SUOMENLAPINKOIRASTA

Suomenlapinkoira on mun mielestä tosi hyvä koirarotu esim jos hankkii ekan koiransa . Se on tosi ystävällinen ja tosi yhteishaluinen. Se on helppo kouluttaa . Karvaa vaa lähtee aika paljon kyl :) . Ite tykkään tosi paljon kyseisest rodust ja jos ostat lappiksen , ni uskon et et kadu sen ostoo (:

Nyt vasta mietit rodun hyviä ja huonoja puolia kun kesällä otat pennun???

Tiedät varmaan koiran kouluttamisesta jotain? Oppimispsykologiasta? Elekielestä?? Miten tunnistat onko koira kipeä ENNEN kuin se näyttää selvästi huonon vointinsa?

Tuo kysymyksesi vaan oli niin aloittelijan kysymys, etten voi uskoa että olisit riittävän osaava koiran hankkimaan. Eiköhän kunnollinen kasvattajakin sen huomaa. Toivottavasti saat opastusta!

No kyllä koirien kanssa olen ollut paljon tekemisissä, aina on opittavaa ja sen takia tämän tänne laitoinkin. Olen lainannut kasan koirakirjoja ja aionkin ne lukea kesäksi mutta kysyin nyt nimenomaan mielipiteitä rodusta, olen toki tähän perehtynyt ja vaikuttaa oikein hyvältä rodulta juuri minulle. Tietysti haluan aina tietää lisää ja omia kokemuksia, koirillahan on luonne eroja taisiis kaikilla oma luonne, mutta silti. Haluan niin sanotun 'varmistuksen' että tämä on se rotu jonka haluan jottei tule niitä takapakkeja ja etten missään nimessä katuisi/joutuisi palauttamaan ! Ajattelen tässä juuri sitä koiran parasta. Ja vielä että opiskelen nyt ennen kuin hankin sen koiran ja menen koulutus kursseille jottai kaikki varmasti meenee parhain päin. Kiitos vastauksistanne :) !

Ainakin oman suomenlapinkoirani hyviä puolia ovat:

- on herkkusuu (helppo motivoida)
- on todella kiltti
- valmis lähtemään ulos joka säässä (vaikka olisi 30 astetta pakkasta)
- rakastaa ihmisiä (vieraitakin)
- tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa
- nopea oppimaan ja oppii mielellään uutta
- karvaa lähtee vain vähän, kun ei ole karvanlähtöaika
- turkki on mielestäni aika helppohoitoinen (harjaan ja kampaan noin kerran viikossa). Suomenlapinkoira tarvitsee pestä kerran (korkeintaan kaksi kertaa) vuodessa.
- koirani haukkuu vain vähän (muista, että jotkut suomenlapinkoirat ovat todella haukkuherkkiä)
- lisäksi rotu on monipuolinen (voi harrastaa monenlaista)
- rotu on melko terve sekä pitkäikäinen

Huonoja puolia en oikein keksi. Koirani on vasta nuori, joten sillä on vielä paljon opittavaa, esim. ohitustilanteet ovat vaikeita, kun kaikkien koirien kanssa pitäisi päästä leikkimään. Huonoin puoli on ehkä se, että huonolla säällä sisälle kantautuu uskomaton määrä hiekkaa ja kuraan. Olin ennen siivoushullu, mutta koiran kanssa olen joutunut joustamaan.

Koiran omistamisen hyviä puolia on ainakin se, että aina on lenkkikaveri valmiina lähtöön. Koiran kanssa on mukava harrastaa (tulee itsekin ulkoiltua paljon, muuten ei ehkä tulisi lähdettyä niin herkästi). Lisäksi kotona on aina odottamassa iloinen kaveri, joka piristää. Huonoja puolia on se, että kouluttamisessa voi tulla ongelmia (riippuu paljon kyllä itsestäkin), esim. koira voi alkaa kärsiä eroahdistuksesta. Koiraan menee myös paljon rahaa. Joskus ei huvittaisi lähteä lenkillä, mutta koiran takia on pakko. Omia menoja on pakko karsia. Työpäivän jälkeen pitää mennä kotiin, ettei koiran tarvitse olla koko päivää yksin ja lomamatkat vaativat enemmän miettimistä.

Hyviä puolia on kuitenkin paljon enemmän. : ) Onnea koiran hankintaan!

Olen samaa mieltä kuin Pen_tu.

Meillä on suomenlapinkoira uros. On pääsääntöisesti helppo mutta kyllä tuonkin kanssa on välillä saanut selvitellä sitä että kuka määrää. Eli narttu on varmaan helpompi (nöyrempi) kuin uros.

Ja nartut tasan EI ole helpompia kuin urokset. Nöyriä ja nöyriä - hyvin harhaanjohtava termi. Kyllä uroksen kanssa aina pärjää sentään. Se ei ole kiero kuin korkkiruuvi. Nartut ne hankala sukupuoli on.

Kiitos vastauksista !
Vielä kysyisin kun en ole saanut ihan selville, että kuinka paljon suomenlapinkoira tarvitsee liikuntaa ? N. kilometreinä ja sitten vielä lisäksi ?
Tiedän, että se on aktiivinen (tietysti riippuu vähän myös yksilöstä) ja tarvitsee paljon aktiviteettejä jne. vielä lisäksi. Entä sitten se, että viihtyykö hyvin sisällä lenkkien jne välissä vai kannattaako rakentaa esim. joku aitaus pihaan ?

Kissanviikset se mikään ihme aktiviteettejä tarvitseva muka on. EIkä sinulle kukaan voi kertoa miten paljon juuri sinun tuleva koirasi tarvitsee liikuntaa. Se on sinun asiasi katsella aikanaan koirastasi. Pidät sen niin, ettei se liho mahdottomaksi, mutta et kuitenkaan pentua liikarasita. Etkä ala juoksuttamaan pyörällä altavuotiasta koiraa tms muuta idioottimaista.

Näitä tällaisia kyselyjä kun näkee, tuntee aina niin toivottamaksi itsensä. Miten typerät ihmiset oikein koiria halajavatkaan ....

Ei tietyn rotuisuus tarkoita, joku voisi teille vastata netissä tai muuallakaan mitenkään pitävästi. Ei koira yksilönä ole mikään tietynmerkkinen kodinkone, joissa jokaisessa samat speksit, kun "merkki" tai malli/pentue on sama!

Olen kyllä sitä mieltä, ei pitäisi alkuunkaan myydä koiran koiraa ihmisille, jotka ovat vielä sillä ymmärryksen tasolla, tekevät näitä kyselyjä :/

Mulla ei ole ollut itselläni ikinä narttukoiraa niin voihan se olla että nartut on kierompia :)

Meidän koira on vapaana pihalla aina kun vaan mahdollista ja siihen päälle pari kertaa päivässä (joskus vaan kerran) käydään lenkillä (aamulla ja illalla). Saa usein lenkilläkin juosta vapaana, jos ei lähdetä käymään 'kaupungilla' Sitten käydään vielä toko koulutuksessa ja syksyllä ajateltiin mennä kokeilemaan agilityä. Eli tosi vaikea kyllä oikeastaan sanoa että paljonko sitä liikuntaa tulee. Sen verran että iltasella se makaa reporankana olkkarin lattialla ja ruoka maistuu hyvin. Ja maalla asutaan.

Ällistyttävää joskus - en nyt sitä tarkoittanutkaan, mutta esimerkiksi yleisesti ottaen tanskandoggi tarvitsee enemmän liikuntaa kuin esimerkiksi chihuahua. Huom tuo oli vain esimerkki, ja tarkoitin sillä isoa koko eroa, mahtaako edes olla totta ? :D
Mutta kiitos kumminkin vastauksesi pisti miettimään kaikenlaista =)

Meillä oli n.3 vuotta sitten samat kysymykset...narttu kesäpentu otettiin, joka oli todella hyvä kun on lomat, pentu ei ollut yksin ollenkaan ja sai tottua meihin. Ulkona on ollut alusta asti, näyttelyissä on kätetty ja hyvin menny. Pitää kaikista ihmisistä, haukkuu vain kun tarvii huomiota uusista pihaan tulevista ihmisistä. Oppii helposti. Tietää piha-alueen kun päästää irti, on leikkisä vieläkin vaikka jo yli 3 vuotias."pieniruokainen" pysyy hyvässä kunnossa vaikka ei juurikaan lenkeillä, tosin saa irti juosta monta kertaa viikossa pihalla.