Moi.
Mulla todettiin n. 2 kuukautta sitten vakava paniikkihäiriö. Olen 18-vuotias nainen.
Mulla kaikki alkoi jatkuvista virtsatulehduksista. En pystynyt olemaan missään jos ei ollut vessaa lähettyvillä - siispä koulussa tunneilla oleminen oli mahdotonta. Piti aina käydä aina kesken tunnin vessassa. Virtsatulehdukset sain lääkkeillä pois mutta paniikkikohtaukset tulivat tilalle. Luulin tunneilla että minulla on vessahätä - päässäni alkoi pyöriä vain sanat pakko päästä ulos, pakko päästä ulos... Kädet tärisi, näkö sumeni, hikoilutti ja etenkin sydän tykytti niin että luulin sen pomppaavan rinnasta ulos. Siispä "pakenin" useilta tunneilta. Kun pääsin luokasta ulos, tilanne helpottui heti..
Oireita tuli myös ollessani auton kyydissä. Halusin vain päästä ulos. Niin, ja alkoholia juodessani ja krapulassa käyttäytymiseni muuttui oudoksi ja aggressiiviseksi joka sai kyllä epäilyjä heräämään. En kuitenkaan osannut yhdistää tätä ja tunneilla saamiani oireita.
No, kun Luulin, että virtsatulehdus oli taas tullut menin terveyskeskukseen -> lääkäri mainitsi paniikkihäiriön kun mainitsin ohimennen oireista joita sain tunneilla -> ohjauduin lopulta yksityiselle psykiatrille. Sain vakavan paniikkihäiriön diagnoosin - oli toisaalta helpottavaa tietää mistä kaikki johtui mutta toisaalta olin hämmentynyt ja surullinen. lääkkeeksi sain cipralexin (tippoina) ja parin kuukauden sairasloman joka on tässä parhaillaankin meneillään. Aloitin cipralexin pieninä annostuksina, kun oli 5mg sain myös cipralex-pillerit jotka on 10mg eli tällä hetkellä siis yhteensä 15mg. Lääke on vienyt pahimmat paniikkikohtaukset kokonaan pois, mutta... Mulle on tullut sellainen pakkomielle, etten voi olla missään missä ei ole vessaa. Mulla on välillä ripulia, johtuukohan lääkkeestä vai aiheutanko sen itse itselleni? Tuntuu, ettei kotoa voi lähteä mihinkään!! Stressaan etukäteen kaupungilla, kaverin luona, tai pitkällä automatkalla olemista jos tiedän ettei vessaa ole. Jos taas vessa on lähettyvillä mulla on turvallinen olo.
Tiedän, etten voisi tällä hetkellä käydä koulussa, vaikka paniikkikohtauksia ei oikeastaan enää olekaan, lähtisin varmaan silti kesken tunnin vessaan.
Eli lyhyesti sanottuna siis ongelma on tämä: Selvät paniikkikohtaukset ovat poistuneet tai ainakin merkittävästi vähentyneet ja lieventyneet cipralexin avulla, mutta muuten onkin jatkuva ahdistus päällä. Yleisesti ottaen nämä kaksi kuukautta ovat olleet ehkä sekavinta, oudointa ja surullisinta sekä etenkin rajoittuneinta aikaa elämässäni. Haluan kuulla täältä jotain vastauksia, apua tai kokemuksia, kiitos =)..
Mulla todettiin n. 2 kuukautta sitten vakava paniikkihäiriö. Olen 18-vuotias nainen.
Mulla kaikki alkoi jatkuvista virtsatulehduksista. En pystynyt olemaan missään jos ei ollut vessaa lähettyvillä - siispä koulussa tunneilla oleminen oli mahdotonta. Piti aina käydä aina kesken tunnin vessassa. Virtsatulehdukset sain lääkkeillä pois mutta paniikkikohtaukset tulivat tilalle. Luulin tunneilla että minulla on vessahätä - päässäni alkoi pyöriä vain sanat pakko päästä ulos, pakko päästä ulos... Kädet tärisi, näkö sumeni, hikoilutti ja etenkin sydän tykytti niin että luulin sen pomppaavan rinnasta ulos. Siispä "pakenin" useilta tunneilta. Kun pääsin luokasta ulos, tilanne helpottui heti..
Oireita tuli myös ollessani auton kyydissä. Halusin vain päästä ulos. Niin, ja alkoholia juodessani ja krapulassa käyttäytymiseni muuttui oudoksi ja aggressiiviseksi joka sai kyllä epäilyjä heräämään. En kuitenkaan osannut yhdistää tätä ja tunneilla saamiani oireita.
No, kun Luulin, että virtsatulehdus oli taas tullut menin terveyskeskukseen -> lääkäri mainitsi paniikkihäiriön kun mainitsin ohimennen oireista joita sain tunneilla -> ohjauduin lopulta yksityiselle psykiatrille. Sain vakavan paniikkihäiriön diagnoosin - oli toisaalta helpottavaa tietää mistä kaikki johtui mutta toisaalta olin hämmentynyt ja surullinen. lääkkeeksi sain cipralexin (tippoina) ja parin kuukauden sairasloman joka on tässä parhaillaankin meneillään. Aloitin cipralexin pieninä annostuksina, kun oli 5mg sain myös cipralex-pillerit jotka on 10mg eli tällä hetkellä siis yhteensä 15mg. Lääke on vienyt pahimmat paniikkikohtaukset kokonaan pois, mutta... Mulle on tullut sellainen pakkomielle, etten voi olla missään missä ei ole vessaa. Mulla on välillä ripulia, johtuukohan lääkkeestä vai aiheutanko sen itse itselleni? Tuntuu, ettei kotoa voi lähteä mihinkään!! Stressaan etukäteen kaupungilla, kaverin luona, tai pitkällä automatkalla olemista jos tiedän ettei vessaa ole. Jos taas vessa on lähettyvillä mulla on turvallinen olo.
Tiedän, etten voisi tällä hetkellä käydä koulussa, vaikka paniikkikohtauksia ei oikeastaan enää olekaan, lähtisin varmaan silti kesken tunnin vessaan.
Eli lyhyesti sanottuna siis ongelma on tämä: Selvät paniikkikohtaukset ovat poistuneet tai ainakin merkittävästi vähentyneet ja lieventyneet cipralexin avulla, mutta muuten onkin jatkuva ahdistus päällä. Yleisesti ottaen nämä kaksi kuukautta ovat olleet ehkä sekavinta, oudointa ja surullisinta sekä etenkin rajoittuneinta aikaa elämässäni. Haluan kuulla täältä jotain vastauksia, apua tai kokemuksia, kiitos =)..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloita psykoterapia, jos haluat päästä eroon paniikkihäiriöstä. Lääkkeet auttavat oireisiin, eivät itse häiriöön.
Paniikkihäiriöön auttavat erityisesti kognitiivinen psykoterapia sekä kognitiivinen käyttäytymisterapia.
Varsinkin alkuvaiheessa (jossa ehkä olet), on hyvä välttää paikkoja ja tilanteita, joissa tulee paniikkikohtaus. Ajan ja terapian myötä voit alkaa opetella myös niiden tilanteiden ja paikkojen kohtaamista, joissa paniikkia tulee.
Käy psykiatrilla, joka voi kirjoittaa sinulle lausunnon Kelaa varten, jotta saat tukea psykoterapiaan.
Lue tästä myös lisää paniikkihäiriöstä, tieto auttaa sinua:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00404&p_haku=paniikkih%E4iri%F6