Muutto

Hei.. Aika yksinäistä välillä, mutta on täällä muitakin pienten lasten äitejä. Talvella oli tosi hiljaista... Joskus teen reissuja kaupunkiin kavereiden luokse. Samalla saa vapaata aikaa itsellensä. Toisaalta nautin hiljaisesta elämästä täällä, kuin kaupungin hälystä. Eikä minua haittaa vaikkei kauheasti kavereita olekaan..

Meillä painoi vaakakupissa juuri se kasvuympäristö. Yksi ongelma on saada itsellensä töitä pieneltä paikkakunnalta. Mutta täältä on onneksi hyvät kulkuyhteydet isompiin kaupunkeihin..
Kannattaa myös tutkia paikkakunnan tarjontaa ym.. onko perhekerhoja, missä on koulu, päiväkoti, terveyskeskus jne..

Kolme vuotta asuttu ja muutama asia on valjennut. Ensinnäkin se, että sydänystäviä ei välttämättä saa, puoli kylää onkin sitten suurinpiirtein tuttuja. Koska lapsia ja porukkaa on vähemmän, "aktiiviset" kyllä löytävät toisensa ja leikki ja mammaseuraa. Täällä on tekemisissä vähän erilaisten ihmistenkin kanssa, mitä kaupungissa olisi. Mutta kun lapsia on kylällä vähän, voikin olla se riski että samanhenkisiä omien lasten kanssa ei löydy tai sitten voi olla "ei niin hyvää seuraa", ei ole oikein varaa valita kavereissa! Mutta hyviä puolia kyllä paljonkin-ihanan rauhallista, toisaalta semmosta idylliä jossa kaupantädit ja kirjastotädit tunnetaan ja lapsille jutellaan, elämä välittömämpää. Mutta onneksi kaupuki lähellä, jossa harrastusmahdollisuuksia ja enemmän sosiaalista elämää, muuten en olisi muuttanut. Itse rohkaisisin muuttamaan ja katsomaan, milllaiseksi elämä muotoutuu. Mutta muistuttaisin, että ensimmäinen vuosi on se vaikein, silloin saatat useinkin kaipailla takaisin. Muutosprosessiin menee vuosi pari, ennenkuin pääset kunnolla kuvioihin. Paluu takaisin ei liene mahdoton, jos kaduttaa?

Kiitos vaustauksista :D

Ei tosiaan paluu kaupunkiin ole mahdoton, mutta toivoisin, että voisi jo tässä vaiheessa hieman asettua aloilleen, ja ettei tarvitsisi lapsen vaihtaa ympäristöä enää moneen kertaan. Kaupunki on kyllä lähellä, ehkä minäkin teen siitä tarvittaessa henkireijän ainakin aluksi, ettei ihan jättäydy ystävä porukasta pois.

"Mutta kun lapsia on kylällä vähän, voikin olla se riski että samanhenkisiä omien lasten kanssa ei löydy tai sitten voi olla "ei niin hyvää seuraa", ei ole oikein varaa valita kavereissa! "
Tätä olen miettinyt myös, ja tästä pikku kaupungista kaikki hokevat, että "huumeita liikkuu paljon" varmasti kaupungissa enemmän, mutta pienissä piireissä pelottaa, että helpompi osua kohdalle.

"Talvella oli tosi hiljaista" Tämä oli masentavinta sillon, kun nuorempana asui "maalla" koko pikku kylä oli ihan kuollut, ei ketään missään :C

Noh, kaikesta huolimatta sanoin miehelle, että en viellä vastaa lähdenkö, vaan harkitaan tuossa ihan ajan kanssa, työtarjouksen voi ottaa, mutta muutto paikka vakavaan harkintaan. Katsotaan miten käy :D

Hei!


Ei ole kokemusta lapsen kanssa pienellä paikkakunnalla, mutta ennen lapsia muutin kaupungista "maalle". Alku oli ihanaa, rauhaa ja kiva asunto ja oman talon rakennusprojekti. Loppujen lopuksi asiat menivät kuitenkin huonoon suuntaan, minulla ei ollut yhtään kavereita eikä edes tuttuja siellä. Siellä oli yllättävän vaikea tutustua, ja tuntui että jotkut eivät edes halunneet. Voisi olla eri asia, jos olisi ollut silloin jo lapsia, mutta ainakin lapsettomana oli vaikeaa, kun kaikilla oli jo ne omat piirit. Vaikka olenkin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, se oli vaikeaa.

Ystävät ja sukulaiset asuivat kotikaupungissani, eivätkä hirveästi kyläilleet, mikä on ihan ymmärrettävää. Itse yritin päästä aina viikonloppuisin pois, mutta aina sekään ei onnistunut. Olin todella yksinäinen, johtuen avopuolisoni töistä ja talonrakennuksesta. Jossain vaiheessa huomasin, että olen tehnyt ison virheen ja masennuin. En halunnutkaan taloa ja puutarhaa, vaan pois äkkiä sieltä "tuppukylästä". Niin sitten kävi, että pikkuhiljaa etäännyin kaikesta ja muutin pois, takaisin kaupunkiin. Erokin siinä tuli, kun yksinäisyydessäni huomasin, etten hänen kanssaan halua jatkaa ja olimme niin erilaisia.

Jos olisimme hankkineet lapsia, ja olisin jäänyt sinne muuten samaan tilanteeseen, olisin varmasti ahdistunut mahdottomasti ja elämäni olisi ollut todella ankeaa. Toisaalta, olisi voinut käydä niinkin, että mammakerhojen tai muiden kautta olisi niitä ystäviä löytänytkin, ja kaikki olisi voinut olla toisin. Eipä sitä saa koskaan tietää.

Nyt olen kuitenkin onnellinen kaupungissa, kivalla alueella, jossa rauhallista, luontoa, harrastusmahdollisuuksia, kaikki palvelut lähellä mitä voi toivoa ja keskustaankin vain muutama kilsa. Lasten kanssa on helppo kulkea, autoa ei tarvitse ollenkaan, kun joka paikkaan voi kävellä tai mennä bussilla melkein ovelta ovelle. Kavereita pihapiirissa paljon, ja kouluun parisataa metriä, ei tienylityksiä, päiväkoti samalla kadulla jne. Itselläni menee työmatkoihin pari minuuttia pyörällä ja miehellänikin pyörällä 20 minuuttia, tai autolla 10-15 min :) Eli itse koen, että elämä on helppoa ja turvallisempaa kaupungissa ja aikaa jää muuhunkin kuin työmatkoihin. :)

Eli kannattaa ihan paperille laittaa plussat ja miinukset, ja katsoa niistä, ettei suinpäin ryntää ja käy niinkuin mulle, että alkoi kaduttamaan...

Kaikkea hyvää ja tsemppiä valintoihin :)

Hahah, mä olen juuri sellainen plussat ja miinukset piirtelijä, se on ehdottomasti paras tapa selkeyttää päätään. Ja juuri tuota edellämainittua kauhistelin miehelle, että jos sitä jääkin vähän yksin, ja alkaa pää hajota, niin se kaikki vaikuttaa meidän perheeseen ja kun olen yksinäinen ja turhautunut puran sen tietenkin automaattisesti ainoaan ihmiseen lähellä eli mieheen *

Mieskin sanoi, että nyt mennään kuitenkin kolmisin niin eikö se ole jotakin, ethän sä sentään yksin oo sinne muuttamassa. No mutta mies pääsee arkeen kiinn ja painaa töissä pitkää päivää ja joskus viikonloppuja, mitäs siinä sitten tekee, kun pää hajoaa yksinään. Meidän tyttökin on niin pieni, ettei oikein hiekkalaatikollekaan ole vielä menty :D

Ja toisekseen vilkaisin faktaa ja fiktiota netistä kysesestä paikasta ja hahaa, ei ole työpaikkoja nimeksikään ja päiväkotipakkoja ei riittävästi eli jonot on piiiitkät.

"Entäs kompromissi, jotta mies ottaa työn, mutta on työmatkaa.. ei kai sitä tarvitse ihan työpaikan vieressä asua?"
Muuten kyllä, mutta matkaa tulee 150km yhteen suuntaan :C

Suurin plussa on asumisen hinta ja luonto, iiiso miinus taas työpaikat ja yksinäisyys. Pahus, pahus, pahus! :D

Ehkä teen kompromissin jollain toisella tapaa, ehkä vaihdetaan aluetta, kun en tuosta *paljastus* Karjaasta nyt oikein innostu.

*** Karjaalisille tiedoksi, ei mitään henkilökohtaista, varmasti on mukava paikka asua ja olla :D ***

Ohops, joo, no meni kyllä sitten oikeinkin tuttuun paikkakuntaan jutut, heh...
Mutta joo, mieti vielä. Mut ei toi nyt kyllä ihan pikkukaupunki oo eikä mun mielestä landee...

Jos haluaa vähän isompaan paikkaan kuin Karjaa, niin lähellähän on ainakin Lohja johon vain puolisen tuntia matkaa..
ja se minne muuttaa niin eihän siihen ole pakko jäädä. Sitten kun itse löydät työpaikan ja seutu on tullut tutuksi, tietää paremmin sitten mikä on se "lopullinen" ideaali sijainti, jos miettii vaikka molempien työmatkan kannalta..