Tapasin aivan ihastuttavan naisen noin vuosi takaperin. En uskaltanut itselleni edes myöntää olevani ihastunut häneen, kunnes tajusin tunteiden olevan molemminpuoleisia. Pientä säätöä oli pitkin kesää ja syksyä, muttei koskaan suutelua vakavempaa. Ihastuin, voisin sanoa jopa että rakastuin.
Yhtäkkiä kaikki loppui kuin seinään. Oltiin silti kavereita ja nähtiin silloin tällöin. Ikänöin häntä, ajattelin häntä. Toisinaan kaipuu oli niin suuri ja teki kipeää sydämessä, että saatoin itkeä itseni uneen. Sydän pampaili hänet nähdessään, mutta jouduin usein pettymään. Mitään intiimimpää ei tapahtunut, emmekä edes puhuneet väleistämme. Edelleenkään en tiedä mistä tämä lopahdus johtui ja se mietityttää yhä. Tätä jatkui monia kuukausia ja tapahtui suuria elämän muutoksia, jotka nyt myös käytännössä erottivat meidät: välimatka.
Ennen käännekohtaa se kuitenkin tapahtui, harrastimme seksiä. Se oli ihanaa, vaikkei ehkä taivaallista, sillä tilanne oli jännittävä monellakin tapaa. Emme seurustelleet, suhteemme oli täysin kaverillinen. Kaiken lisäksi, kun yhteinen eka kertamme tuli, olimme molemmat humalassa. Halut olivat kovat molemmin puolin, johtuneeko alkoholista vai olisiko silti vielä jotain mahdollisuuksia? Tämän jälkeen olemme harrastaneet seksiä useastikin, yleensä molemmat tai ainakin toinen humalassa. Tapahtuneista ei juurikaan keskustella tai muuten vietetä helliä hetkiä, ainoastaan sängyssä hieman päihtyneenä.
Seksi ei välillämme ole ollut erityisen lämmintä, pikemminkin nopeaa suorittamista. Vaatisi varmaankin enemmän harjoittelua ja totuttelua, tilanne kun kuitenkin on melko uusi. Asiassa minua eniten häiritsee se, että en tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Haluaisiko hän unohtaa kaiken? Olen kysynyt ja sanoi ettei kadu mitään. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Vai haluaisiko hän suhteeltamme jotain enemmän. Keskustelu auttaisi, mutta se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, siksi puran tunteitani nyt tänne.
Tilanteen tekee monimutkaiseksi myös se, että tiedän hänen olevan ainakin osittain myös kiinnostunut miehistä. Sekö vasta onkin ärsyttävää kun kiihkeän yön jälkeisenä aamuna hän puhuu kuinka on aikonut iskeä jonkun komean miehen. Vitsailua vai tosissaan? Mtä hän haluaa?! Hän on muutenkin extempore-tyyppinen ihminen. Ei kai osaa asettua aloilleen ja nauttia. Sen vuoksi en voisi koskaan uskoa vakavasti seurustelevan hänen kanssaan, vaikka muuten se olisi yksi suuremmista haaveistani. Sydän särkyisi kahta kauheammin sitten, kun ero tulisi, syystä tai toisesta (monia hetkellisesti vakiintuneita suhteita takana, jotka lopahtaneet).
Pitäisikö unohtaa koko henkilö? Ei, en pysty siihen. Ikävöin, kaipaan ja rakastan häntä. Haluaisin pitää niin kovasti kiinni, mutten halua tehdä itsestäni minkäänlaista takertujaa. Asiat olisi niin paljon helpompi ratkaista kun tietäisi mitä hän haluaa.... uskallanko vielä yrittää? Itselleni riittää epävirallinenkin "suhde", hellyyttä ja rakkautta kun tavataan. Ei tarvitsisi sanoa seurustelevansa ja antaisin hänen olla myös vapaa tehdä muita asioita, en omistaisi häntä.
