Jeesuksen tarinan allegoria

Hei

Kiintoisa tulkinta. Pohdin sitä hieman kristinuskon näkökulmasta. Raamatun kertomukset jättävät paljon tilaa tulkinnalle, myös allegorioille. Varhaisempina aikoina niitä harrastettiin enemmänkin.

Broron luonto-tulkinta osuu tärkeään kohtaan. Kristillisen uskon mukaan Jumala on kolmiyhteinen, Isä. Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuus toimii aina yhdessä, missä on Isä Jumala, siellä ovat myös Poika Jeesus ja Pyhä Henki. Siksi on totta, että Jeesus on läsnä myös maailmaa luotaessa. Jeesus on osa luontoa siksi, että hä oli ihminen. Mutta hän ei ole "vain" luontoa, koska hän on osa komiyhteistä Jumalaa.

Jumala ei siis jää vain "pintaan" osaksi luontoa ja kaikkeutta vaan on jotakin enemmän kaiken tämän takana. Voisi ehkä sanoa niinkin päin, että luonto on allegoria Jumalasta, siitä, että hän joka hetki pitää porukan hengissä ja lahjoittaa kaikkea tarvittavaa.

Meinaa paisua tämä juttu, aurinkoista päivää kaikille!

Stiven
pappi

Stiven: ”Broron luonto-tulkinta osuu tärkeään kohtaan. Kristillisen uskon mukaan Jumala on kolmiyhteinen, Isä. Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuus toimii aina yhdessä, missä on Isä Jumala, siellä ovat myös Poika Jeesus ja Pyhä Henki. Siksi on totta, että Jeesus on läsnä myös maailmaa luotaessa. Jeesus on osa luontoa siksi, että hän oli ihminen. Mutta hän ei ole "vain" luontoa, koska hän on osa komiyhteistä Jumalaa.”

Stiven, samaa asiaa kirjoitetaan. Minä vain jätin kolmiyhteisen Jumalan mainitsematta koska se on allegoria maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä voimasta joka hyvinkin saattaa olla Jumalasta lähtöisin ja saa asiat etenemään siten kuin Jumala on parhaaksi katsonut.

Vaikka otinkin kristinuskosta mukaan vain tuon Jeesuksen mukanaolon maailman luomisessa niin onhan koko UT täynnä allegoriaa. Mikä muu voi ruokkia 5000 ihmistä kuin luonto? Mikä muu voi tehdä vedestä viiniä kuin luonto?

Itse olen omaksunut kristinuskosta enemmän panenteistisen näkemyksen kuin panteistisen. Minusta nimittäin tuntuu, että Jeesuksella oli asioista juuri tuo panenteistinen näkemys koska hän näki taivaan vain kahdella tavalla: paikkana jossa linnut lentävät (katsokaa taivaan lintuja) ja paikkana jossa Jumala asuu (minun Isäni joka on taivaissa).

Jeesus yritti rakentaa maanpäällistä taivasta jota Hän kutsui Jumalan valtakunnaksi. Sitä minäkin haluaisin olla rakentamassa.

A10097: "Tuon huvittaa ihmistä, jonka mielestä luonto on reaaliteetti ja Jumala on kuvitelma. Siis se on kauskaa, että reaaliteetti olisi allegoria, joka kertoisi jotain kuvitelmasta."

Näinhän se on.

Toisin sanoen tarina Jeesuksesta on allegoria luonnosta.

Eletäänkö tuossa maanpäällisessä taivaassasi sitten ikuisesti, kun tarvittava täydellisyys on saavutettu? Ts. ei kuolla enää?
Entä luonto? Lakkaako se uhrautumasta? Jeesuskinhan nousi taivaaseen suoritettuaan tehtävänsä.

Apff, ei se mikään mun taivas oo. Se on meidän kaikkien.

6 miljoonaa vuotta sitten me ihmiset olimme kyynärän mittaisia apinoita jossain Etelä-Afrikan eteläosissa. Nyt me olemme tällaisia. Kuka olisi voinut kuvitella millaisia meistä kehittyi?

Kukaan ei pysty kuvittelemaan sitäkään, että millaisia me olemme kuuden miljoonan vuoden kuluttua. Se kuitenkin on varmaa, että jos emme peräti itse tuhoa itseämme me olemme ihan toisenlaisia.

