Kysely identiteetistä

Olen ollut ytimeltäni aina nainen, mutta ennen prosessia olosuhteiden pakosta trans. Prosessin jälkeen vain nainen ilman korvamerkintää.

Minäkin olen nainen. En ajattele itseäni minään trans-jotain. Transsukupuolinen olin silloin, kun olin vielä prosessissa.

Kertominen sukupuoleni historiasta on monesti hankalaa, en yleensä puhu siitä, koska kuutkaan eivät puhu sukupuolensa kokemuksesta. Ystävien kanssa tietysti, mutta he tietävät, joten yleensä ei tarvitse puhua. Tuntemattomille ei tulisi mieleenkään puhua, mitä se heille kuuluu.

Olen nainen ja isä. Myös avioliitossa naisen kanssa ja siksi kirjoilla miehenä. Fysiikaltani nainen.

olen transmies, mutta henkisesti enemmän nainen, vaikken kyllä ymmärrä naisia paljoakaan ja miesten jutut joskus ärsyttää. Kavereita on miehiä ja naisia ja niiden kaikkien jutut on kivoja, mutta jos ajatellaan yleisesti kaveripiirin ulkopuolella. Hankala sanoa, olen mies, yleensä naisten jutut ei kiinnosta mutta olen herkkä, tunteellinen, pitkät vaalet hiukset, pidän koristeellisista vaatteista, autoista, taiteen tekemisestä, kirjoittamisesta, moottoripyöristä, kaikenlaisesta. Henkisesti olen jotain miehen ja naisen väliltä(tai siis niistä tehtyjen stereotypioiden, voihan mies olla ihan yhtä hyvin herkkä jne), muuten en tiedä olenko mies vai transmies...en tavallaan halua korostaa mitään erityisiä piirteitä vaan olla oma itseni itselleni sopivimmassa vartalossa eli fyysisesti enemmän miehen vartalossa. Ei tosin itseäni haittaa yhtään esim. säilyneet naiselliset luuston muoto esim.lantio vaikka senkinhän saisi piiloon lihaksilla, mutta en kauheasti välitä, kun en myöskään sukupuolileikkauksesta, itselle tärkeintä oli että miehisempi rinta ja miehisemmät kasvot ja miehen ääni, enemmän karvoitusta :D En osaa kunnolla asettua naisellisiin tai miehisiin rooleihin kumpiinkaan, vaikka haluankin kyllä mennä läpi miehenä, enkä transmiehenä tai naisena. sekavaa,mutta niin ovat tunteenikin !

Wau, sinun vastauksesi jälkeen kysymykseni tuntuu hieman töykeän yksinkertaiselta ja lokeroivalta. Itse asiassa huomasin vastauksestasi, että minulla on ollut ja taitaa olla edelleenkin tapana lokeroida sukupuoliin liittyviä asioita liikaa ja ennen kaikkea vetää rajoja sinnekin, missä niitä ei välttämättä kaivattaisi.

Sinun sukupuolen moninaisuus vaikuttaa mielestäni huikean hienolta, aivan kuin olisit yhdistänyt itsessäsi hyvin monia puolia, tehnyt tavallaan itsestäsi moninaisen kokonaisuuden. Ja totta puhut, eiväthän sellaiset ominaisuudet, kuten herkkyys, pitkä tukka, koristeellisuus, autot, taiteen tekeminen yms. kuulu vain joko miehille tai naisille.

Taidan olla minäkin (kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia) liian kategorisoiva sukupuolten ominaisuuksiin liittyvissä asioissa. Hirveätähän se on, että meidän(kin) kulttuurissamme kaikki sukupuoliasiat ovat niin joko tai -asioita, vaikka todellisuudessa ne ovat hyvin laaja skaala erilaisia mahdollisuuksia (ja mahdottomuuksia :D ). Voisikohan sekava tunne omiin sukupuolen moninaisuuden piirteisiin liittyä juuri siihen, ettei meidän kulttuurissamme arvosteta sitä, että on moninainen? Kun pitää olla tarpeeksi selvästi joko miehekäs mies tai naisellinen nainen ja jos ei ole, niin oudoksutaan?

Omanlaiseni nainen, jonka yksi attribuutti on minun historiani kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä se rupeaa olemaan kaukainen historia.

Olin aikaisemmin transsukupuolinen vaikka koinkin olevani nainen, esitin vain miehen roolia. Nyt olen nainen. En kerro kenellekään uudelle tuttavuudelle taustaani, ellei se syystä tai toisesta tule muuten esiin. Sukulaiset ja tuttavat tietää, mutta asiasta ei enää puhuta erityisemmin.

