Koira ja lapsi

iltoja. mikä sulla on siis ongelma? asutko ok vai kerrostalossa,onko koira minkärotuinen?ikäinen?kokoinen?..kerro niin suunnitellaan yhteinen sävel.mulla 3 koiraa,sakemannia ja pieni vauva. hyvin sujuu.

Meillä on 5 v. labbis. Asutaan kerrostalossa, joten koko ulos pitää lähteä min. 3 kertaa päivässä. Olisikin ihanaa kun asuisi omakotitalossa, niin aamu- ja iltapisut voisi hoitaa avaamalla oven. Nyt oon tehnyt niin, että illalla laitan lapsen nukkumaan ja käytän koiran talon nurkalla pisulla itkuhälyyttimen kanssa.

Miten sä hoidat esim sen kun tulette sitään ja koira on kurainen? Missä lapsi on sen aikaa kun peset koiran?

Lapsi usein nukkuu koiralenkkien ajan ja se on ihan ok, jos päivän aikana ei ole muuta "vaunussaoloaikaa=uniaikaa". Mutta jos mennään sen lisäksi kauppoihin tai bussilla jonnekin, niin päikkäreitä tulee helposti liikaa ja yöuni kärsii.

Olin vähän enemmän väsynyt kun kirjoitin tuon viestin, pari huonoa yötä tekee ihmeitä. Kai se arki lähtee sujumaan yh-viikkoinakin kun vaan ei häslää turhia vaan hoitaa koiran ja lapsen. Ajattelin että olisiko tähänkin jotain superhyviä vinkkejä, kun vauva-arkeen niitä tuntuu riittävän vaikka kuinka :)

Kerrostalo hiukan huonontaa tilannetta, mutta en näe muuten millään lailla mahdottomaksi, että homma sujuu. Varsinkaan kesällä. Lenkeille pääsee mihin vain, lapsi alussa rintareppuun(tai kantoliinaan), ja myöhemmin vaikka rinkkaan. Koiranpesun ajan lapsi vaunuun, taikka meillä oli usein turvaistuimessa ja sitterissä. Toisaalta labukan putsauskin on aika iisi homma. Meillä homma toimi niin miehen työmatkojen aikana, että joko käytin itse nopeasti aamupissillä, isommat muksut telkkarin ääressä ja vauva taikka itkuhälytin mukana. Sanomattakin lie selvää, että nuo käynnit olivat todella pikaisia, mutta koirat pärjäsivät sillä hetken eteenpäin, että päästiin sitten aamupalan jälkeen kunnon lenkille. Sitten esikoinen eskariin, ja me muut ulos. Koiramme olivat hyvätapaisia ns. helppoja koiria, joten ulkoiluttajia riitti sitten myös muitakin, mm. naapureista oli hakijoita joskus liikaakin.

Joskus jos hermoja raastoi, laitoin muksut nukkumaan, ja joku naapuri tuli meille, niin pääsin kunnolla lenkkeilemään ja rentoutumaan. Mutta meillä oli aika kiinteä naapurusto, ja tosi hyvät välit silloin. Ja aina oli se mahdollisuus, että pakkasin muksut ja koirat autoon, ja ajoin maalle vanhempieni luo, jolloin kepin perässä ulkoilua piisasi.

Aika kuluu, ja nykyään huomaan ajattelevani usein, että onpas ihanaa, kun on helppo turvata koirillekkin se tarvittava liikunta. Mies on päässyt urallaan sen verran ylöspäin, että voi skipata reissuja, ja muksut on jo niin isoja, että ihan huoletta voipi jättää puoleksikin tunniksi keskenään. Tai sitten ottaa koko porukan mukaan, ja mennään yhdessä metsäretkille, tai muksut fillareille ja itse koirien kanssa juoksemaan mukaan. Ja aika on kulunut todellakin yllättävän nopeasti, niin tulee varmaan käymään teilläkin aloittaja. Arki löytää omat uomansa, ja te kaikki sopeudutte. Huomaat ehkä jossain vaiheessa, että ne koirankarvat nurkassa ja se lapsi todellakin sopii samaan taloon, ja kun vauva kasvaa, voi yhteisistä koiranpesuhetkistäkin muodostua hauska rituaali :)