Mä tiedän, että mun pitäis mennä psykiatrille, mut jostain syystä en luota niihin.
Oon ollu koko peruskoulu ajan kiusattu, se laukas mulle masennuksen yläasteella, jota en sitte kuitenkaan hoitanu pois.
Peruskoulun jälkeen lähdin toiseen kouluun jatko-opiskelemaan, se kesti vuoden. Sain sieltä pari hyvää kaveria, mut vähitellen neki jäi pois kuvioista, olin taas yksin.
1½ vuotta sitten tapasin aivan ihanan miehen, seurusteltiin vähän reilu vuosi. Erottiin pari kuukautta sitten, taas mun elämän alamäki alkoi, oon yksin ja mun itseluottamus on taas alkanu laskemaan hirveetä vauhtia. Oon alkanu taas viiltelemään, ja suunnittelemaan itsemurhaa.
Oon taas masentunu ja toivon vaan koko ajan, et mulle sattuis jotain pahaa. Oon kohta vasta 19-vuotias ja jo kaks suhteellisen pahaa masennusta. Oon monta kertaa ajatellu varaavani ajan psykiatrille, mut mä en vaan luota niihin ja taas se jää tekemättä.
Vanhemmille en voi puhua, ne vaan sanoo, että se kuuluu nuoruuteen, ei ne osaa auttaa. Mulla ei oo vanhempia sisaruksia, eikä kavereitakaan, joille voisin puhua. En oikee usko, että mun elämä tästä vois viel joskus parantua.
Mun oli pakko avautua johonkin. Toivon, et joku vois auttaa ees jotenki. Oon vaan niin loppu. Välillä tuntuu, et mussa on kaks eri persoonaa. Välillä oon niin toiveikas elämän suhteen ja sit on taas tällasia päiviä niinku tänääki, et koko ajan pala kurkussa ja haluais vaan itkee koko ajan tai kuolla pois. Tällasia päivä on reilusti puolet kaikista.
Elämänhalu täysin poissa
7
294
Vastaukset
- Millä tavalla
et luota psykiatreihin? Kyllä sun minun mielestäni (itselläni on samanlainen nuoruudentausta) ehdottomasti kannattaa varata aika lääkärille, jotta saisit apua masennukseen ja itsetuhoisuutesi loppuu. Äläkä ihmeessä enää viiltele itseäsi, koska arvet saattavat harmittaa sinua myöhemmin! Mene vaikka lenkille, tai jos on pakko tehdä pahaa itselle niin tee sitten vaikka mustelmia mieluummin. Lääkärille kuitenkin kannattaa kertoa kaikkein pahimmat asiat heti suoraan, että varmasti saisit jatkoajan ja pääsisit terapiaan!!
Hullu sinä et varmastikaan ole, koska kokemasi asiat ovat niin rankkoja että terve ihminen kyllä järkyttyy ja reagoi sellaisiin. On vain valtavan tärkeää, että saat tukea, kannustusta ja voimia onnellisempaan elämään.
ps. Alkoholia kannattaa välttää, koska sillä on masentava vaikutus. Liikunnalla puolestaan on itsetuntoa parantava vaikutus (jopa minuun, joka olin tod. huono koululiikunnassa). Liikunta piristää monella tavalla ja vahvistaa toiveikkuutta ja elämäniloa.- Lisäys
Juttele myös ihmeessä vanhempiesi kanssa. Saattavat he vaikka osatakin auttaa, ei sitä tiedä. Ihan sekin jo on varmaan hyvä, jos pidät aiempaa tiiviimmin yhteyttä heihin, ja kerrot edes osan huolistasi. Tai tehkää vaikka mukavia asioita yhdessä ja ottakaa rennosti.
- Elämänhaluton
Lisäys kirjoitti:
Juttele myös ihmeessä vanhempiesi kanssa. Saattavat he vaikka osatakin auttaa, ei sitä tiedä. Ihan sekin jo on varmaan hyvä, jos pidät aiempaa tiiviimmin yhteyttä heihin, ja kerrot edes osan huolistasi. Tai tehkää vaikka mukavia asioita yhdessä ja ottakaa rennosti.
Oon saanu jostain käsityksen, että ne vaan kuuntelee, mut ei osaa auttaa kuitenkaan. Ehkä se johtuu siitäkin, että jouduin käymään 3-5-vuotiaana psykiatrilla vajaan aivotoiminnan takia. Sekin on alkanut nyt taas masentamaan ja tuntuu, etten ole "normaali" ihminen.
Olen yrittänyt jutella vanhempieni kanssa jo vuosia. Kiusaamisjutussa he toistuvasti vain sanoivat: "Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos." Silloin tuntui, etten saanut mistään minkäänlaista tukea ja, että olin yksin vastaan suurta kiusaajaporukkaa.
Vanhempani ovat sen tyyppisiä, ettei niiden kanssa ihan mistä vaan keskustella. Ovat siis tavallisia suomalaisia, hiljaisia ja juroja maalaisia. Ei niiden kans voi mistään tällaisesta puhua. Sanovat vaan sen menevän ohi.
Kaiken lisäksi asun maalla, joten en pääse tutustumaan uusiin ihmisiin niin usein kuin haluaisin. Ainoa kaverinikin asuu lähes 40 km päässä, joten en pääse näkemään häntäkään kovin usein ainakaan kesäaikaan. Olen siis täysin yksin.
