kerroin siitä sekä muista ongelmistani kyseiselle sairaanhoitajalle. Koko tunnin hän katsoi minua alentavasti, naureskeli minulle ja heitteli kommentteja "Mitä sä nyt sellasta oot pelleillyt??", "Luuletko sä, että rahaa vaan putoaa syliin samalla kun sä katot telkkaria?". En siis koe olevani tällä hetkellä työkykyinen ja kerroin siitä hänelle. Olen nykyään vain kotona, koska mielenkiintoa ei ole tehdä enää mitään.
En omista nykyää oikein ystäviä, parisuhde alamäessä, olen asunnoton sekä vailla työtä ja opiskelupaikkaa. Tahtoisin vain, että joku minua kuuntelee. Itse apua hain, koska todella tunnen sitä tarvitsevani ja minua ei oteta vakavasti kun vihdoin joku minut ottaa vastaan? Niskaan tulee vain lisää nöyryytystä ja vähättelyä.
Eipä tule mentyä enää sen sairaanhoitajan juttusille. Eipä sitä kiinnostanut kysyä edes haluanko uutta aikaakaan.. :(
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vielä jatkoa edelliseen. Sairaanhoitaja laittoi minut tekemään Beckin masennustestin. Pistemäärä oli 38.
"Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon."
Eikä silti häntä kiinnostanut minua kuunnella. :(
Varaa aika lääkärille.
38 pistettä Beckissä on sitä luokkaa, että tarvitset kunnon hoitoa.
:( VOI EI... Juuri tuollaisten tapausten takia se apu jää sitten hakematta. Mä olen kohdannut samanlaista kohtelua, ja viimeksi eilen kieltäydyin lähtemästä mihinkään (olin pahasti viillellyt ja just ja just tajuissani), kun kaveri tuli auton kanssa valmiina viemään "johonkin". Tuntui vain, että ihan turha mennä, kun muistelin noita vähätteleviä ja vittumaisia reaktioita milloin missäkin. Silkkaa julmuutta ja epäpätevyyttä, mutta milloinkas mt-potilas olisi jaksanut vaatia oikeuksiaan... Ja nytkin hallitus neuvottelee ja nuorten mt-hoito on parannuslistalla, mutta kun ne eivät tajua, että hoitoa sinänsä ON saatavilla, mutta siellä ei oteta tosissaan...
Mä löysin pitkän pompottelun jälkeen yksityisen lääkärin, joka otti heti tosissaan ja lähetteitä alkoi lennellä sinne sun tänne. Silti, akuuttitilanteessa ei pääse mihinkään, kun luottamus niihin akupaikkoihin on täysin mennyttä.
Voimia taisteluun!
No sen verran apua sait että pisteiden perusteella voit mennä lääkäriin. Joskus haukutaan meitä maallikoita kun emme osaa olla tukena lähimmäisille, mutta ei kuulosta kullä kummoista apua olevan saatavilla ammattilaisiltakaan. Ei ainkan tuo sairaanhoitaja ole ammattinsa taitava. Olet menetellyt itse oikein ja syy ei ole sinussa. Hyvä on toiselle naureskella kun tekee työtään vain palkasta ja kivessä on kipeä kun toisessa pitää tässä tapauksessa paikkansa.
Mene vain uudestaan hakemaan apua ja kerro kokemuksestasi. Ei tuollainen puoskari saa noin vain olla! Hyvä että jaksat olla sinnikäs. Elämä vielä hymyilee sinulle!
Vielä lisäisin vv viestiini liittyen, että jos olet 1) nuori, 2) nainen ja 3) parisuhteessa ongemia, niin helposti todetaan että "epäkypsä nuori hysteerinen nainen tulee parkumaan rakkaushuoliaan, lähetetään kotiin kasvamaan aikuiseksi".
^ Varmaankin näin. Olen tosiaan parisuhteessa oleva kohta 20-vuotias nainen..
