Mikä avuksi?

Ilman sarvia ja hampaita tässä muutama asia.

Tekemisen puute. Koira oireilee aina jostain jommalla kummalla pällään. Nyt oireilee molemmilla. Jos nyt pariin asiaan kiinnittää huomiota, (ei ole tarkoitus naljailla)

Ensinnäkin on aika haastava otta samasta pentueesta kaksi koiraa. Se on haastavaa/työlästä jo hyvin kokenellekkin. Onnistuu, mutta on turha ottaa ja saada tuplasti kaikkea, siis kaikkea.

Toinen on liikunta ja sen laatu. tuossa on jo niin monta aktiivista vaikuttajamixiä, että tuohon tekemiseen kannattaa satsata.

Edes 2h lenkki ei korvaa 40min tekemistä, jos se tehdään nenällä.
Pitää päästä juoksemaan, etsimään jne..ulkoilun laatu ei määrä.

Unohda kikkailu leikkauksilla, sillä siinä saattaa tehdä peruttamattoman virheen, jos se vaikuttaa negatiivisesti sen luonteeseen. Voi tulla arka, säikky jne..jopa turhautunut.

Osta sillä rahalla hyvät ulkoiluvaatteet ja ulkoilemaan ja vaikka harrastamaan paikalliseen koiraseuraan.

Se toimiva neuvo oli liikunta (ei ulkoilu)

P.s Vaihda ell. Aika tyyris. Kunnallinen on edulluisempi.

Kannattaa miettiä onko koiran aktivointi sisällä hyväksi.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9874042

Kiitoksia neuvoista!!
Koirat siis pääsevät harjulle juoksemaan hiekkamonttua ylös alas vapaasti tai pellolle jahtaamaan lintuja ja nauttivat olostaan suunnattomasti. Ensin kävelen paikkaan niin että ne joutuvat noudattamaan sääntöjä ja kävelemään vetämättä hihnassa. Usein jään itse harjun ylös istumaan ja heittelen koirille keppiä jota ne noutavat kisaamalla keskenään ja leikkivät mielellään kahdestaan ja juoksevat kuin mielipuolet pitkin metsäpolkuja. Tekemistä ja mieleistä tekemistä siis on kyllä tarjolla ainakin sen kolme-neljä kertaa viikossa minkä töiltäni joudan.. Lenkkivaatteet kyllä löytyy, olen ennen koirien hankkimista urheillut sen 6 kertaa viikossa joukkueharrastuksen parissa, kelissä kuin kelissä. =)

Asumme tällä hetkellä kaksiossa, ja etsimme kokoajan omakotitaloa mihin koirille saisi sisä/ulko tilat jossa ne voisivat olla ajan kun emme ole kotona ainakin aina välillä. Ajokoirakin kun nauttii sellaisesta tilanteesta.

Tiedän että kahden koiran hankkiminen samasta pentueesta tuottaa hommaa mutta ei kyse ole pelkästään siitä, kyllä nämä yksilöt ovat muutenkin melko super vilkkaita ;) Mutta luovuttaa en tahdo, alkaa vaan tulla remppa kalliiksi kun uudet sohvat ja lattiamatot ovat tuhon omat.

Kotiin juoksemasta tullessa koirat kyllä rupeavat lepäämään mutta tunnin päästä olisi virtaa ja halua jo lähteä uudelleen. Eli virtaa tosiaan riittää, ja koirat tosiaan vajaan vuoden että nuoria ja oikukkaita ovat murrosiässä tällä hetkellä.

Olet selvästikkin niitä jotka moittivat leikkausta mutten ymmärrä miksi eläinlääkäri sanoo ettei leikkauksesta ole haittaa jos sinä sanot että ei kannata? Miksi ei. Jälkeläisiä emme koirille tahdo, ja piilokives riski olisi suljettu pois ainakin leikkauksella, lisäksi muille koirille machoilu varmaankin olisi paremmin hallinnassa leikkauksen jälkeen?

Ainiin! Taidan asua sen verran pienellä kylällä ettei paikallista koiraseuraa ole kuin 30km päässä, ja kun autoa en omista kulkeminen on melko hankalaa..

"Olet selvästikkin niitä jotka moittivat leikkausta mutten ymmärrä miksi eläinlääkäri sanoo ettei leikkauksesta ole haittaa jos sinä sanot että ei kannata?"..Miksi tehdä jotain vain varmuuden vuoksi?

Kysy siltä ell. onko olemassa riskiä, että hormonitoiminnan muutoksesta koira voi alkaa oireilemaan arkuutta, pelokkuutta jne.

Kysy vaikka samalla että pitääkö paikkaansa, että yleensä (ei aina) koirasta tulee sen hetkinen vastakohta. Vilkas->arka jne..Toivottavasti ell. vt.eläkeläinen.

Sekarotuisten urosten kastroiminen on enemmän kuin suotavaa. Luonnetta se ei muuta, mistä ihmeen oireilusta sinä puhut? Enempi oireilee uros silloin kun halut on mutta pukille ei pääse. Koirianne ei oltu opetettu yksinoloon, ja ne protestoivat nyt. Mielestämme koirienne käytös viittaa johtajuusongelmaan.

Soitin eläinklinikalle ja kunnalliselle eläinlääkärille. Molemmat olivat sitä mieltä että sekarotuisen uroskoiran kastrointi et tee mitään haittaa koiralle. Vilkas koira saattaa hieman rauhoittua mutta en näkisi sitä pahana piirteenä, kun luonne ei kuulemma kuitenkaan muutu.

Johtajuus ongelma varmaan on juu, mutta miten koirat oppivat ensin olemaan reilun kuukauden kotona päivässä sen 8h kuseksimatta lattioille ja nyt toinen on aloittanut sen uudelleen? Osoittaako se mieltään. Tämä yksilö on myöksin arka, joten veikkaan että mukana on myös pelkoa meidän ollessa poissa kotoa.´Toinen taas ylivilkkauttaa repii sohvaa kun ei keksi muutakaan ajankuluksi ensin pureskeltuaan luita ja tyhjennettyään kongin. Välillä koirat rupeavat vain nukkumaan hetken pyörittyään asuntoa ympäri.

Kuitenkin oven kun aukaisee ja kotiin tulee koirat näyttivät suunnatonta iloa ja onnea että palasimme, hetken päästä kävelen olohuoneeseen ja huomaan mitä siellä on tehty. Koirat huomaavat että ovat jääneet kiinni ja menevät piiloon häpeämään tekosiaan vaikken sanoisi sanaakaan. Joten kyse ei ole siitä etteikö koirat tietäisi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei ole kyse siitä etteikö käskyjä noudatettaisiin. Aiemmin alkoi hirveä villi ruoan saannin yhteydessä joten opetimme ne istumaan kun ruokaa annetaan ja odottamaan niin pitkään että sanon: saa ottaa ja koirat menivät syömään tai ainakin katsomaan oliko kupissa muutakin kuin raksuja. Myöhemmin sain käydä pesemässä kädet ja vaikka pihalle ja koirat odottivat nätisti niin ettei ruokakupeille menty ennen lupaa. myöhemmin nyt olemme pitäneet kupeissa kokoajan ruokaa ja kumpikin koira tietää oman kuppinsa, toisen kupista ei oteta. Koirat ovat sen verran laihoja, että ruokaa on hyvä olla siinä kokoajan, ja helpottaa arkeamme kun teen kolmivuorotyötä kun ne saavat syödä kun tahtovat. Eivät kyllä yleensä syö silloin kuin ketään ei ole kotona. Myös keppiä heitettäessä koira osaa oottaa että saa luvan hakea..

Mutta tosiaan, johtajuudesta voi nyt sitten olla myös sillä tavoin kyse että kun murrosikä on meneillään kokeillaan rahoja ja halutaan olla se suurin pomo tässä talossa. Kovasti ollaan pistetty hanttiin mutta hämmentää nyt tässä se että kuseskellooko ujo koira lattialle sen takia että olisi pomo vai pelkääkö hän kun lähdemme. Kovia ääniä se on pelännyt aina, siitä lähtien kun se pentu kotoaan haettiin..

Meillä ei ainakaan leikkaaminen luonnetta muuttanut, mutta merkkailut loppuivat kokonaan, mikä olikin syy leikkauttamiselle.

Riitävän monipuolista liikuntaa riittävästi, aktivointia aivoille, sekä terveysasiat kuntoon ja omistajien huomiota molemmille myös yksin ( ei aina yhdessä tekemistä ). Omistajan selkeä ja looginen ja ehdottoman reilu käytös aina, molemmilta.

Harvoin se vika koirassa on, vaan lähtee yleensä omistajien tekemisistä.