Niin kauan kuin me tarvitsemme luontoa, luonto uhrautuu vuoksemme. Sitten kun olemme taivaassa, luonto ja me, me elämme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa sulassa sovussa.

Apff, esität hienoja kysymyksiä. Olen niitä itsekin miettinyt mielessäni useita kertoja. Mutta kyllä, kyllä mekin nyt elävät ja myös kaikki aikaisemmat sukupolvetkin ovat kaikki mukana tuossa taivaassa.

Jeesushan sanoi, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Seuraava katkelma on Johanneksen evankeliumista:

"18 "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. 19 Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. 20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. 21 Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." "

Eli, toisin sanoen: Minun venhenpani ja esivanhenpani elävät minussa ja minä ja kaikki minussa elävät tulevat elämään minun jälkeläisissäni.

Tuo taivas on ikuinen koska olemme muuttuneet sellaisiksi, että emme enää voi kuolla. Emme ole varsinaisesti henkiä, siinä mielessä mitä sillä nykyään käsitetään mutta me hallitsemme energian niin täydellisesti, että voimme ottaa erilaisia materiaalisia hahmoja itsellemme ja liikkua ajatuksen nopeudella ympäri maailmankaikkeutta.

Apff: "Onko tuo katsomuksesi muuten jokin uskonto, jolla on enemmänkin edustajia, vai oletko kehitellyt sen ihan itse?"

Minä en tiedä. Tai tiedän kyllä, että yksi teoria Jeesuksesta on myyttiteoria. Koska en kuitenkaan ole löytänyt mitään varteenotettavaa allegoriaa sille miten Jeesus pitäisi myyttinä käsittää olen miettinyt asioita enimmäkseen ihan itse.

Kuten ehkä tiedätkin niin sellaisen Jeesuksen historiallisuutta ei ole pystytty todistamaan joka vastaisi kuvausta UT:n Jeesuksesta. Tästä voitaisiin keskustella pitkäänkin eikä sillä keskustelulla olisi todennäköisesti ensinkään loppua. Minulle riittää varsin hyvin todistamaan Jeesuksen olemattomuuden pelkästään jo se, että Jeesus ei kirjoittanut ensimmäistäkään sanaa, joka olisi säilynyt näihin päiviin

Koska olen kuitenkin syvästi uskonnollinen ihminen ja viihdyn sellaisten ihmisten parissa jotka ovat itsekin kiinnostuneita syvällisistä asioista, osallistun silloin tällöin erinäisiin hengellisiin tilaisuuksiin ja kirjoittelen myös tällaisiin nettiyhteisöihin kuin mitä tämäkin foorumi edustaa.

Kuten sanottu, minä vain mietin ja kehittelen erilaisia teorioita ihan sen vuoksi, että maailma joskus voisi löytää totuuden näistäkin asioista joita kirkkomme pitää yhä edelleen valheellisuuden hunnun peittäminä, vaikka esimerkiksi evoluutioteoria on jo osoittanut, että esimerkiksi perisyntiä ei ihmisissä ole ja Jeesuksen lunastuskuolema ristillä oli näin ollen täysin turha.

Josko joskus voisimme repiä tuon valhehunnun pois kristinuskon päältä.

Apff: ”Näkemys luonnosta Jeesuksena sopii minulle hyvin. Se itseasiassa ratkaisee erään elämäni suuren ongelman, jotenka kiitos siitä! Se ei ole ristiriidassa ihmisissä vaikuttavan uhrautuvan rakkauden kanssa, vaan ne täydentävät toisiaan. Niiden päämääräkin on sama, vaikka vähän eri tavalla nähtynä.”

Erinomaisen hienoa laajakatseisuutta, Apff. Itse asiassa en minäkään loppujen lopuksi välitä miten ihmiset uskovat. Tärkeää kuitenkin on se, että miten he elävät uskonsa todeksi.

Kristinusko sanoo todellakin, että jos uskot Jeesukseen niin pelastut. Luonto sanoo sitä samaa. Onhan tässä kuitenkin eroja. Kristinuskon mukaan olet henkilökohtaisesti pelastunut heti silloin kun uskot Jeesukseen. Kristinuskon mukaan teoillasi uskoontulon jälkeen ei ole mitään väliä. Voit tehdä mitä tahansa ja kuitenkin pelastut.