Suurimman mielipahan aiheuttaa poikaystäväni käytös minua kohtaan, joka on hyvin vaihtelevaa. Ensin kaikki on ns. hyvin. Kehuu ja tekee ruokaa minulle jne ja minuuteissa tilanne saattaa mennä päinvastaiseksi ja minua ollaan heittämässä pihalle haukkujen kera. Rakastan kuitenkin poikaystävääni ja toivon kovasti, että tällaisesta päästään yli.
Rupesin itkemään tapaamisella, koska ongelman kertominen oli niin vaikeaa. Ja mikä on reaktio? Minulle käännetään selkä ja satelee lisää loukkaavia kommentteja.. :( Onneksi seuraava aika on omalle lääkärille, joka ainakin viimeksi vaikutti mukavalta. Ehkä hän osaa neuvoa paremmin eteenpäin.
Ota huomioon että hoitaja yritti ehkä käänteispsykologiaa ja tarkoitus oli saada sinut ottamaan itseäsi niskasta kiinni ja päästä masennuksen yli.
Oletko väärässä työssä? Tiedätkö mitä masennus on? Masentuneelle on aika turha sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni ja pääse masennuksen yli!" Ihan kuin hoitoon tullut mielenterveyspotilas ei sitä jo yrittäisi!
Olen jo pitkään käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla. Kyllä siitä tavallaan on apua, mutta itsekin olen ihmetellyt että hän kokoajan vihjailee että olen rahanahne ja vain rahan perään. Olen itse pitkässä velkavankeudessa ja tottunut ostamaan esim. vaatteet kirpparilta eikä se nyt niin haittaa. Muhunkin sattuu tuo vihjailu rahasta...kipeä aihe, mutta toisella tavalla kuin ahneuden tavalla.
Ikävää että jouduit kokemaan noin 'huonoa' kohtelua. Mitäpä jos sinulla olisi mahdollisuus käydä jollakin toisella hoitajalla tai lääkärillä tms. Yksi vaihtoehto on myös käydä puhumassa seurakunnan diakonissalle. He ovat vaitiolovelvollisia, eikä tarvitse olla 'uskovainen'. Jotain pientä taloudellistakin tms. apua voi saada.
Woimia!!
Ap:
varaa aika psykiatrilta suoraan, miten yleensäkin hakeuduit sairaanhoitajan vastaanotolle?
Ensin varasin ajan omalle lääkärille joka sitten sanoi, että minun tuli soittaa kyseiselle hoitajalle ja varata aika.
Varaa aika _yksityiselle_ psykiatrille!
Voihan se niinkin olla, että oli käänteispsykologiaa. Voin kyllä sanoa että se enemmän loukkasi ja masensi vain lisää, ettei ihmistä joka tekee tuollaista työkseen edes kuuntele tai sano mitään rohkaisevaa. :/
No sun täytyy mainita sille omalle lääkärillesi kyseisen kallonkutistajan kohtelusta ja että haluat ajan jollekulle toiselle, mielummin naispuoliselle lääkärille, jos siihen pakko tulee.
Samanlaisia kokemuksia mullakin. Sekä erikoissairaanhoitajalta että myös lääkäriltä (kunnallisella puolella). Todella vaarallista peliä ihmisten mielen kanssa. Sain kuulla syytöksiä, en minkäänlaista tukea. En ollut tosissaan ajatellut itseni vahingoittamista, mutta yhden kerran sieltä lähtiessäni melkein astuin bussin eteen, koska ajattelin että edes täällä kukaan ei voi/halua auttaa. Se oli kamala kokemus.
Nykyään ajattelen, että se on joku sadistinen karsintamenetelmä, jolla saadaan potilasmäärät pienemmiksi...
Käänsin kuitenkin toivottomuuden vihaksi ja olen väkisin pyytänyt lähetettä eteenpäin. Vihdoin, 7kk jälkeen pääsen näkemään psyk.erik.lääkäriä ja pääsin jo 8 kerran liike/tanssiterapiaan. Muutaman terapiakerran jälkeen olo on jo tuhat kertaa parempi. Olen myös tyytyväinen itseeni, että jaksoin vaatia sitä mikä minulle kuuluu, vaikka voimia ei juuri ollutkaan.
Tarkoitukseni oli vain antaa toivoa ja lähettää taistelutahtoa ja voimaa! Julkisenterveydenhuollon tyypit on täysiä idiootteja suurinosa. Sinun täytyy kertoa heille mitä tehdä, mutta jossainvaiheessa kun pääset psykiatrian puolelle, niin siellä on osaavia ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Ja vaikka kokemusta itselläni ei olekaan, niin vertaistukiryhmät on varmasti yksi hyvä vaihtoehto, sitten kun voimat siihen riittää.
Paljon voimia, et ole yksin, ainakaan lopullisesti!
Miksi alistut narsitin käsittelyyn Kun osaat hakeutua oikeille hoitajille pelastut Ei kukaan ole syntynyt tähän mailmaan kiusaamisen kohteeksi Ensi siainen hoito olisi hankkiutua narsista eroon Henlkisestä väkivallast tämä johuu Hakeudu narstien uhrit järjestöön ,ne tunnistaa tämän masennuksen syyn Siellä on ihmisiä jotka osaa neuvoa sinut hakeutumaan oikeanlaiseen hoitoon Otiko huomioon,että tämä hoitajakin voi olla narsisti Sinulla on tukioita enemmän mitä olet osannut uskoakkaan
Mulla on Kelalle perintöjä jne. Tuntuu että nyt pitäisi 'väen vängällä' saada mut äkkiä terveeksi että saisin paremmin lyhennettyä noita perintöjä esim. työtuloilla. Sillä ei ole väliä millä keinoin mut 'parsitaan kasaan' kunhan Kela saa rahansa. Tuntuu aika kauhealta nykymaailmassa tällainen. Eikö se IHMISARVO ole rahanarvoa suurempi?? Mitä jostain rahasta jos ihminen saa itsensä kuntoon ja parantuu sairaudesta sitten kun parantuu.
> Eikö se IHMISARVO ole rahanarvoa suurempi?? Mitä jostain rahasta jos ihminen saa itsensä kuntoon ja parantuu sairaudesta sitten kun parantuu.
Ei suinkaan.
Onhan rahanarvo suurempi.
Jos ihminen saa itsensä kuntoon, eihän se rahakaan enää liiku!
Kannattaa viedä myös eteenpäin tai ilmoittaa sh:n esimiehelle tiettäväksi,jotta muut eivät joudu kärsimään samanlaista kohtelua.
Jos siis jaksaa.Tänä päivänä on osaaviakin hoitajia työttömänä.Ei tuollaista kohtelua tarv.
kenenkään sietää.
Minä taas oikeastaan ihmettelen, että mitä sairaanhoitajat edes konsutoivat masennuspotilaita keskusteluilla... Psykologejahan sielläkin julkisessa mt- huollossa pitäisi masennuspotilaita varten riitävästi olla, eikä mitään sairaanhoitajia leikkimässä psykologeja ilman alan koulutusta, mutta taitaa vaan sekin olla niin, että psykologien palkkaaminen on sen verran kallista, että on edullisempaa monessa paikassa käyttää sairaanhoitajia ko. tehtäviin...
Sairaanhoitajat lienevät yleensä koulutettu ( joitakin erikoissairaanhoidon erikoistuneita ammattilaisia ehkä lukuunottamatta) pääosin antamaan dosetilla lääkkeet (vai tekeeks senkin nykyisin lähinnä lähihoitajat?), ottamaan verikokeita ja sen sellaista sellaista, mutta ei heidän hommansa ole mt- potlaiden sielunhoito tai ei ainakaan pitäisi olla, minusta. Suututtaa, jos tuo aloittajan kertoma kokemansa kohtelu mt- huollossa pitää paikkansa.
"Niskaan tulee vain lisää nöyryytystä ja vähättelyä"
Onko kyseessä masennus, itsesääli vai peräti laiskuus... Masennus tuntuu olevan oikea muotitauti (lue muotisana), ei kaikki alakulo ole masennusta: Nykynuoret sekoittaa masennuksen ja itsesäälissä rypemisen. Kerroit että olet asunnoton, työtön, eikä opiskelupaikkaa... Mitä olet näiden asioiden eteen ITSE TEHNYT?? vai oletatko että muitten pitää ne sulle hommata.. Olen nähnyt tässä elämän varrella "masentuneita" jotka kokee ihmeparanemisen, kun työkyvyttömyyseläke päätös räpsähtää postiluukusta.
Joten suhtaudun aika kriittisesti nykyisin sanaan MASENNUS.. jonka taakse on hyvä kätkeytyä rypemään itsesäälissä ja laiskuudessa.
Ai joo ja toinen muoti sana on AHDH.
Nimimerkkiä "Zizu" käyttävällä kirjoittajalla ei varmaan mitään käsitystä siitä ole, että miltä se tuntuu, jos todella on ahdistunut ja masentunut. Itsestäni voin kertoa sen verran, että minä olen mielestäni tällä hetkellä jokseenkin masentunut, mutta pärjään vielä ilman mielialalääkkeitä ja haluan pärjätä, mutta silti en halua lukea tuollaisia tekstejä näiltä palstoilta ja voin kertoa, että jos ihminen on vähänkin herkistyneessä tilassa, ei sellainen ihminen kaipaa tuollaisia ilkeitä tekstejä. Todella ilkeästi sinä kirjoitit tukea kaipaavalle aloittajalle.
Ei sitä tietysti itsekään kaikista asioista niin kauhean kauniisti sano ja vaikeaa näillä palstoilla on edes käyttäytyä kauniisti, kun kerran ei kaiken maailman hyypiöillä ei tunnu olevan mitään; ei kerrassaan mitään(!) rotia, että miten niinkin vakavista asioista, kuin masennus ehkä masentuneille tukea kaipaaville kirjoittavat. Edes vähän voisi ajatella! Älkää masentako minua pahan olon purkamisellanne! Kaikesta ei tarvitse pitää ja mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta jos nyt sentään menisitte muualle sairauspalstoilta trollaamaan, te masennuspotilaiden syyllistäjät.
Masennus on kuule niin vakava sairaus - mikäli on kysymys vakavasta masennuksesta, että masentunut ihminen ei välttämättä jaksa aina nousta edes sängystä, pelkkä ruoan laittaminen tai pyykin pesu saattaa olla lähes ylitsepääsemätöntä ja jos siinä ihminen sitten vielä on asunnotonkin ja vailla työtä tai opiskelupaikkaakin, kuten ketjun aloittaja eritteli, niin ei siinä ensimmäisenä välttämättä ole ihmisellä voimia hakea töitä. Jos et ole kokenut masennusta, et puhu siitä asiantuntijana, kiitos!
Ja törkeää rinnastaa "itsesäälissä rypeminen" ja vakava masennus toisiinsa. Täysin eri asioita! Itsesäälissä rypeminen on kuule sellaista, että itketään vaikkapa yhtä katkenutta kynttä, lempipaidan hajoamista tai sitä että tukka on huonosti tai että Suomi häviää jääkiekossa tai että on tullut kaksi kiloa lisää painoa - masennus taas on helvetillinen tila kokijalleen.
