Esikoiseni täyttää syksyllä vuoden. Pitkään ja hartaasti harkitsin, että palaanko nyt syksyllä takaisin koulunpenkille ja vienkö lapseni hoitoon. Päädyin sitten siihen ratkaisuun, että olen nyt hakenut lapselle perhepäivähoitopaikkaa. Kaikki ovat minua kovasti kannustaneet palaamaan kouluun, ja sanoneet, että kyllä lapsi pärjää, ja että perhepäivähoidossa otetaan lapsi paremmin huomioon kuin päiväkodissa, koska lapsia on vähemmän.
Tiedän, että monet vievät lapsensa hoitoon jo 9 kk ikäisenä, kun äitiyloma loppuu ja palaavat töihin. Mutta mitä mieltä olette, ja onko kokemuksia: miten vuoden ikäinen taapero pärjää perhepäivähoidossa? Saako hän tarvitsemansa huomion? Tuon ikäinenhän on vielä hyvinkin riippuvainen jatkuvasta hoidosta.
Minua huolettaa myös lapseni turvallisuus. Miten hoitaja ehtii pitää lastani silmällä, jos lapsia on esim. 4? Vuoden ikäinen on nopea liikkeissään, ja pelkään kovasti mm. tukehtumis- ja putoamisvaaroja.
Voiko hoidossa noudattaa lapsen omaa päivärytmiä, sellaista johon on jo kotona tottunut, vai pitääkö lasten mukautua hoitopaikan rytmiin?
Kuulisin mielelläni mietteitä ja kokemuksia.
Tiedän, että monet vievät lapsensa hoitoon jo 9 kk ikäisenä, kun äitiyloma loppuu ja palaavat töihin. Mutta mitä mieltä olette, ja onko kokemuksia: miten vuoden ikäinen taapero pärjää perhepäivähoidossa? Saako hän tarvitsemansa huomion? Tuon ikäinenhän on vielä hyvinkin riippuvainen jatkuvasta hoidosta.
Minua huolettaa myös lapseni turvallisuus. Miten hoitaja ehtii pitää lastani silmällä, jos lapsia on esim. 4? Vuoden ikäinen on nopea liikkeissään, ja pelkään kovasti mm. tukehtumis- ja putoamisvaaroja.
Voiko hoidossa noudattaa lapsen omaa päivärytmiä, sellaista johon on jo kotona tottunut, vai pitääkö lasten mukautua hoitopaikan rytmiin?
Kuulisin mielelläni mietteitä ja kokemuksia.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hei :) Olen itse kunnallinen pph. Minulle tuli syksyllä juuri vuoden täyttänyt lapsi hoitoon ja samaten heti vuoden alussa myös juuri vuoden täyttänyt. Tosi hienosti on mennyt ja vaikka on kaksi noin pientä niin hyvin on ryhmä toiminut, minulla lisäksi 3v ja kohta 5 vuotta täyttävä.
Perusrytmiä noudatetaan, mutta esim. tämä syksyllä tullut haluaa nukkua edelleen pienet unet aamupäivällä ja hän nukkuu ne rattaissa puistoon mennessä. Päiväunia nukkuvat hieman pidempään kuin isommat.
Jos sinulla on paljon poikkeava rytmi niin kannattaa varmaan nyt kesällä muuttaa sitä pikkuhiljaa perusrytmiin, joka meillä ainakin noin yleisesti on: aamupala n.7.30-8.15, ulkoilua n. 9.00-11.00, lounas n. 11.00-12.00, päiväunet, välipala n. 14.00-14.45, ulkoilua n.15.30 --> vanhemmat hakee hoidosta.
Huom. tuo edellinen on karkea lista rytmistä, perhepäivähoidon rikkaus on myöskin siinä, että kaiken ei tarvii tapahtua kellon mukaan vaan eletään lasten mukaan. Mutta tuollainen karkea perusrytmi on kuitenkin hyvä perusta hoitopäivälle.
Meistä suurin osa on tänä päivänä jo koulutettuja ammattitaitoisia ihmisiä, kyllä me ehdimme pitää silmällä sitä omaa ryhmäämme. Ja sen verran on pakko vetää perhepäivähoitajien puolta, että uskallan väittää meidän pitävän tarkempaa silmälläpitoa niistä pienimmistä kuin päiväkodeissa, joissa niitä pieniä on jo huomattavasti enemmän. Tämä huomautus ei suinkaan tarkoita, että päiväkodeissa ei pidettäisi lapsia silmällä, mutta tiedän että toisinaan hoitajien määrä on vaillinainen lasten lukumäärään verrattuna.
Antoisaa kesää kaikille :)
Itsekkin harkitsen taaperon päivähoitoon viemistä, ja mullaki mietityttää pari asiaa perhepäivähoidosta. Voi olla tyhmiä kysymyksiä, mut kysympä kuitenki :)
Eli mulla mietityttää se, kun on vain yks aikuinen useampaa lasta kohti, niin jos hoidossa on useampi niin pieni että tarvitsee syöttäjän, niin miten ruoka-ajan kans toimitaan? Odottaako toinen pieni et toinen syötetään ensin?
Ja toiseks: Mitä jos hoitajalle tulee pakottava tarve vessaan? Sekin voi olla liian pitkä aika jättää 1-2 vuotias yksin, tai lapset keskenään.
kaksi voi hyvin syöttää yhtä aikaa, jos taas on kolme pientä, niin sitten vanhin heistä voi odottaa että kaksi pienintä syönyt ja harjoitella sillä aikaa itse syömistä lusikalla. Tottakai hoitajalla on oikeus vessassa käydä työpäivänsä aikana, silloin voi pienimmät heittää matkasänkyihin odottelemaan, jos ei voi jättää odottamaan oven taakse.
Mutta johan vuoden ikäinen pärjää tosi pitkälle itsekin syödessä - ainakin meillä tarvii auttaa enää viimeiset lusikalliset, jos niitäkään.
kyllä vuoden ikäisiä kehoitetaan ja kannustetaan jo omatoimiseen syömiseen, heti kun lusikka vaan kädessä pysyy.
ja kyllä se hoitaja voi syöttää vaikka 2 lasta samaan aikaan vuorotellen.
ei se pieni lapsi nyt mikään pikasyömäri ole ja jos se lapsesta tuntuu liian hitaalta voihan se laittaa itsekkin ruokaa suuhun.
joo ja kyllä lapset joutuu joskus hiukan odottamaan, myös päiväkodissa.
sitä sitä oppii kun ei hoitaja ole niin "ahkera" syöttämään.
moni 1,5 vuotias jo syö hienosti itse. sen ikäistä harvoin syötän enää. autan ehkä en muuta.
kyllä se hoitaja osaa vessassa käydä ennen kun lapset syömään laittaa. lasta ei saa ikinä jättää syöttötuoliin yksin.
minä käyn vessassa kun ovat unilla tai sitten kun näen että leikkivät rauhassa, eikä ole vaaraa, ovi hiukan raolleen ja kuulostelee koko aika. kyllä 2v. jo osaa olla hetken yksin leikkiensä kanssa.
mitä vaaraa on jos lapset leikkii vessan oven lähellä lattialla, ja hoitaja kuulee koko aika lasten leikit??
mites itse käyt kotna vssassa kun lapsesi on leikkimässä, vai panttaatko iltaan asti pissaasi????
Ihan uteliaisuuttani ja "tyhmyyttäni" noita asioita kyselin. En ymmärrä miksi vastaat kysymyksiin kysymyksillä.
Ensinnäkään en tarkoittanutkaan että hoitaja olisi menossa vessaan kun lapsi on syöttötuolissa, vaan ihan yleensä. Olen kyllä tietoinen siitä, että lasta ei saa koskaan jättää yksin syöttötuoliin.
No en panttaa kotona pissaa, vaan kotona nyt käyn vessassa ihan ovi auki ja taapero saa leikkiä siinä vessan ovella tai vessassakin. Ihan uteliaisuuttani tätäkin kyselin. Kyllä 1 vuotiaat ovat aika nopeita liikkeissään, mutta eihän siinä mitään vaaraa sitten, jos ovi auki/raollaan ja lasten pääsy vaarallisiin paikkoihin blokattu. Kunhan kysyin.
Saako hoitopaikkaan ja perhepäivähoitajaan käydä tutustumassa hyvissä ajoin ennen hoidon alkua? Olisi varmaan aikamoinen shokki lapselle jäädä yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen luo...
Tottakai saa vaikka useamman kerran! Sopii vaan hoitajan kanssa milloin on hyvä tulla.
Meille ainakin saa tulla jopa työaikani ulkopuolella, jos muuten ei onnistu.
Hei :) Tuolla jo aikaisemmin kirjoittelin tuosta rytmistä. aattelin vastailla vielä muutamaan kysymykseen.
Eli meille ainakin saa tulla tutustumaan useammankin kerran, jos on tarvetta.
Ruokailu on onnistunut tosi hienosti, minulla on kaksi sellaista pöytään kiinnitettävää syöttötuolia, joten saan hyvin autettua molempia "vauvoja". Tosin nämä pienet osaavat jo molemmat syödä hienosti itse vaikka sitä ei mitenkään erityisesti ole heiltä vaadittu, mutta isompien esimerkki kannustaa yrittämään itse :)
Minä olen vessakäyntien suhteen hyväksynyt sen, että ne pienet ovat siinä mukanakin, saavat siinä samalla sitten esimerkkiä siitäkin, omat isommat tarpeet yritän säästää päiväuniaikaan, mutta joskus se ei vaan onnistu, mutta ihmisiä me ollaan ja eihän noin pieniä tarvii hävetä :)
Vilauttelija pph:ssa!
Onko vessassa käynti mielestäsi vilauttelua? Minusta normaalia elämää, vaikka taapero siinä mukana. Sinulla taitaa olla kieroutunut katsomus.
Vuorohoitajana jopa saunoimme lasten kanssa, vanhemmat hyväksyivät ja pitivät sitä mukavana asiana. Kaikkeen ei liity likaista peliä.
Hei!
Perhepäivähoitajat eivät varmaankaan tee vuorotyötä vai olenko väärässä?Meillä elokuussa täyttää 1vuotta tyttö ja ajattelen maaliskuussa töihin palata,joten siihen asti olen kotona,mutta mitäs sitten maaliskuussa,onko ainoa vaihtoehto vuoropäiväkoti,koska olemme mieheni kanssa molemmat 3 vuorotyötä tekeviä!Mummu asuu liian kaukana ,hän ei voi kattoa ja toinen mummu on vielä työelämässä,joten hänkää ei voi kattoa tyttöämme.
Niin että onko teillä mitään asiaan ratkaisua?
Riippuu kunnasta, mutta voi olla hyvinkin ettei pph varsinkaan jatkossa tee vuorotyötä. Kun vihdoin ja viimein pääsimme työaikalain piiriin. Jatkossa työaikamme on 8h/pv ja 40h/vk. Loput saadaan vapaina tai ylityökorvauksena. