Kun Pyhän hengen johdolla saarnataan elävää Jumalan Sanaa, siinä on "tasapaino". Niin yksittäisessä saarnassa kuin monen saarnan summana. On armo ja totuus, nuhde ja rohkaisu, taide ja arkisuus, mitä vain niin tasapaino on automaattisesti.
Kuolleessa uskossa taas jämähdetään ajan hengen muotikorostuksiin, kuten 1600-l:lla kylmä puhdasoppi, nykyaikana musiikin liika-annostelu ja paavilaisuuden ihannointi, esimerkiksi. Kirkossa siis.
Eriseuroissa taas jauhatetaan kehtolaulua, sinä saat, me saamme, te saatte, he saavat ja veljet ja sisaret me saamme tällaisinakin uskoa. Hyvää sinänsä mutta edeltävä synnintunnon herätys puuttuu ! Toisissa eriseuroissa taas julma laki hirmuttaa ja helvetin kantta vaan raotellaan.
On suuri Jumalan ihme, että el-taholla Jumalan Sana kaikuu puhtaana , tulee saarnaajalle ja seuraväelle kuin manulle illallinen.
Kuolleessa uskossa taas jämähdetään ajan hengen muotikorostuksiin, kuten 1600-l:lla kylmä puhdasoppi, nykyaikana musiikin liika-annostelu ja paavilaisuuden ihannointi, esimerkiksi. Kirkossa siis.
Eriseuroissa taas jauhatetaan kehtolaulua, sinä saat, me saamme, te saatte, he saavat ja veljet ja sisaret me saamme tällaisinakin uskoa. Hyvää sinänsä mutta edeltävä synnintunnon herätys puuttuu ! Toisissa eriseuroissa taas julma laki hirmuttaa ja helvetin kantta vaan raotellaan.
On suuri Jumalan ihme, että el-taholla Jumalan Sana kaikuu puhtaana , tulee saarnaajalle ja seuraväelle kuin manulle illallinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata tehdä yksinkertaisista asioista liian monimutkaisia. Puhdas, elävä, aito usko riittää.
Ei tarvita nuhteita, ei rohkaisua, musiikkiakin voi kuunnella. Ja TV:tä katsella.
Usko Jeesukseen Kristukseen riittää. Muu maallinen on vain tomun pölinää kuumalla asfaltilla...
Paino vaan lastaa! niin voithan tosin sen painolastisi tasoittaa ettei muualle vie kuin omaanvanhurkauteen, onhan se sekin vaikkei sillä mitään arvomitaleita voita.
"Paino vaan lastaa! niin voithan tosin sen painolastisi tasoittaa ettei muualle vie kuin omaanvanhurkauteen, onhan se sekin vaikkei sillä mitään arvomitaleita voita."
=> Niinpä niin. Minä en tavoittelekaan uskolla mitään mitaleita. Palkinto on jotakin paljon, paljon suurempaa kuin mitalit.
Saarnat, mistä hengestä ne lähtevät tasapainottelemaan.
Ihme ja kumma että nekin vain narulla pysyvät, vaikka tuomaristonhan piti olla hengen ohjaamana kuuntelemassa.
Joskus tulee sellaista sotkua ettei niitä todellakaan viitti kuunnella, ja ihmetys käy kuinka on RAATIN tila ja missä se menee!
Entäs sitten, kun "Lapinvanhimpain johdolla saarnataan elävää Lapinvanhimpain Sanaa"? Onko siinä tasapaino?
Kaikuuko "el-taholla", Lapinvanhimpain toimesta Jumalan Sana puhtaana, vai särähtääkö sen rinnalla vaatimus heihin itseensä luottamiseen?
Onko "eriseura" kaikki muut, paitsi el?