vauvakuume21v

Hei!

Olen lähes saman ikäinen kanssasi, kumppanini vuoden vanhempi, myös me olemme seurustelleet kolme vuotta ja rapiat. Olemme yrittäneet saada lasta nyt 7kk, tosin olemme molemmat vakituisessa työsuhteessa ja kodista tilaa löytyy.

Mielestäni pitää olla sen verran itsetuntemusta, että tietää onko liian nuori hankkimaan lapsia. Olemme molemmat vielä nuoria, eli meillä on aikaa saada jälkikasvua, mutta jos vauvakuumepöpö on pahasti puraissut, ei sille ole parannusta :) Kannattaa miettiä asioita konkreettisesti, mistä pidät tällä hetkellä elämässäsi, millainen taloudellinen tilanne teillä on jos raskautuisit vaikka tämän vuoden puolella, kuinka hankisitte tarvittavan ym. Lapsi tulee tottakai muuttamaan koko loppuelämän, omia menoja joutuu karsimaan raskaalla kädellä jne.

Vielä on aikaa siihen, että olet vanha, joten älä huoli siitä! =)

"mieheni kanssa 3vuotta"

Ootteko te ees naimisissa?

Niin ja mee hei kouluun takas...asiat tärkeysjärjestykseen..sulla vissii kaveritki saaneet lapsia kun tuolleen kutisuttaa?

Moikka! Sain esikoiseni 22 vuotiaana. Peruskoulu oli ainut minkä olin loppuun käynyt. Vauvakuume oli aivan hirmunen!! Olin aina myös ajatellut että nuorena haluan lapset tehdä enkä koskaan ole tuntenut olevani nuori äiti tai "sopimaton" äidiksi ikäni takia. Musta se on todella ilkeää ja surullista että nuoria äitejä syrjitään tai tehdään pilkkaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisihan se viisaampaa käydä koulut loppuun ennen kuin perhettä perustaa. Lapsesta on suuri vastuuja äitiys ei aina ole kovin helppoa. Mutta sitä en kadu että olen asiat tehnyt "väärässä järjestyksessä". Nyt kun lapset hieman isompia niin olen silti nuori ja olen hakenut kouluun ja intoa opiskella on entistä enemmän!!

Mutta joka tapauksessa suosittelen että ensin koulut ja sitten vasta perhe! :)

Fiksu neuvo tossa päällä..

"mieheni kanssa 3vuotta" no anteeksi poikaystäväni.. kiitos mulle palautteesta , kyllä taitaa silti järkevintä koulu käydä ja työpaikka alle :) mutta saa nähdä mitä tapahtuu toistaiseksi ei ainakaan vielä yritetä lasta , mut ehkäjoku päivä sekin koittaa :)

itse täytän juuri 21, tuleva aviomieheni on 26 ja hänellä 7v.poika joka on todella rakas kummallekkin meille. Myös perheenlisäystä suunnittelemme,5 vuotta seurusteltu,opinnot sain juuri loppuun. Sen verran mekin sovimme että koulun käyn ensin ja sitten tarkastellaan eteenpäin. Odotteleminen on tuskaisaa mutta uskon että kyllä se sitten palkitsee kun ei tarvitse stressata

terve!
itse olen myös 21, ja aivan hirmuinen vauvakuume ja yritystä vajaa vuosi takana, itse miettisin samoja asioita kuin sinä.
Minulla ja miehelläni oli kanssa tuo työ rintama molemmilla tosi huono, onneksi nyt molemmilla on vakituiset työpaikat joten sen puolesta vähän helpottuneempi ja varmempi olo. ja myös minulla vain peruskoulu alla.
Ei se vauvakuume ainakaan täällä ohi ole menny vaan "pahenee" :)
Itse en tykkää näistä kommenteista että ; "olet liian nuori, et ole naimisissa, et ole seurustellu tarpeeksi kauan, mene kouluun ymymym" jokaisella on erillainen lähtökohta ja erillaiset elämät. jos nyt haluat perustaa perheen, vaikka opinnot on kesken ja miehellä huono työrintama ym..(asiat voisi olla paremmin) niin ei se mikään "väärä päätös" ole, täytyy vain miettiä ja suunitella että miten tulee pärjäämään? onko sinulla/teillä vanhemmat jotka tukevat ja auttavat? kuinka paljon menoja ja tuloja täytyy kiristää, koska kävisit koulun loppuun ymym...
Itsesuoritin ammattitutkinnon aikun kautta olemalla 3vk työssä missä pomoni arvio minut, ja sain samat ammatti paperit kuin 3v koulunpenkillä istuisi.
aion hakea korkeakouluun ja jos nyt se onni potkii ja tulisin raskaaksi niin siirtäisin opintojen aloittamista parillavuodella, ja mieheni kanssa olen puhunut niin hän aikoo tukea opiskelujani vaikka lapsi olisikin.

joten minä sanoisin nyt, että älä pähkäile vaan rupea suunittelemaan ja sumplimaan asioita mihesi kanssa.

Heips! Olen 21vuotias tyttönen, ja mulla kamala hinku saada lapsi. Siis toinen. Kaksi vuotias tyytö perheestä mun ja kihlatun lisäks jo löytyykin. :)

Kävin peruskoulun jälkeen talouskoulun ja kaksi vuottaopiskelin ammattia, mutta keskeytin sen ja yhä olen lapsen kanssa kotona (omasta halustani!!!). Nyt vaan tekisi mieli saada ensi kesänä toinen muksu, pitää toivoa että tärppää ekalla kerralla niinkuin kävi tyytön kanssa. :)
Sitten saisin kaupanpäälle olla vielä kolme vuotta kotona (rahallisesti en voi olla ellei kakkosta tule, mutta se ei todellakaan ole syy toiselle lapselle:D) molempien muksujen kanssa.

Heipähei!

Olen 22-vuotias ja avomieheni on minua vuotta vanhempi ja vakituisessa työsuhteessa, joskin kehnolla palkalla. Olemme olleet yhdessä 4,5 vuotta, joista yhdessä olemme (olosuhteiden pakosta, pitkä juttu) asuneet 4 vuotta. Ostimme vuosi sitten omakotitalon (eli velkaa riittää) ja opintoni jatkuvat vielä puoli vuotta. Jätimme ehkäisyn (hormonikierukka) pois kesäkuun 2011 alussa periaatteella, "lapsi tulee jos on tullakseen" ja nyt on menossa rv 4 5 :) Vauvakuume vaivasi mua jo useamman vuoden, mutta opiskelujen takia lykkäsin asiaa. Nyt ehdin valmistua ennen esikoisemme syntymää ja kenties opintojen vähiin käydessä pääsen jo syksyksi töihin.

Olen aivan onnesta soikeana, vaikka ensin plussatestiä katsellessa hiukan meinasi iskeä hysteria, että kuinkakohan me pärjätään... Ollaan kuitenkin nyt suunniteltu asia niin, että olen äitiyslomalla vain ensimmäiset kolme kuukautta, jonka jälkeen menen töihin ja mieheni jää kotiin lapsen kanssa (palkkani on puolet isompi kuin miehelläni, ellei hän nyt löydä koulutustaan vastaavaa työtä).

Asioilla on kyllä tapana järjestyä, kun pitää pään kylmänä ja miettii huolellisesti eri vaihtoehtoja :) Tsemppiä!!