Minä en tiedä, että millainen luonnetyyppi ei altis masennukselle ole ( jokin pragmaattinen ja mukavassa elämäntilanteessa vailla suurempia huolia elävä ihminen ehkäpä, kenties?), mutta veikkaan maallikkona, että usein herkät ja älykkäät kokevat asioita syvemmin ja saattavat monet olla altiina masennukselle. Itse esimerkiksi haluaisin olla persoonaltani sellainen, että minä en masentuisi mistään ja menisin vaan kuin puupää naureskellen eteenpäin, tapahtui elämässä mitä tahansa, mutta valitettavasti voin kertoa, ettei älykkyydestänikäään ole minulle hyötyä silloin, kun olen masentunut - en vain saa älyäni mobilisoiduksi siten, että saisin kaiken parhaan itsestäni irti. Joskaan minä en ole mielenterveyspotilas siten, että minulla olisi mentaalilääkitystä vaativia sairauksia, mutta masennukseen taipuvainen olen kyllä, erään psykologinkin toteamana.
Varmasti ketjun aloittaja haki vertaistukea. Jos sinä nimimerki "Zizu" käyttäjä et ymmärrä sitä asiaa, ole kirjoittamatta. Sinulle löytynee varmasti muitakin aiheita foorumilla päteä, kuin masentuneille naureskelu.
Ja tuskin kuule kukaan masentunut millään työkyvyttömyyseläkkeilllä iloitsisi tai sellaiseen tilanteeseen toivoisi joutuvansa. Jessus sentään, miten totaaliseti kakaramaista sakkia näille palstoille kirjoittelee! Tohon olisi vähän vaikeaa laittaa paremmaksi, noin törkyyn kommentointiin..:/
Ketjun aloittaneelle voimia ja toivon, että pääset sellaisten ammattilaisten pakeille, jotka sinua osaavat auttaa. Suomen valtio on myös velvollinen takaamaan kansalaisilleen asunnon, eli jos tilanne olisi niin hankala, ettei asunnoton voisi esim. poikaystävänsä kanssa asua, sosiaalihuolto on lakisääteisesti velvollinen auttamaan masennuspotilasta siinä.
Olen kanssasi samalla linjalla zizun tekstistä, mutta ymmärrän myös zizun pointin viitaten ap. kirjoittajan tekstiin " koska tarvitsen vakavasti apua masennukseeni", eli onko diagnoosi tehty lääkärin toimesta, vaiko tekikö ap. kirjoittaja diagnoosin aivan itse.
Itse en ole masentunut (ainakaan että tiedostaisin asian) ja olen työelämässä. Usein kuulen töissä tuosta kotikutoisesta diagnoosista "olen masentunut" ja sen varjolla yritetään sitten saada sairaslomaa, kun ei työt huvita. Eli kuten zizu kirjoitti, sen taudin taakse vedäytydään turhan usein, vaikka kyseessä ei olisikaan masennusta, eli sen varjolla yritettän päästä pois oravanpyörästä. Kuten ap. kirjoittaja kertoi sairaanhoitajan käytöksestä, niin se juuri kuvastaa sitä, että masennusta käytettän liian usein syynä veetätykseen ja se puolestaan pakottaa hoitohenkilökunnan olemaan tiukkana arvioitaessa, onko henkilö oikeesti masentunut. vai onko taustalla zizun mainitsema "itsesääli/laiskuus".
Onko tullut mieleen että se työkyvyttömyys parantaa sen ihmisen ainakin osittain, koska ei ole jatkuvasti järjettömät paineet niskassa! Olet todella ajattelematon suustasi nyt kyllä. Törkeää.
Ja masennus voi olla joillekin harvoille jokin tekosyy, mutta suurimmalle osalle se on ihan oikea vakava toimintakykyä paljon häiritsevä sairaus. Ja sitten nämä oikeasti sairaat saavat kärsiä tuollaisesta paskasta mitä itsekin suollat.
Vastausena yhdelle edellä kirjoittaneelle.. En tiedä onko hän narsisti. Ennen en ole sellaisen ihmisen (tai ainakaan tietääkseni) kanssa ollut tekemisissä. Olen vain ruvennut lueskelemaan narsismista ja löytänyt vähän liiankin monta kohtaa jotka sopivat poikaystävääni.. :/
Olen ajatellut, että kun pääsen omalle lääkärilleni ja pyydän lähetettä toiselle ammattiauttajalle niin mainitsen edellisen hoitajan käytöksestä. Saa nähä auttaako mitään. Ja sinänsä outoa, että kyseinen hoitaja ei selkeästikään saanut edes määrätä mitään lääkkeitä (pitäisi vaihtaa edelliset), koska käski varata ajan omalle lääkärille sitä varten..?
No ei tietenkään _hoitaja_ voi määrätä lääkkeitä, Suomessa ainoastaan lääkäreillä on reseptinkirjoitusoikeus! Ei kukaan muu!
Voit tehdä valituksen tuon sairaanhoitajan käytöksestä, vaikkapa potilasasiamiehelle. Hän ei ole käyttäynyt ammattinsa vaatimalla tasolla. Tarvitset tietenkin apua. Älä jää missään nimessä yksin. Varaa aika vaikka yksityisen puolen psykiatrille ja kerro kokemasi, jos on vaikea järjestää aikaa julkisen puolen hoitoon. Yksityisellä puolella saat takuuvarmasti asianmukaista arviota tilanteestasi. Pikkasen se maksaa, mutta on sen vaivan arvoista. Vaikka yksi käynti.. pääset eteenpäin asiassa. Julkisen puolen hoitotyöntekijöistä lääkäreistä tehdään paljon valituksia. Kaikki eivät tosiaankaan sovellu alalle. Älä missään nimessä lannistu tuosta yhdestä käynnistä. Tsemppiä sulle!
Epäilemättä masentunut avun hakija voi saada huonoa kohtelua. Masennus on sairaus, joka saattaa herättää aika paljon ärtymystä ja "ota itseäsi niskasta" -asenteita ( kuten tälläkin palstalla). Eivät hoitajatkaan ole robotteja ja heitäkin saattaa vaivata uupumus tai jopa masennus! Tällä en halua suinkaan vähätellä huonoa kohtelua saaneen keskustelun aloittajan kokemuksia.
Itsellänikin on aika paljon kokemuksia psykiatreista ja muistakin ammattilaisista ( sairaanhoitajasta ei taida olla). Kokemukseni on, että vähemmistö psykiatreista on ollut sellaisia, joiden kanssa keskustellessa olen kokenut tulleeni ymmärretyksi. Yksi korkeassa arvossa oleva psykiatri oli mielestäni niin jäätävä ihminen, että hänen luokseen en halua mennä.
Olen kyllä huomannut senkin, että silloin kun itse on huonossa kunnossa, saattavat neutraalitkin kommentit tuntua loukkauksilta. Siksi masentuneen hoito vaatii erityistä hienotunteisuutta ja myös sitä, että hoitaja itse on niin hyvissä voimissa, että pystyy säilyttämään ammatillisuutensa kaikissa tilanteissa,
Lienee tutkimuksisakin todettu, että hoidon onnistuminen perustuu luottamukseen ja ymmärrykseen. Hoitomenetelmä sinänsä ei ole niin tärkeä ( joskin erilaiset terapiat sopivat eri tilanteisiin ja erilaisille ihmisille).
Masennus on vakava sairaus. Se on vakavampi kuin moni muu, koska vakavaan masennukseen liittyy usein itsemurhariski. Siksi tuntuu ajattelemattomalta, että se on "muotisairaus". Masennusta voi väheksyä vain ihminen, joka ei siitä mitään tiedä.
Edelliseen jaakkopekkailmarin puheenvuoroon oikaisuksi, että potilasasiamiehelle ei tehdä valituksia. Potilasasiamies auttaa muistutuksen tai valituksen tekemisessä. Muistutus tehdään yksikön esimiehelle ja valitus valvovalle viranomaiselle.
On järkyttävää että "hoitavat" ihmiset kehtaavat vielä kaiken lisäksi syyllistää masentuneita siitä etteivät pysty työelämään! Olen itsekin tätä kokenut ja voin sanoa että viha on jäänyt.