Vaikka kysyit sukupuolenkorjauksen läpikäyneiltä niin voisin silti törkeästi vastata. Joten anteeksi etukäteen.
Jos ottaisi vaatteet pois niin suurin osa katsoisi tässä olevan nainen mutta naama tai muu henkinen olemus ei sitten käykään yksiin vartalon kanssa. Tai niin asian näkisi jos katsoisi asiaa rajoittuneesti. Pääsisin läpi nuorena kloppina ja vessareissut miesten puolelle ei tuota ongelmia. Tunnen silti olevani jotain muuta kuin mies tai nainen tai transihminen. Tai ehkä vierastan vielä sen verran trans-sanaa... en tiedä. Tai ehkä olen transmies joka ei välitä leikkauksista tai hormoonallisista hoidoista.
ns. kolmas sukupuoli on ollut toistaiseksi osuvampi. "On kummatkin mutta samaan aikaan ei kumpikaan". Erittäin..erittäin monimuotoisia asioita. Eikä pelkästään sukupuolen osalta, vaan seksuaalisuudenkin..huh. Noh kunhan pohdin..

Lääketiede tunnustaa ettei ihmisen ole pakko olla jokotai. Suomessa on annettu virallisia lääketieteellisiä transgender-diagnooseja, joten ihminen voi olla sukupuolten välissä tai sukupuoleton. Juridisesti pitää olla joko nainen tai mies, siinä mielessä kolmatta sukupuolta tai sukupuolettomuutta ei tunnusteta Suomessa.

Sitten pitäisi vielä muuttaa kaikkien muidenkin viranomaistahojen järjestelmät, kaavakkeet yms.

Miksi sukupuolta ylipäätään pitää käsitellä tiedoissa? Mitä se kertoo? Ihmisen sukupuoli on huikean moninainen, ei sitä kai voi alistaa kategorisoinnille, jossa on pari vaihtoehtoa. Tai voihan sen alistaa, sitähän tässä ajassa koko ajan tehdään, mutta ei se kyllä oikeudenmukaiselta ja järkeenkäyvältä tunnu...

"Vain pieni vähemmistö ajattelee sinun tavallasi sukupuolesta."

Kyllähän mä sen tiedän, jos kuka :)

Mutta onhan se älyllisesti epärehellistä, täysin vastoin asiallisen tiedon jakamista ja äärimmäisen sekopäistä opettaa ihmisille joka paikassa (mm kouluissa) että on olemassa vain kaksi sukupuolta: pelkästään jo biologian opetuksessa kerrotaan nisäkkäiden olevan aina joko uros tai naaras.

Tutkimustiedon mukaan on kuitenkin niin, että sukupuolen määritteleminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, koska
- on olemassa erilaisia kromosomiyhdistelmiä, jotka eivät ole selkeästi joko tai
- anatominen moninaisuus on valtavan laaja
- hormonien tasot ovat erilaisia kaikilla, niissäkin laaja vaihtelu
- ulkoisesti ja käyttäytymisen perusteella (esim homo- ja biseksuaalisuus, myös eläimillä) on olemassa huikea vaihtelu
- ihmisillä on lisäksi sisäinen sukupuoli, psykologinen sukupuoli-identiteetti, jossa vaihtelu on harvinaisen laaja
- on ihmisiä, jotka vaihtavat sukupuolta, myös biologian tutkimuksessa tunnetaan, että yli puolta maailman eliölajeista ei voi jakaa binaarisesti kahteen sukupuoleen niiden sukupuoliominaisuuksien takia (jotkut ovat molempaa sukupuolta, osa vaihtaa sukupuolta jopa useasti elämänsä aikana)

Lista jatkuisi, jos vähän keskittyisi asiaan.

Aaaargh! On itse asiassa musertavaa ajatella, että ihmiset ovat niin yksinkertaisia ja sen takia itsekin saa kärsiä...

Olen nainen enkä muista tällä vuosituhannella olleen tilannetta että minun olisi sukupuoleni tarvinnut kertoa jollekin. Minä ja muut ollaan siitä samaa mieltä ja niin tietysti pitää ollakin.

Musta "transidentiteetti" ei liity sukupuoleen. Sukupuoli on mitä on, kohdallani nainen ilman mitään erityistä trans-aspektia vaikka hetu on pariton. Trans-puoli on sitä että tarvitsen jotain hoitoja ja kuulun vähemmistöön joka kohtaa kaikenlaisia ongelmia jotka eivät tule enemmistölle välttämättä mieleenkään. Ehkä samanlainen olisi "pyörätuoli-identiteetti"; ihminen joka on joutunut viettämään aikaa pyörätuolissa saattaa olla kiinnostunut esteettömyydestä ja pyörätuolilla kulkeviin suhtautumisesta vaikka olisikin itse kuntoutunut kulkemaan ilman pyörätuolia.