Ehkä jonain päivänä otan itseäni niskasta kiinni ja kysyn, mitä hän haluaa. Pelkään kuitenkin olevani liian utelias ja että loukkaan häntä jotenkin. Mitä mietitte tästä sekavasta tilanteesta?
Yhtäkkiä kaikki loppui kuin seinään. Oltiin silti kavereita ja nähtiin silloin tällöin. Ikänöin häntä, ajattelin häntä. Toisinaan kaipuu oli niin suuri ja teki kipeää sydämessä, että saatoin itkeä itseni uneen. Sydän pampaili hänet nähdessään, mutta jouduin usein pettymään. Mitään intiimimpää ei tapahtunut, emmekä edes puhuneet väleistämme. Edelleenkään en tiedä mistä tämä lopahdus johtui ja se mietityttää yhä. Tätä jatkui monia kuukausia ja tapahtui suuria elämän muutoksia, jotka nyt myös käytännössä erottivat meidät: välimatka.
Ennen käännekohtaa se kuitenkin tapahtui, harrastimme seksiä. Se oli ihanaa, vaikkei ehkä taivaallista, sillä tilanne oli jännittävä monellakin tapaa. Emme seurustelleet, suhteemme oli täysin kaverillinen. Kaiken lisäksi, kun yhteinen eka kertamme tuli, olimme molemmat humalassa. Halut olivat kovat molemmin puolin, johtuneeko alkoholista vai olisiko silti vielä jotain mahdollisuuksia? Tämän jälkeen olemme harrastaneet seksiä useastikin, yleensä molemmat tai ainakin toinen humalassa. Tapahtuneista ei juurikaan keskustella tai muuten vietetä helliä hetkiä, ainoastaan sängyssä hieman päihtyneenä.
Seksi ei välillämme ole ollut erityisen lämmintä, pikemminkin nopeaa suorittamista. Vaatisi varmaankin enemmän harjoittelua ja totuttelua, tilanne kun kuitenkin on melko uusi. Asiassa minua eniten häiritsee se, että en tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Haluaisiko hän unohtaa kaiken? Olen kysynyt ja sanoi ettei kadu mitään. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Vai haluaisiko hän suhteeltamme jotain enemmän. Keskustelu auttaisi, mutta se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, siksi puran tunteitani nyt tänne.
Tilanteen tekee monimutkaiseksi myös se, että tiedän hänen olevan ainakin osittain myös kiinnostunut miehistä. Sekö vasta onkin ärsyttävää kun kiihkeän yön jälkeisenä aamuna hän puhuu kuinka on aikonut iskeä jonkun komean miehen. Vitsailua vai tosissaan? Mtä hän haluaa?! Hän on muutenkin extempore-tyyppinen ihminen. Ei kai osaa asettua aloilleen ja nauttia. Sen vuoksi en voisi koskaan uskoa vakavasti seurustelevan hänen kanssaan, vaikka muuten se olisi yksi suuremmista haaveistani. Sydän särkyisi kahta kauheammin sitten, kun ero tulisi, syystä tai toisesta (monia hetkellisesti vakiintuneita suhteita takana, jotka lopahtaneet).
Pitäisikö unohtaa koko henkilö? Ei, en pysty siihen. Ikävöin, kaipaan ja rakastan häntä. Haluaisin pitää niin kovasti kiinni, mutten halua tehdä itsestäni minkäänlaista takertujaa. Asiat olisi niin paljon helpompi ratkaista kun tietäisi mitä hän haluaa.... uskallanko vielä yrittää? Itselleni riittää epävirallinenkin "suhde", hellyyttä ja rakkautta kun tavataan. Ei tarvitsisi sanoa seurustelevansa ja antaisin hänen olla myös vapaa tehdä muita asioita, en omistaisi häntä.
Ehkä jonain päivänä otan itseäni niskasta kiinni ja kysyn, mitä hän haluaa. Pelkään kuitenkin olevani liian utelias ja että loukkaan häntä jotenkin. Mitä mietitte tästä sekavasta tilanteesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Binainen leikkii sulla.
