Kiinnijääminen

Aulis T kirjoitti:

Minun mieleen jäänyt muisto on pankki keikalta helmikuulta 1962.Oltiin juuri saatu kassakaappi ulos ja auton kyytiin kun kaveri huusi että tuu auttaa.Menin sitten nopeasti katsomaan että mikä rikoskumppania vaivasi.Se oli kyrvätään kiinni metallitoltassa.Oli tullu kusihätä ja mennyt kusemaan metallitolppaapäin johon kyrpä oli osunut.Pakkanen oli kova -25-35c.Oli kova kiire joten repäisin kaverin irti ja nostin tajuttoman ja vertavuotavan ukon auton kyytiin ja starttasin.Eikä perkele romu käynnistynyt.No lähdin työntämään autoa alamäkeen ja laitoin kytkimen pohjaan ja vaihteen päälle.Ja käynnistyhän se saatana! ajoin niin kovaa kuin pystyin ja ilman ajovaloja (oli yö) ettei kukaan näkisi.Saavuimme jossain vaiheessa union huoltoasemalle josta noudin kupin kuumaa kahvia sekä työmiestupakkaa.Katsoin takapenkille ja huomasin että kaverikin alkoi virkoa.Tarjosin sille puolet kahvikupistani sekä tupakan.Matkajatkui kohti kassakaapin räjäytys paikkaa.Suunniteltu räjäytys paikka oli iso hiekkakuoppa keskellä metsää.Pahaksi onneksemme kuopalle menevää tietä ei oltu aurattu.Joten päätimme kantaa kassakaapin ja dynamiitti laatikon hiekkakuopalle asti.Oli siinä iso homma.Kun olimme saaneet kassakaapin ja avaamisvälineet ampumispaikalle niin avasin votkapullon ja otin isot siivut.Kaverini alkoi valmistella räjäytystä mutta huomasi että nallista joita meillä oli vain yksi.Oli vain noin 2,5cm sytytyslankaa jäljellä.Loput oli mystisestä syystä irronnut.Sanoin kaverille että kun ollaan tänne asti tultu ja kaappikin onnistuneesti kannettu 7km umpihankea pitkin niin sytytetään se saatanan nalli vaikka yhdessä.Kaveri tuumi ja sanoi että:mene sinä vain kauemmaksi niin minä hoidan.Ja niinhän siinä sitten kävi että tulitikun kerkesi raapaista ja sytytyslanka sihahti.Sen jälkeen kuului armoton pamaus.Aamu oli alkanut valjeta ja näin kuinka taivaalta tippui seksileluja ja naisten vaatteita lumihangille.Se perkeleen pankin johtaja oli säilyttänyt naisten vaatteita ja seksileluja kassakaapissa.Taisi siellä muutama sadan markan setelikin olla mutta en jäänyt keräilemään vaan menin verijälkiä pitkin (tullut kaverin vertavuotavasta kyrvästä) takaisin autolle.Ja taas sama homma se romu alkoi vittuilemaan.Enkä saanut sitä enään käyniin.Niinpä lähdin tietä pitkin kävelemään kohti lähintä kylää.Kylällä oli kaikki heränyt kovaan pamaukseen ja soittaneet nimismiehet paikalle.Olin loppujen lopuksi helpottunut kun pääsin takaisin vankilaan jossa oli niin kodikas olla.Mutta mikä hassuinta nimismies ei uskonut kertomustani verijäljistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä