Kerron lyhyesti oman tarinani;
Peruskoulussa menestyin hyvin matematiikassa, reaaliaineet eivät kiinnostaneet. Yläasteen loppuvaiheessa koulumenestys laski kuin lehmänhäntä, koska koulunkäynti ei yksinkertaisesti kiinnostanut.
Vanhempani laittoivat minut väkisin johonkin ammattikouluun, etten olisi kotiin jäänyt makaamaan.
Tein aina mielelläni eri lehdissä olleita palikkatestejä, yleensä sain huippupisteet. Niinpä innostuin sitten vähän yli 2-kymppisenä lähtemään Mensan testiin. Tunsin koko maailman olevan ulottuvillani kun sain testituloksen, että olen huippuälykäs.
Nyt 20 vuotta myöhemmin tuntuu siltä, että älykkyys on enemmänkin haitannut elämässä menestymistäni.
Ihmissuhteet eivät ole toimineet, toiset tuntuu aina vähän tylsiltä.
Työ on tuntunut aina tylsältä.
Raha ei ole tuntunut tavoittelemisen arvoiselta ilman mielenkiintoista tapaa tehdä sitä.
Yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin en pysty samaistumaan.
Siis tunnen olevani aika luuseri, kun en pysty uskomaan samoihin asioihin kuin muut ja motivoitumaan samoista päämääristä.
Peruskoulussa menestyin hyvin matematiikassa, reaaliaineet eivät kiinnostaneet. Yläasteen loppuvaiheessa koulumenestys laski kuin lehmänhäntä, koska koulunkäynti ei yksinkertaisesti kiinnostanut.
Vanhempani laittoivat minut väkisin johonkin ammattikouluun, etten olisi kotiin jäänyt makaamaan.
Tein aina mielelläni eri lehdissä olleita palikkatestejä, yleensä sain huippupisteet. Niinpä innostuin sitten vähän yli 2-kymppisenä lähtemään Mensan testiin. Tunsin koko maailman olevan ulottuvillani kun sain testituloksen, että olen huippuälykäs.
Nyt 20 vuotta myöhemmin tuntuu siltä, että älykkyys on enemmänkin haitannut elämässä menestymistäni.
Ihmissuhteet eivät ole toimineet, toiset tuntuu aina vähän tylsiltä.
Työ on tuntunut aina tylsältä.
Raha ei ole tuntunut tavoittelemisen arvoiselta ilman mielenkiintoista tapaa tehdä sitä.
Yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin en pysty samaistumaan.
Siis tunnen olevani aika luuseri, kun en pysty uskomaan samoihin asioihin kuin muut ja motivoitumaan samoista päämääristä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mensan testeissä menestyminen tuskin kertoo mitään siitä, miten elämän muilla osa-alueilla pärjää. Testi mittaa vain pientä osaa ihmisen koko kapasiteetistä. Ehkä kannattaisi kehittää muitakin taitoja tai sitten vain tyytyä siihen ettei kaikessa voi olla hyvä.
Kyllä se niin on että työ kuin työ alkaa maistumaan puulta, ellei saa vaihtelua tai ei saa olla luova. Raha on pelkkä rasite, mutta mahdollistaa toteuttaa esimerkiksi mieluisia harrastuksia. Aikatauluun sitominen kuitenkin aiheuttaa stressiä ja syö voimavaroja, jolloin aikaa/energiaa ei jää niille harrastuksille >:(
Ihmissuhteet tuntuvat minun mielestä aina yksipuolisilta tai tyhmiltä, sillä ihmisiä kiinnostaa lähinnä vain minä,minä ja minä. Silloin ei helpolla edes huomaa, milloin loukkaa toisia.
Luin lehdestä tänään eräästä tyypistä. "Kuolen mieluummin kuin teen työtä", tyyppi ilmoitti. Liekö tämä herrasmies ollut Suomesta?
Noita motivaatio-ongelmia on itse kullakin eivätkä ne liity erityisen tiiviisti älykkyyteen, vaikka sekin asioihin vaikuttaa.
Joskus sosiaalisesti vaikeuksissa olevat nuoret ihmiset kätkevät 'epä-älylliset' puolensa kuten seksuaalisuuden henkisyyden varjoon itseluottamuksellisista syistä.
-
Yhteiskunnassa pisimmälle pääsevät ja rikkaimmat tuppaavat olemaan kliinisesti hyvinkin älykkäitä, mutta heitä motivoi kuitenkin samat asiat kuin tyhmempiäkin eli valta ja (miesten tapauksessa) vallasta ja rahasta seuraava suosio naisten keskuudessa.
Tiedän mistä puhut. Jos koulu menestyksellä mitataan niin en ole älykäs, mutta kun koulu ei jaksanut kiinnostaa, en nähnyt tarvetta opiskella... Enkä oikeastaan pidä itseäni hirveästi, ehkä vähän, muita älykkäämpänä. Kaikki mitä olen on kenen tahansa saavutettavissa, en suosittele.
Tuppaan pohtimaan paljon kaikenlaista todella syvällisesti, en kykene ajattelemaan niin kuin minun "kuuluisi" ajatella, en kykene samaistumaan juuri näihin yhteiskunnan vallitseviin arvoihin, isänmaallisuus, uskonto, politiikka... kaikki mennyttä. Hyvä esimerkki tämä suomi ruotsi jääkiekko ottelu, ei minua kiinnostanut kuka voittaa, en pystynyt samaistumaan ystäviini jotka kovaan ääneen kannustivat suomea. Ei onnistu minulta.
Työ on tylsää, joka päiväistä viimeisetkin loogisen ajattelun ja mielikuvituksen rippeet tuhoavaa joka päiväistä päämäärätöntä puurtamista.
Raha.... mene samaan lokeroon yhteiskunnallisten arvojen kanssa, ihmisten yhteinen sopimus, keksittyä.
Kaikki aina ihmettelevät miten tiedän jotain ihan mitättömiä tiedonjyväsiä, tai jostain asiasta niin paljon... kuvittelevat että olen lukenut, tutustunut asioihin... en sen suuremmin paljon vain jää mieleen siitä mitä luon ja näen tai kuulen.
En pidä enää itseäni yhteiskuntakelpoisena kansalaisena, elämäni on melko tylsää, joka päiväistä, ennustettavissa olevaa.
Jos olisi mahdollista luopuisin ilomielin aivoistani ja vaihtaisin ne jonkun toisen "normaalin" ihmisen kanssa.... mielellään jonkun jo koulleen, koska en toivo kenellekkään tälläista.
Tieto lisää tuskaa.
Jos minulla olisi RAHAA, hankkisin oman talon luonnon helmasta, (naapurit kaukana), ostaisin läjäpäin musiikkisoittimia (harjoittelu ei häiritsisi naapureita) ja oman studion, oman ateljeen, jossa voisin harjoittaa kuvataidetta ja sotkea välillä siivoamatta, Ehkä kävisin kerran elämässä unelmalomalla kauniissa luonnossa (Australia tai Hawaiji.) Mitään näistä ei voi ikinä toteuttaa köyhänä, vaikka käy töissä. On se saatanan väärin, ettei duunareita arvosteta eikä palkita tarpeeksi hyvin tärkeästä työstä. Sen sijaan joku kusimulkku pyörittää turhia papereita toimistossa, ahdistelee naisia, käy golfaamassa ja ostaa läjäpäin krääsää ja saastuttavia autoja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Onko missään ongelmaa???????
Raha ei sinällään merkitse yhtään mitään, mutta eriarvoistaa ihmisiä ja tekee jonkun unelmista totta, toisten ei vaikka voissa paistaisi, varsinkaan naisten ilman miestä!!!!!!!!
Tai saahan tavalliset pulliaiset unelmansa todeksi, VELALLA!
minusta älykkyys on vain kirous
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus. Ja ÄO ei kerro läheskään kaikkea. Se on vain sovittu mittari.
Moni mensalainenhan tekee taksikuskin, sihteerin tms. suhteellisen suorittavaa hommaa.
Tämä yhteiskunta on vaan oikeasti suunniteltu keskinkertaisia varten ja varsinkin Suomessa ei saa olla erilainen. Tasapäistäminen on jees. Kun keskinkertaiset johtaa ja rekrytoi töihin tai tekevät politiikkaa, niin eivät he halua "toisinajattelijoita" sekotttamaan omahyväistä menoaan. Keskinkertaiset valitsevat jees-miehiä ja ja jees-naisia.
Tämä näkyy sitten yrityisten (kuten Nokia) surkeana tilana ja poliitiikan vaihtoehdottomuutena ja siinä etteivät päätökset perustu tutkittuun tietoon.
Elämä on.
Mulla mitattu ÄO 135. Ei tällä vielä Mensaan pääse, mutta reilusti yli keskiarvon kuitenkin. Opinnot tein kiitettävillä arvosanoilla huippunopeasti.
Itse koen tämän kirouksena. Olisin luultavasti paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. Nyt tiedostan liiankin hyvin oman vajavaisuuteni. Tyhmä ihminenhän ei ymmärrä olevansa tyhmä.
Elämä ei ole mennyt niinkuin pitäisi. Avioero, pätkätyöt, työttömyys... Koulutukseen verrattuna "huonommissa" tehtävissä toimiminen... Elämisen taito ei ole kiinni älykkyydestä. Vääriä valintoja on niin helppo tehdä, niiden korjaaminen on paljon vaikeampaa. P-ka elämä.
Hyvät puhelahjat, itsevarmuus ja ylempien nuoleskelu ovat elämässä menestymisen aineet. Näiden taitojen omaaminen ei ole älykkyydestä kiinni.