Kokenut samaa ja olisin voinut itse kirjoittaa ton stoorisi.
Unohda se nainen!Pakene ja pelasta itsesi kun vielä voit!
Pitäisikö unohtaa vaikka se sattuu, kysyit. Mä kysyn sulta haluatko että sinuun sattuu ja tykkäätkö siitä tunteesta sekä pidätkö siitä että sulla on paha olla sen asian takia? Haluatko tosiaan jumittaa koko sun elämän aikasi ton ongelman suhteen minkä kehitit? Seuraava askel on niiden tunteiden hyväksyminen ja kyseisen totuuden toteaminen, eli se miten asia vain on ja sitten saatkin ihmetellä miksi jaksoitkin rypeä siinä tunteessa senkin aikaa. (Onkohan jotkut ihmiset todella tunnemasokisteja?). Enemmän reagointia, vähemmän narisemista asioista. Jos pystyt tekemään ongelmalle jotain, tee se, jos et, hyväksy ettet voi. Ei tietenkään niin helppoa käytännössä mutta et voi voittaa jos et edes koita.
Lollo on puhunut?
Olipas selkeä vastaus duudaahilla... ja mikä ihmeen Lollo?
lollo antaa täällä elämänohjeita 24/7.
Ahaa, olen sen verran uusii etten tuollaisia tiedä. Mitäs tuo kysymys "Lollo on puhunut?" tarkalleen ottaen merkitsi?
Unohda koko juttu!
Täällä on joillakin tapana dissata kirjoittajia joista tulee pidettyjä.Moni muu on ottanut ja poistunut palstalta kyllästyttyään vittuiluun, toivottavasti lololzzz ei niin tekisi vaan jatkaisi samaan tapaan kuin ennenkin:)
Jännä juttu, olisin voinut itse kirjoittaa tuon saman tekstin vuosia sitten.
Itsellä tosiaan aikoinaan ihan vastaava tilanne. Mietin silloin (ja edelleenkin silloin tällöin), että olisi pitänyt kysyä mitä se kaikki hänelle merkitsi. En kysynyt, ja se on jäänyt harmittamaan vielä näin vuosia myöhemmin.
Eli mun neuvo on: kysy häneltä! Oli vastaus sitten mitä tahansa, niin ainakin tiedät. Eipähän tarvii myöhemmin voivotella sitä kun ei ikinä uskaltanut kysyä! :)
Tsemppiä!
kiitos neuvosta! Ehkä otan itseäni niskatsa kiinni ja kysyn asiaa. Pelkään myös että asia häiritsee viel ävuosienkin päästä jos nyt ei mitään tapahdu. Jos vastaus on positiivinen ja hänellä on jotain tunteita, olen onnellinen. Ei meidän tarvitse seurustella, mutta läheisyttää kun kaipaan... :) Jos vastaus on negatiivinen, voin kai "hyvillä mielin" unohtaa hänet. Se kyllä tulee olemaan vaikeaa, mutta tietääpähän ainakin ettei toinen kaipaa ollenkaan. Itse tätä tietenkään en toivo, en kestä jos menetän hänet täysin. Sydän särkyisi...
Minulla täysin samanlainen tilanne noin 2 vuotta sitten, rohkaisin sitten kerran mieleni ja kysyin, mitä hän tunsi, ei kuulema mitään? pelkkää kaveruutta vaan. Lähdin ja jätin hänet ja ystävyyden myös, en ymmärrä miten ystävät makaavat toistensa kanssa? Ehkä minun ei tarvitsekkaan..olin surullinen, mutta en halunut hajottaa itseäni kokonaan.. toivon, että vielä löytyy aitoja ja rehellisiä ihmisiä, jotka eivät halua vaan sexiä.
Mä myös lopetin kaikenlaisen kanssakäymisen ns.kaveruuden.Ei munkaan mielestä kaverin kanssa seksiä harrasteta vaikka kuinka panettaisi!