Eiköhän se näin mene, suurin piirtein.

Jos taas uskomme, että Jumalan ainutsyntyinen Poika on Luonto eli kaikki se mitä Jumala on luonut, me emme voi pelastua ellemme jatkuvasti pidä huolta luonnosta. Luonto kyllä uhrautuu meidän puolestamme mutta me emme voi kohdella sitä miten tahansa. Jos tuhoamme luonnon silloin eivät jälkeläisemme kykene täällä enää elämään eivätkä he siten voi saattaa meitä taivaaseen.

Näkisinkin, että kristinuskon pahin virhe on se, että se tarjoaa henkilökohtaisen taivaaseen pääsemisen mikä ei tietenkään voi olla totta. Mielestäni asia on niin, että me kaikki pääsemme taivaaseen jos meistä tarpeeksi suuri joukko elä oikein ja luontoa kunnioittaen.

Apff, huomaan, että sinä olet pohtinut näitä uskon asioita vähän itsekin, etkä vain uskonut pelkästään sitä mitä joku on sinulle opettanut tai mitä olet lukenut. Se on hieno asia. Monet kristityt mielestäni ovat liian uskovaisia ja uskovat mukisematta kaiken sen mitä kirkko ja kristinusko opettavat.

Sanoit näin: ”Kristinusko on minusta erittäin hieno asia, tai siis sen ydin, jos vääristymät ja turhat dogmit ja hörhelöt jätetään pois.”

Olen samaa mieltä tästä ja olisikin ihan kiva kuulla mitä ne vääristymät ja turhat dogmit ja hörhelöt sinun mielestäsi ovat. Ehkä siitä joskus toiste ettei eksyttäisi itse tämän ketjun aiheesta liian kauas. Vaikka onhan se niinkin, että tässä kristinuskossa kaikki liittyvät kaikkeen ja kokonaisuus pitäisi aina pitää mielessä puhutaan sitten vaikka mistä kristinuskoon liittyvästä asiasta.

No, mutta nyt täytyy lähteä muutamaksi päiväksi mottimehtään tuonne immeisten taivaaseen:

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.
Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki siihen juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!

Apff, palataan asiaan. Kanssasi on mukavaa ja hyödyllistä keskustella.

En voi olla liittymättä näin hienoon keskusteluun. Jeesus allegoriana luonnosta on hieno ajatus. Itse ajattelen samalla taivoin´, että Jeesus on allegoria Jumalasta. Lukemalla ja keskittymällä Jeesuksen opetuksiin ja siihen, miten hän kohtasi ihmisiä, me saamme kuvan siitä, millainen Jumala on.

Apff kommentoit tuossa loppuvaiheessa luomiskertomusta. Mielestäni luomiskertomuksessa annettu tehtävä ihmiselle oli viljellä ja varjella. Tuon varjelemistehtävän ihminen itsekkyydesään on unohtanut. Enkä todella tiedä, ymmärtääkö ihmiskunta omaa riippuvuuttan luonnosta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kävitte Apff ja broro mielenkiintoista keskustelua kristinuskosta. Itse olen jo pitkään pohtinut, miten kristinuskon voi nähdä kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kristinusko voi avautua kristillisen oppirakennelman välityksellä, jolloin hyväksytään lähtökohdaksi se, mitä kirkko opettaa. Toinen ja hyvin toisenlainen näkökulma avautuu, kun ryhdytään tutkimaan sitä, millaisen kuvan Jumalasta evankeliumit antavat Jeesuksella olleen. 300-400 vuotta Jeesuksen historiallisesta elämästä ja kuva Jumalasta on siis aivan toisenlainen.

Kristillisen kirkon opin seuraaminen on helpompaa, sillä kaikki on valmiina. Jeesuksen seuraaminnen ei ole niin helppoa, sillä rakkauden käskyä ei voi kirjoittaa auki, se vain eletään todeksi.

Vielä kerran kiitos Apff ja broro hienosta keskustelusta.


Hannu Lehdeskoski
Pastori

Hannu Lehdeskoski, kiitos kohteliaisuudestasi.

Tuosta sinun kirjoituksestasi ei oikein osaa sanoa juuta ei jaata, niin ympäripyöreä se on. Sanoit:

”Toinen ja hyvin toisenlainen näkökulma avautuu, kun ryhdytään tutkimaan sitä, millaisen kuvan Jumalasta evankeliumit antavat Jeesuksella olleen. 300-400 vuotta Jeesuksen historiallisesta elämästä ja kuva Jumalasta on siis aivan toisenlainen.”

Tämä on kyllä mielenkiintoinen näkökohta nimenomaan sen vuoksi, että Jeesus uskoi vain yhteen Jumalaan. Jeesus opetti meitä rukoilemaan suoraan Jumalaa mitä nyt osoittavat esimerkiksi Isä meidän rukous sekä Getsemanen rukous. Sehän tässä hämmästyttää tällaista pientä kulkijaa kun nykyään rukoillaan Jeesusta, jos ei suoraan niin sitten Jumalaa Jeesuksen nimessä. Eihän Jeesus ainakaan tällaista opettanut.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että kristillisen opin seuraaminen ei ole helppoa. On siinä kuitenkin sen verran ihmeellisyyksiä joita ei nykyajan ihminen suurin surminkaan pysty uskomaan saati omaksumaan totuutena. Otetaan nyt vaikkapa tämä Lasaruksen henkiinherättäminen.

Minusta papin ei pitäisi vakuuttaa tieteellis-teknisen aikakauden ihmiselle, että Lasarus todella heräsi kuolleista - sillä sehän on mahdotonta. Kuolleethan eivät ole koskaan nousseet haudoistaan. Tällainen käsitys on nykyajan ihmiselle yksinkertaisesti liikaa. Luulisin, että se on liikaa myös ainakin nykyajan nuoremmille papeille. Minusta papin tulisi saarnassaan tosiaankin kertoa totuus, että Lasarusta ei tosiasiassa ollut ollenkaan olemassa, että tuo kertomus on myytti, eikä antaa historian kriittisestä tutkimuksesta tietämättömien kirkossa kävijöiden uskoa asiasta mitä tahtovat.

Olen kanssasi broro samaa mieltä Jeesuksen tekemien ihmeiden suhteen. Uskon, että Jeesus oli parantaja, mutta millainen, sitä on enää vaikea saada selville. Se, keitä Jeesus historiallisesti paransi sekoittuu evankeliumeissa uskontodistukseen ylösnouseen voimasta. Näitä kahta historiallisen Jeesuksen ja uskon kohteen Kristuksen tekoja on hyvin vaikeaa enää erotella toisistaan.

Sen evankeliumeiden pohjalta voi aika varmasti sanoa, että Jeesus toimi parantajana ja se on voinut olla myös yksi syy myös Jeesuksen kuolemaan. Parantaessaan Jeesus astui temppelipapiston varpaille, koska sillä oli aikansa terveydenhoitomonopoli. Galilean perämetsästä saapuvaa kansanparantaja ei katsottu suopein silmin.

Taas lähti ajatus liitelemään :). Mielestäni on tärkeää pyrkiä erottamaan historiallinen Jeesus kristillisen seurakunnan palvomasta Jumalan pojasta. Mitä enemmän olen oppinut Jeesus Nasaretilaisesta, joka oli lihaa ja verta, sitä helpompi minun on uskoa myös Kristukseen, joka nousi kuolleista.


Hannu Lehdeskoski
Pastori

Hannu Lehdeskoski, koska sinulle tuo Kristuksen ylösnouseminen näyttäisi olevan tärkeä asia niin voisimmeko tässä yhteydessä pohtia hieman tuota Kristuksen tuonelassa käyntiäkin. Tässä kohdin minulle tulee väkisinkin mieleen, että onko sinulle Kristus ja Jeesus ollenkaan samoja asioita. Joskus tuntuu siltä, että kun esimerkiksi Paavali puhuu Kristuksen ylösnousemuksesta hän ei ollenkaan tarkoittaisi Jeesusta vaan ilmeisesti sitä henkeä jonka Jeesus sai Johanneksen suorittamassa kasteessa.

Uskontunnustuksessahan sanotaan, että Jeesus astui alas tuonelaan. Jeesus ei tosin itse kerro tästä asiasta mitään eikä siitäkään mitä hän siellä teki, mutta Pietarilla tuntuu olevan siitä tietoa:

"Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta." (1.Piet 3: 18-20)

Jeesus siis, Pietarin mukaan, ilmeisesti saarnasi helvetissä, näille vankeudessa oleville hengille, jotain sellaista, että jos te uskotte evankeliumiin niin te pelastutte tästä paikasta, ja jos te ette taas usko, te jäätte tänne siksi aikaa kun tämä paikka viimein niiden loppupelien aikana lopetetaan ja heitetään tuliseen järveen.

Sehän tuossa asiassa on hieman epäselvää tällaiselle tavalliselle ihmiselle, että ovatko ihmiset sittenkin, vielä kuolemansakin jälkeen, jonkinlaisessa tietoisuuden tilassa kun kykenevät kuuntelemaan Jeesuksen puhetta ja vieläpä tekemään päätöksiäkin siitä, että uskoako evankeliumiin vaiko eikö uskoa.

Minusta vaan tuntuu, että tässä kohdin allegoria Jeesuksesta luonnon korvikkeena näyttäisi olevan varsin selvää. Herra armahda minua syntistä ja epäuskoista ihmistä.

Apff,

olisi ihan mukavaa kuulla sinunkin mielipiteesi tuosta Jeesuksen tai Kristuksen ylösnousemisesta. Edellisessä viestissäni esitin tuon kysymyksen Hannulle mutta olisiko sinulla jotain mielipidettä tämän ylösnousemistarinan tiimoilta. Nousiko Jeesus sinun mielestäsi taivaaseen ihan ruumiillisesti vai olisiko tuo tarina ehkä vain allegoria luonnon kuolemasta ja uudelleen henkiin heräämisestä?

Broro, sanoit hyvin, ""Pietarilla tuntuu olevan siitä tietoa". En löytänyt kirjahyllystäni mitään, mistä olisin voinut tarkistaan tuon 1. Pietarin kirjeen tulkintaa, mutta itselläni on sellainen tunne, että kyseinen teksti on kirjoitettu vastaukseksi epäilijöille, jotka sanoivat, ettei Jeesus todella kuollut.

En usko, että kyseessä on muu kuin fiktiivinen yritys saada lukijat uskomaan Jeesuksen todella kuolleen. Miten muuten hän olisi voinut saarnata vainajille?

Nyt en ehdi enempää avata ajatuksiani ylösnousemuksesta, mutta palaan mielelläni tähän mielenkiintoiseen aiheeseen.

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Apff, ei ollut tuo Järnefeltin tarina minulle entuudestaan tuttu. Löysin netistä tuon tarinan kokonaisuudessaan ja se on mielestäni todella hieno kuvaus suomalaisesta kulttuurista kristinuskon murrosvaiheessa.

Voi vain miettiä, että millainen uskonto meillä suomalaisilla olisikaan jos kristinuskoa ei olisi Ruotsin kuninkaan miekkojen avulla tänne istutettu. Ainakin uskontomme olisi selvästi luontoläheisempi ja - ystävällisempi.

Olihan tuo Järnefeltin perhe melkoisen vaikuttava. Oli säveltäjää, taidemaalaria, kirjailijaa, niin ja Sibeliuksen vaimokin siitä perheestä löytyi.

Tuli tässä mieleen nuo Väinämöisen kiellot jotka antoivat suomalaisille aivat yhtä hienot elämänohjeet kuin Raamatun kymmenen käskyä, elleivät vielä hienommatkin.

Eivät tosiaankaan hävinneet suomalaisten vanhat jumalat, kaikki elävät vielä tänä päivänä.

Minustakin Järnefeltin tarina tarina on hieno, vaikka osoittaakin traagisuudellaan sen, mitä vallassa oleville käy. Valta turruttaa kuulemasta ihmisten toiveita ja alistaa toisinajattelijat. Ei ole kristinuskon hstoria mukavaa luettavaa, niin kuin ei kyllä monen muunkaan vallan kahvassa olleen aatteen historia.

Kysyit broro, onko minulle historian Jeesus ja Kristus sama asia. Minä uskon, että Jeesus Nasaretilainen oli todellinen historian henkilö ja että hän kuoli roomalaisten teloittamana. Uusi testamentti antaa hyvin erilaisia kuvia siitä, mitä ylösnousemuksessa tapahtui. Ehkä olen Paavalin kanssa sama mieltä siitä, mikä ero Jeesuksen ja Kristuksen välillä on. Näin Paavali kirjoittaa roomalaisille.

Room 1: 2-4 Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, 3 on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; 4 pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme

Mitä ylösnousemuksessa todella tapahtui, sitä me emme saa koskaan tietää. Jeesuksen seuraajat kuitenkin uskoivat, että Jeesus oli noussut kuolleista, UT:n kertomusten mukaan he tunnistivat Jeesuksen ja olivat tietoisia siitä, että hän oli ollut kuollut.

Mielestäni meidän ei pidä ryhtyä tekemään tutkimustyötä selvittääksemme sitä, mitä todella tapahtui, oliko ylösnousemus opetuslapsien hallusinaatio vai eikö Jeesus todella kuollut, jne., teorioita on monta.

Minusta meidän pitää ottaa opetuslasten kokemus todesta, sillä sitä se heille oli. Samoin kokemukset ylösnouseen kohtaamisista kautta kristillisen historian vat olleet totta niitä kokeneille ihmisille. Joku sanoo niitä sairauksiksi, toiset valehteluksi, mutta niitä kokeneille ne ovat olleet täyttä totta. Siis ihmisten kokemus on ollut tosi ja se on riittänyt uskon herättämiseksi ylösnousemukseen. Oma kokemukseni riittää minulle.

Keskustelemme uskon piiriin liityvistä asioista, eikä mitään varmaa voi sanoa.

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Apff, kiitos linkistä.

Noin kursoorisella lukemisella minuun tarttui tuosta tekstistä ajatus, että luonnon riittävä kunnioittaminen voidaan saavuttaa myös uskonnon avulla jos uskonto korostaa oikeita asioita. Jos esimerkiksi luonnon turmeleminen ja silmitön teurastaminen käsitettäisiin synniksi niin suhtautumisemme luontoon voisi hyvinkin muuttua paremmaksi.

Jospa kristinuskossakin otettaisiin todesta se tosiasia, että ei Kristus meidän edestämme montaa kertaa kuole.

Hannu Lehdeskoski,

tosiaankin Paavali sanoo, että Jeesus oli Daavidin jälkeläisiä. Tästä voidaan päätellä, että ei Jeesus todellakaan syntynyt neitsyestä vaan jonkun Daavidin sukuun kuuluvan miehen siemenestä. Esimerkiksi vaikkapa Joosefin siemenestä. Tätä tosiasiaa on kristinuskossa yritetty kiertää mm. sillä, että annetaan ihmisten uskoa Marian olleen itse Daavidin sukua. Tätä taas yritetään perustella noilla sukuluetteloilla jotka on mainittu kahdessa eri evankeliumissa ja jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään eikä niiden avulla näin ollen voida todistaa mielestäni yhtään mitään.

Tuosta henkilökohtaisesta kokemuksesta olen muuten kyllä samaa mieltä mutta katson kuitenkin, että me emme voi sanoa opetuslasten kokemusta Jeesuksen ylösnousemisesta tosiasiaksi. Se nyt vain oli heidän kokemuksensa niin kuin minulle voi olla tosi, kokemus siitä, että olen saanut tiedon Jeesuksen olevan allegoria luonnosta. Kokemus on aina itselle tosi mutta vain se on totuus joka voidaan tieteellisillä tutkimusmenetelmillä todistaa todeksi.

Broro,

ehkä ajatuksessa voidaan mennä vieläkin pidemmälle. Ehkä ajatus Jeesuksesta Daavidin jälkeläisenä on tuotu mukaan vain Jeesuksen mesiaanisuuden korostamiseksi. Evankeliumeista löytyy kaksi toisistaan poikkeavaa sukuluetteloa, joiden tarkoituksena on mielelstäni ollut varmistaa Jeesuksen kuuluminen Daavidin sukuun. Sukuluetteloiden olemassa olo ei todista tämän asiaa todeksi. Mutta se kertoo mielestäni sen, että ensimmäiset kristiytyt uskoivat Jeesuksen olevan se uusi kunigas, joka Daavidin suvusta on ennustettu nousevan.