- Iloa elämään
Haluaisin auttaa sinua, mutta en tiedä, osaanko? On aivan oma ratkaisusi, haluatko ammattiapua vai et.
Olen itsekin ollut masentunut monta kertaa, mutta elämä on voittanut, vaikka eteeni on tullutkin paljon vaikeita asioita, joista on pitänyt mennä eteenpäin, vaikka voimia siihen ei olisi ollutkaan. Silti olin päättänyt selvitä, ja aivan ilman ammattiapua.
Ajattele valoisasti! Älä päästä mieleesi pimeitä ja mustia ajatuksia. Pyri nauramaan, vaikka väkisin. Etsi kaikkea huumoripitoista elämääsi. Moni ihminen on parantunut fyysisistäkin sairauksista huumorin avulla.
Vaikka sinusta ehkä tuntuu siltä, ettei elämälläsi ole mitään arvoa menetettyäsi miehen, josta välitit. Mutta voin vakuuttaa, ettei hän ole ainoa mies ja että todella hyviä ja mukavia miehiä on muitakin. Maailma on täynnä ihania miehiä, kun vain jaksat odottaa ja uskoa. Sellainen tulee aivan varmasti kohdallesi vielä. Olet niin nuori ja elämä vasta alussa.
Kukaan ihminen ei ole niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi omaa elämäänsä tuhota.
Muuta ajatusmaailmaasi ja ajattele, kuinka tärkeä ja arvokas, ainutlaatuinen ihminen sinä olet. Arvosta itse itseäsi.
Mutta ota nauru mukaan elämääsi. Jos se tuntuu vaikealta, niin hymyile ja naura vaikka väkisin. Siitä se lähtee elämä eteenpäin ja näet monet asiat pian toisin.
Valoisaa tulevaisuutta sinulle! Onnistut, kun niin päätät. - Enkerromitään92
Löysin tuttuja kohtia tarinastasi, paitsi et kyseessä on opiskelut(apinana annoin toisen ihmisen vaikuttaa liikaa)keskeyttänyt mies.
Seurustelin kyseisenä vuonna myös, mut se loppu kun muutimme. Oikeestaan tosta se alamäki lähti.
Vituttaa tämä alemmuuskompleksi rikkaampia kavereita kohtaan, jotka on opiskelemassa, on tyttöystävät ja vanhemmat antanut hienoja autoja, kehutaan komeiksi tyttöjen toimesta. Kun taas mua haukutaan ja kirjoitellaan numeroa joka paikkaan sekä piirretään pilakuvia seinille ja mun kutsumanimellä tietenki!
Aina ei voi voittaa, onneks se viimeinen etappi tasottaa tilit... älä tee mitään harkitsematonta silti, varmasti löytyy hyviä puolia sinustakin, et ole nolla!
Mä olen ja en tiedä viihdynkö kauaa tässä kilpailussa... mut pidä sä ainakin pää pinnalla!- Elämänhaluton
Tekis kyllä tehä kaikenlaista harkitsematonta, mut jostain syystä mul on näköjään vielä toivon kipinä paremmasta huomisesta, vaikka oonkin kokenu kaikenlaista paskaa ja masentavaa lyhyenkin elämäni aikana.
Tuntuu vaan, ettei mulla ole elämää ilman miestä. Onhan tuossa pyörinyt kaikenlaisia kokeilijoita, mutta ei ole mulle sopivaa löytynyt. Ehkä senkin takia, etten ole päässyt erosta vielä yli ja haluaisin exäni takaisin. Toisekseen vertaan kaikkia minusta kiinnostuneita exääni, jota varmaan vielä rakastankin, koska sattuu älyttömästi nähdä hänet uuden naisen kanssa. Se vielä alentaa itsetuntoani jostain syystä, kun minusta on kiinnostunu miehet, joita en voisi kuvitella kumppanikseni. Lisäksi minusta on tullut todella kriittinen miesten suhteen. Ehkä siksi, että exäni oli unelmamies minulle, vaikka hänestä piirteitä löysinkin seurusteluajallamme, joista en pitänyt.
Kunpa elämä olis edes joskus helppoa kaiken paskan jälkeen. En jaksa tällaista enää.
- mamagee
www.pilvitaivas.vuodatus.net
lue tää. ihan pakko.
vanhimmat viestit on kaikkein itsetuhoisikkmmat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin Enter-napilla tehdään miljardi euroa - Helsingissä
"Ei se nyt niin kovin ihmeelliseltä näytä. Tavallinen nappi, musta muovinpala, joka kököttää parikymppiä maksavan mustan1711163Eipä tunnu se "pedofilia" huuto kiinnostavan
Lähinnä se sekohäirikkö ressukka joutuu itse vastaileen itselleen, mitään näkyvyyttä ei saa, palstalla ylipäätään on hyv8010281- 514353
- 244067
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni134028Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv353816Ben Z: "SDP ei ole ollut 50 vuoteen näin huolissaan velasta"
"– Olen ollut eduskunnassa noin 50 vuotta, eikä SDP ole koskaan ollut niin huolissaan velasta kuin nyt. Se on tietysti h573719No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol413553- 533253
- 422975