Mul on niin paha olla

En saa mitään enää aikaseks. En jaksa keskittyä kouluun, en lue kokeisiin enkä tietty keskity tunneilla, mun arvosanat laskee - huomattavasti. En oo ollu pitkää aikaa kavereitten kaa (paitsi koulukaverit), koska mul ei enää oo kavereit vapaa-ajalla. Missä ihmeen välissä mä ehin menettää elämänhalun? En haluis sanoo tätä, mut mua ei välttämät haittais jos kuolisin. Ei mul oo mitään. Alan aina itkee ihan pienestä asiasta. Jos mun huonees on käyty, alan itkee ja hakkaa itteeni (mahollisimman äänettömästi), ikkuna pitää heti avata, lakanat vaihtaa, imuoroida, desinfioida desinfiointiaineella kaikki paikat ja ovenkahvat, sukatki pitää sit vaihtaa. Ällöttävää jos siel on käyny joku henkilö ketä vihaan (iskä tai sisko). Jos vaikka mun suklaalevy ois syöty, itkisin ja hakkaisin itteeni niin pahasti ja sitä syöjää jos se ois mun sisko. Me aina riidellään ja hakataan toisiimme, oon nii kyllästyny siihen. Ällöttävää joutuu pesee kädet sen jälkee ku on sitä lyöny (se kyllä yleensä aina alottaa ja en lyö pahasti..... tai no. :S). Se alkaa vaa sanoo mulle kaikkii asioita, koska se tietää et mul ei mee hyvin ja haluun vaan saada sen lopettaa. Ja sit alan koko ajan vihaa yhä enemmän - itteeni ja muita. Ennen (n. 1 v sitten) en ois sanonu et toivon et joku kuolee, nyt siinä listassa on jo 2. Suurimman osan ajasta.. Kun en ees oo vihanen noille kahelle, niin silti. Mutta mikä mun ongelma ees on? Mun isä on ällöttävä, ärsyttävä. On se niin mukavaa kun ei kesällä voi kotona pitää t-paitaa vaan huppari ja lököhousut, mahdollisimman väljät vaatteet, tietääks kukaa mitä meinaan. -.- Muutenki täs on tapahtunu kaikkee mun elämässä. Oon niin .. huoh. Jätin mun poikaystävänki ilman syytä, tosin on tostaki aikaa. En pitäny kännykkää pääl parii kuukautee, nyt se on päällä taas. Kesäks laitan sen taas kiinni. Käytän liikaa aikaa koneella. Ennen pidin siitä, nykyään se on tylsää. Oon yrittäny saada kavereita, ehkä tuun viel yrittäänki mut en näytä niitä saavan. En löydä mitää iloo elämästä.