Pidän opetuslasten kokemusta totena siksi, etten usko kristillisen seurakunta olsi koskaan syntynyt, jollei opetuslapset ja muut Jeesuksen seuraajat olisi kokeneet jotain järisyttävää, joka muutti heidän elämänsä täysin.Näin minä uskon. Uskoni nojaa niihin teksteihin, jotka kertovat kristillisen seurakunnan muotoutumisesta ja niissä kerrottaviin kertomuksiin kristittyjen syvästä vakaumuksesta. Kyse ei siis ole tietellisestä tuloksesta, vaan minun tulkinnastani.

Yhden kysymyksen haluan heittää, voidaanko tieteellisin menetelmin todella löytää totuus?

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Apff, olipa karmea unikierre sinulla. Oletko jo päässyt siitä eroon vai vieläkö se sinua vaivaa?

Kyllähän minä yritän ajatella ja järkeilläkin näitä uskon asioita mutta onhan se toki niin kuin sanoit, että omakohtainen kokemus näissä asioissa on se liikkeellepaneva voima. Mielestäni omakohtainen kokemus siitä, että jotakin muutakin voi olla kuin tämä näkyvä maailma on kaikkien jumalatodistusyritysten äiti. Kuka nyt viitsisi ajatella mitään Jumalaa jos lähtökohtana ei olisi tuota kokemusta. Ei varmaan kukaan.

Tuntuisi olevan niin, että luonnollinen lähtökohta uskonnollisen elämänkatsomuksen omaavalle ihmiselle lähestyä Jumalaa, on hieman miettiä tätä maailmankaikkeuden suurta mysteeriä. Meidän on esimerkiksi vaikea ohittaa piittaamattomina tai välinpitämättöminä sitä tunnetta, jonka voimme silloin tällöin kokea kun katselemme elokuun loppupuolen pimeänä myöhäisiltana kirkasta tähtitaivasta, joka suorastaan uhkaa kaatua päällemme.

Saatamme tällaisessa tilanteessa kokea jotain selittämätöntä, jota voimme kutsua vaikkapa "pyhäksi". Tämä pyhän tunteen kokeminen saattaa sitten aiheuttaa sen, että haluamme kurottautua jotenkin näitä selittämättömiä asioita kohti. Joku saattaa ehkä vain kohauttaa olkapäitään ja todeta, että onpa ihmeellistä. Joillekin olan kohauttaminen ei kuitenkaan näyttäisi riittävän ja hän alkaa selvittää itselleen mitä tämä kaikki oikein on.

Ehkä minä olen juuri sellainen.

Hannu Lehdeskoski, kysyit voidaanko mielestäni tieteellisin menetelmin löytää totuus. Kerronpa tosiasian elävästä elämästä:

Eräässä kirkon keskustelutilaisuudessa, jossa olin läsnä, piti alustuksen eräs pappi jolla oli myös fysiikan tohtorin koulutus. Kerrottuaan meille maailmankaikkeuden synnystä ja sen syistä sekä sovellettuaan näitä kertomiaan asioita kristinuskoon, hän totesi lopuksi:

”Hyvät kuulijat, kristinusko ei ole oikeastaan mikään uskonto, kristinusko on totuus.”

Itse en usko, että kristinusko on totuus mutta uskon kyllä, että ihminen voi tieteen avulla löytää perimmäiset totuudet jos pystymme elämään täällä maan päällä riittävän pitkään. Siihen voi mennä vielä miljoonia vuosia mutta ne jälkeläisemme jotka ovat selviytyneet niin pitkälle ovat meitä suunnattomasti älykkäämpiä ja saattavat hyvinkin saada selville kaikki ne asiat johon elämä täällä maailmankaikkeudessa perustuu. Silloin saatamme tietää myös kaikki elämän tarkoitukseen liittyvät asiat joita nykyään pohdimme: Mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja mihin me menemme.

Mutta korostan sitä, että tämä on uskoa, ei tietoa – vielä.