Minulla on vastikään todettu bibo tyyppi 2. Olen oireillut jo kahdeksan vuotta. Aluksi kaikki oli lähestulkoon pelkkää vakavaa/psykoottista masennusta ja useita itsemurhayrityksiä. Nyt neljän viime vuoden ajan olen pikkuhiljaa alkanut käyttäytymään kuten bibot.
Viime kesä oli kyllä aika hurja. Pelasin velaksi ja ostin vaatteita velaksi. Useampien tuhansien eurojen edestä. Kaiken kukkuraksi olen kuntoutustuella, eikä minulla ole omasta pussista maksaa velkoja, joten mieheni on joutunut maksumieheksi. Nukuin tavallista vähemmän ja olin ylisosiaalinen. Kaupan kassat ja kaikki piti jututtaa ja kioskilla kovaan ääneen toitottaa myyjälle omista asioista.
No siinä rytäkässä tunsin, että voin palata työelämään ja lopettaa lääkityksen. Ei siitä työstä tullut mitään. Ja lääkityksen lopettaminen kuin seinään oli paha virhe. Nuita lääkkeitä kun menee useamman sorttista.
Siitä alkoi sitten alamäki. Talo ostettiin ja rempattiin osittain kuntoon 1,5kk:ssa, muutto juuri ennen joulua ja kaikki sukulaiset meille jouluksi. Olin aivan puhki.
Nyt taas kesän korvilla on alkanut mielialat heitellä eessun taas. Nukun välillä ihan liikaa 15h/pv ja välillä taas normaalisti. Heräilen jatkuvasti yöllä. Yhtä mielialan tasaajaa tuplattiin ja nyt tuntuu vähän siltä, että mikään ei oikein tunnu suuremmin miltään. Ilot laimeina, kuten myös masennus. Olen aivan saamaton. Paremman olotilan ollessa päivällä voin hoitaa montakin asiaa, mutta sitten kun on kurjempi olo, en saa mitään aikaiseksi. Tällä hetkellä niitä kurjempia hetkiä tuntuu olevan enempi.
Kuntoutustuki jatkuu taas vuodella eteenpäin. Olen ollut saikulla/kuntoutustuella jo 4 vuotta tähän mennessä. Milloinkohan minun aikani koittaa?! Tarkoitan paluuta normaaliin elämään (työ/opiskelu)?! Vai onko tässä jo heitettävä kirves kaivoon?!
Olen vasta 26-vuotias. Joka vuosi minulla on suunnitelmissa lähteä opiskelemaan uutta alaa, mutta opiskelupaikkaa en ole saanut, eikä terveyskään antaisi myöten. Omalle alalleni tuskin työllistys, koska minulla on alle 2 vuotta työkokemusta alaltani. Olen kuitenkin valmistunut jo vuonna 2004.
Olin saikulla vuoden viimeisimmästä työstäni ja heti saikun loputtua minut irtisanottiin tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten. Pari viikkoa sen jälkeen lääkäri kirjoitti b-lausunnon eläkeyhtiöön kuntoutustuesta, joka jatkui suoraan edellisestä sairauslomasta. Joten mitenkähän liitto ja työkkäri suhtautuvat sitten joskus tuohon irtisanomisasiaan, kun papereissa näkyy kuntoutustuen jatkuneen suoraan edellisestä saikusta ja siinä välissä on irtisanottu? Entinen pomoni laittoi minut allekirjoittamaan irtisanomissopimuksen. Onko se laitonta? Olin niin rikki silloin, että en osannut pitää puoliani ja ottaa asioista selvää.
Kiitos jos jaksatte vastata! :)
Viime kesä oli kyllä aika hurja. Pelasin velaksi ja ostin vaatteita velaksi. Useampien tuhansien eurojen edestä. Kaiken kukkuraksi olen kuntoutustuella, eikä minulla ole omasta pussista maksaa velkoja, joten mieheni on joutunut maksumieheksi. Nukuin tavallista vähemmän ja olin ylisosiaalinen. Kaupan kassat ja kaikki piti jututtaa ja kioskilla kovaan ääneen toitottaa myyjälle omista asioista.
No siinä rytäkässä tunsin, että voin palata työelämään ja lopettaa lääkityksen. Ei siitä työstä tullut mitään. Ja lääkityksen lopettaminen kuin seinään oli paha virhe. Nuita lääkkeitä kun menee useamman sorttista.
Siitä alkoi sitten alamäki. Talo ostettiin ja rempattiin osittain kuntoon 1,5kk:ssa, muutto juuri ennen joulua ja kaikki sukulaiset meille jouluksi. Olin aivan puhki.
Nyt taas kesän korvilla on alkanut mielialat heitellä eessun taas. Nukun välillä ihan liikaa 15h/pv ja välillä taas normaalisti. Heräilen jatkuvasti yöllä. Yhtä mielialan tasaajaa tuplattiin ja nyt tuntuu vähän siltä, että mikään ei oikein tunnu suuremmin miltään. Ilot laimeina, kuten myös masennus. Olen aivan saamaton. Paremman olotilan ollessa päivällä voin hoitaa montakin asiaa, mutta sitten kun on kurjempi olo, en saa mitään aikaiseksi. Tällä hetkellä niitä kurjempia hetkiä tuntuu olevan enempi.
Kuntoutustuki jatkuu taas vuodella eteenpäin. Olen ollut saikulla/kuntoutustuella jo 4 vuotta tähän mennessä. Milloinkohan minun aikani koittaa?! Tarkoitan paluuta normaaliin elämään (työ/opiskelu)?! Vai onko tässä jo heitettävä kirves kaivoon?!
Olen vasta 26-vuotias. Joka vuosi minulla on suunnitelmissa lähteä opiskelemaan uutta alaa, mutta opiskelupaikkaa en ole saanut, eikä terveyskään antaisi myöten. Omalle alalleni tuskin työllistys, koska minulla on alle 2 vuotta työkokemusta alaltani. Olen kuitenkin valmistunut jo vuonna 2004.
Olin saikulla vuoden viimeisimmästä työstäni ja heti saikun loputtua minut irtisanottiin tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten. Pari viikkoa sen jälkeen lääkäri kirjoitti b-lausunnon eläkeyhtiöön kuntoutustuesta, joka jatkui suoraan edellisestä sairauslomasta. Joten mitenkähän liitto ja työkkäri suhtautuvat sitten joskus tuohon irtisanomisasiaan, kun papereissa näkyy kuntoutustuen jatkuneen suoraan edellisestä saikusta ja siinä välissä on irtisanottu? Entinen pomoni laittoi minut allekirjoittamaan irtisanomissopimuksen. Onko se laitonta? Olin niin rikki silloin, että en osannut pitää puoliani ja ottaa asioista selvää.
Kiitos jos jaksatte vastata! :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.