olisin suunnattoman kiitollinen kaikille niille jotka vaivautuisivat vastaamaan oman näkemyksensä.
eli olen 15 vuotias yksinäinen 9-luokkalainen ujo poika, normaalin näkönen, ei lihava, samat jutut kiinnostaa ku muitaki mutta oon vaa nii helvetin ujo etten uskalla puhuu melkee kellekkää. jotku kyl välil puhuu mulle mut en mä muuta keksi ku vastailla tietenkää. no onneks nää nyt mahiksen ku meen lukioon (varmaa puolet siitä lukiosta tulee oman koulun 9-luokkalaisista) saada uusia kavereita ja rohkaistua, koska suurin osa on myös samassa asemassa että uusia kavereita hankitaan ja uusia porukoita muodostetaan. mutta vituttaa niin maan saatanasti jos sit oonki ujo paska joka jättäytyyki syrjään niiku oon aina tehny. jotain neuvoja miten saan itsevarmuutta siihen että uskaltaisin rohkaistua ja mennä muiden mukaan? tää nii vitun masentavaa istua aina himassa illat yksin koneella ja kattoa facebookissa kaikkien muiden biletyskuvia. ois asiat nii hyvin jos siel lukios sais kavereita joiden kanssa hengata vapaa ajalla. mutta toisaalta jos sieltä ei saa kavereita ni sit vituttaa ja masennus ja paska elämä jatkuu. HYVÄT IHMISET KERTOKAA MITEN VOITAN UJOUDEN (EI AUTA MIKÄÄN ''OO VAA ROHKEE'') VAAN MITEN VOI PSYYKATA ITSEÄÄN YMS KOHOTTAA ITSETUNTOA JA MITEN VOI VARMISTAA SAAVANSA KAVEREITA LUKIOSSA?
eli olen 15 vuotias yksinäinen 9-luokkalainen ujo poika, normaalin näkönen, ei lihava, samat jutut kiinnostaa ku muitaki mutta oon vaa nii helvetin ujo etten uskalla puhuu melkee kellekkää. jotku kyl välil puhuu mulle mut en mä muuta keksi ku vastailla tietenkää. no onneks nää nyt mahiksen ku meen lukioon (varmaa puolet siitä lukiosta tulee oman koulun 9-luokkalaisista) saada uusia kavereita ja rohkaistua, koska suurin osa on myös samassa asemassa että uusia kavereita hankitaan ja uusia porukoita muodostetaan. mutta vituttaa niin maan saatanasti jos sit oonki ujo paska joka jättäytyyki syrjään niiku oon aina tehny. jotain neuvoja miten saan itsevarmuutta siihen että uskaltaisin rohkaistua ja mennä muiden mukaan? tää nii vitun masentavaa istua aina himassa illat yksin koneella ja kattoa facebookissa kaikkien muiden biletyskuvia. ois asiat nii hyvin jos siel lukios sais kavereita joiden kanssa hengata vapaa ajalla. mutta toisaalta jos sieltä ei saa kavereita ni sit vituttaa ja masennus ja paska elämä jatkuu. HYVÄT IHMISET KERTOKAA MITEN VOITAN UJOUDEN (EI AUTA MIKÄÄN ''OO VAA ROHKEE'') VAAN MITEN VOI PSYYKATA ITSEÄÄN YMS KOHOTTAA ITSETUNTOA JA MITEN VOI VARMISTAA SAAVANSA KAVEREITA LUKIOSSA?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse podin elämäni kolme pahinta vuotta lukiossa, masentuneena pelko ja paniikkitilojen kanssa.
Mun sosiaalinen elämä loppui joskus kasiluokalla :D
Nyt oon 23v, työtön ja sossun rahoilla elävä neitsyt, enkä luultavasti tuu ikinä seurustelee, saatikka edes vaihtamaan yli viiden minuutin mittaista keskustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kannattaa ottaa sellainen kunnon vammaus asenne elämään, ei kannata liikaa stressata pikku jutuista jos on esim vaikka 20€ tilillä eikä mitään tuloja. Ja jos sulle joku tulee joskus vittuilee niin annat sille turpaan. Kyllä se siitä, tsemppiä!
Itsevarmuutta saa parhaiten siten, että tekee asioita ja onnistuu. Koska kukaan ei ole seppä syntyessään, tarvitaan myös kykyä hyväksyä epäonnistumiset ja oppia virheistään.
Suosittelen jotain kesäleiriä, jonne tulee paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä ympäri Suomea. Sellaisella pääsee vähän tutustumisen makuun ja huomaa, miten porukat muodostuu. Riskejäkin uskaltaa ottaa helpommin, kun tekemistään virheistä kärsii korkeintaan leirin loppuun asti. Yksi leiri ei tee ihmeitä, mutta jos yrität tosissasi panostaa muihin tutustumiseen, palaat kotiin monta kokemusta rikkaampana ja valmiimpana kohtaamaan lukion myötä tulevat haasteet.
Vastaus ujolle.Et varmasti ole ensimmäinen ujoudesta aikanaan kärsivä.Voisitko ajatella jotain harrastusta,toimintaa yms.Silloin tutustuisi toisiin ihmisiin.Harrastuksen ei välttämättä tarvitse olla "rahaa vaativa".Monenlaista löytyy nykyään.Uskalsit kirjoittaa palstalle.Se on jo merkki,että et niin kauhean ujo ole.Rohkeasti kokeilemaan.Voisit joltain kysellä,miten he ovat ko.asiassa päässeet eteenpäin.
Saadaksesi sen mitä sinulla ei koskaan ollut, sinun pitää tehdä se mitä et koskaan tehnyt.
homo
oon ihan samanlainen kun sä, mut oon vaan tyttö :D mihin lukioon meet?
oon nimittäin myös tampereelta ja lukioon menos
ei kuulu sinulle valitettavasti.
Hei, TomiTampereelta!
Ymmärrän ongelmasi täysin. Olen myös hyvin ujo ja hiljainen. Kun menin lukioon, minulla kesti koko ensimmäinen vuosi kaverustumiseen; pystyin aluksi juttelemaan yhdelle ihmiselle luokassani ja lopulta hänen kauttaan pääsin mukaan ainakin syömään ruokailussa muiden luokkalaisteni kanssa (vaikka en läheiseksi heidän kanssaan tullutkaan). Olin koko yläasteen yksin ilman kavereita ja odotin kauhulla lukioaikaa. Kärsin ujoudestani vieläkin ja nyt minulle on kehittynyt sos. tilanteiden pelko yksinäisyyteni vuoksi (olen nyt 21-vuotias).
Se, että pääsisit edes juttelemaan yhdenkin henkilön kanssa, auttaa varmasti ihan helvetin paljon. Ensimmäisenä päivänä ei kannata istua yksin nurkassa; jos kuitenkin pelottaa liikaa mennä kenenkään viereen istumaan, niin istu yksin vaikka luokan keskellä (tai näkyvällä paikalla). Se voi pelottaa ja tuntua ahdistavalta, mutta niin olet paremmin esillä "luokan keskellä" ja helpommin lähestyttävissä kuin omissa oloissasi. Ensimmäisillä viikoilla ei kannata jäädä niin sanotusti yksin nurkkaan omiin oloihin, jos haluaa tutustua uusin ihmisiin.
Tutustumiseen kannattaa antaa aikaa; jos et uskalla lähestyä ryhmää, lähesty yksittäistä henkilöä. Jos joku istuu yksin, mene hänen viereensä; kysy, onko paikka vapaana. Jos puhetta ei juuri tule, niin älä moiti siitä itseäsi. Olet ollut jo rohkea, kun kysyit istua viereen. Esimerkiksi tunnin aikana on helppo vaikka kysyä jostakin tehtävänannosta vierustoverilta. Suosittelen, että yrittäisit joka ikinen tunti kysyä yhden asian vaikka eri tai samalta henkilöltä tuntiin/kouluun liittyen. Kysymykseen on aina pakko vastata ja siksi kysyminen on hyvä alku puheentuottamiselle. :)
Aloitin ammattikoulun viime syksynä; käyn siis terapiassa, mikä on ehkä ollut suurin apu sille, miksi olen rohkaistunut hyvinkin paljon sosiaalisissa tilanteissa. En saanut kavereita nykyisestä koulustani, koska en uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään. Edelleenkin on siinä-ja-siinä, että hyväksytäänkö minua mihinkään mukaan (koska vituttava tosiasia on, että ihmiset muodostavat ryhmänsä ja suhteensa jo silloin alkusyksystä). Nykyään uskallan siitä huolimatta sanoa huomenta ja aina joku vastaa (!), uskallan kysyä vieressä olevalta jotain tehtävänannosta (ja aina tulee vastaus) ja enemmän olen uskaltanut kysyä ruokalassa luokkalaisiltani, että saako tähän istua viereen (ja minun on annettu, vaikka en mitään hirveästi ole puhunut).
Alla on kirjoituksia, jotka kannattaa lukea läpi. :) Koko tuo blogi sisältää niin monenlaisia hyviä kirjoituksia ja neuvoja, mutta valitsin minusta ehkä tilanteeseesi parhaimmat kirjoitukset. Toivottavasti näistä on apua!
A) Hän on paikalla -sisääntulo huoneeseen:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/06/wou-han-on-paikalla-sisaantulo.html
B) Avausrepliikeistä/tutustumisesta:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avausrepla.html
C) Ota yhteyttä kohtaamisen jälkeen tai epäonnistu:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/09/follow-up-or-fail.html
D) Virheellinen voittaa täydellisen:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/02/virheellinen-voittaa-taydellisen.html
E) Vieraskynä: Kuinka päästä ujoudesta eroon pelot kumoamalla
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/02/vieraskyna-kuinka-paasta-ujoudesta.html
F) Kolmas pyörä 4ever
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/10/kolmas-pyora-4ever.html
G) Peltoperspektiivi, ujoudesta
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/04/peltoperspektiivi-ujot-snobit.html
Jos katsekontaktin ottaminen on vaikeaa, niin tämä sääntö on helpottanut minua sosiaalisissa tilanteissa paljon; Katso juttelukaverin silmien väriä tai otsaa.
Tsemppiä alkaviin opintoihisi! :) Muista, että kavereita voi hankkia myös muualtakin kuin koulusta.
Ujoudesta pääsee eroon niin, että annat asian olla. Et voi muuttaa luonnettasi, ääliö.
Ei luonnetta voikaan muuttaa. Milloin olen niin väittänyt, Pässi?
Oletkohan tulkinnut viestini väärin, koska et ole nähnyt kokonaisuutta vaan vain viimeisen viestini AP:lle. Olen kirjoittanut kaksi viestiä AP:lle ja lisäsin viimeisimmän, koska unohdin kirjoittaa sen ensimmäiseen.
Ujoudesta ei pääse eroon niin, että antaa asian vain olla. Ellei sinulla ole omakohtaista kokemusta asiasta, niin sittenhän se voikin pitää paikkansa. Mitä tapahtui, kun annoit olla? Mitä sinun oli tehtävä, että annoit olla? Kerro meille puupääpalikoille, että mitä se oikein tarkoittaa, niin ihmiset varmasti huojentuvat saadessaan tietää, että ujous voidaankin lopettaa sormia napsauttamalla.
Minusta ujous johtuu monista tai yhdestäkin syystä: herkkyydestä, kokemuksista sosiaalisissa tilanteissa, peloista, yms. Ujon ihmisen on muutettava oikeilla apuvälineillä reagointiaan uusissa tilanteissa. Jotkut saavat terapiasta apua, jotkut vaikkapa pienistä sosiaalisista teoista suurempiin (esimerkiksi koulutunneilla kysytään, mitä tuli läksyksi ja siitä pikkuhiljaa alkaa ottamaan kontaktia enemmän ja juttelemaan enemmän vieraammille ihmisille).