Olen nyt hankkimassa tai siis jo varmitunutkin työpaikka toisessa kaupungissa ja välimatkaa tulee n.150km, tätä ennen työpaikka oli lähellä ja välimatkaa työn ja kodin välillä ei ollut paljon..
Sitä mietti kovasti kuinka elämä yhdessä rakkaan kanssa onnistuu tuollaisen välimatkan kanssa,lähellä ollut työpaikka oli ihan mukava mutta tämä uusi vastaa kutsumustyötä/intohimoa, näin ainakin oletan. Eli olin itsekäs ja valitsin sen työn jota halusin kovasti, välittämättä rakkaan toiveista.
Onkohan se niin että sitä niittää mitä kylvää vai löytyykö tasapaino asioille ja elämälle.
Sitä mietti kovasti kuinka elämä yhdessä rakkaan kanssa onnistuu tuollaisen välimatkan kanssa,lähellä ollut työpaikka oli ihan mukava mutta tämä uusi vastaa kutsumustyötä/intohimoa, näin ainakin oletan. Eli olin itsekäs ja valitsin sen työn jota halusin kovasti, välittämättä rakkaan toiveista.
Onkohan se niin että sitä niittää mitä kylvää vai löytyykö tasapaino asioille ja elämälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tuo ole välimatka eikä mikään, jos on muuten asiat kunnossa tyttiksen kanssa. :)
itsekkin ollut kaukosuhteessa vuoden (välimatka 200km). Tietenkin välillä kurjaa ja hankalaa, mutta ei mahdotonta jos vain pystyy viikonloput omistamaan suhteelle. Välimatka ja toisen odottaminen pitää (ainakin meidän) suhteessa kipinää yllä, kun ei toista jatkuvasti nää.
Pitää kommentoida kun on ihan omaa kokemusta asiasta.
Kannattaa sopia jo etukäteen pelisäännöt, ettei tule mitään epäselvää.
Kaukosuhteissa on omat rasituksensa,
reissaaminen pitkän päälle alkaa rassaamaan hermoja.
Kannattaa muistaa että matkustamisen tulee olla molemminpuolista,
eikä vain että toinen joutuu aina reissaamaan.
Mutta jos on halua niin kaikkiin asioihin yleensä löytyy ratkaisu,
mutta kannattaa muistaa että molempien on joustettava.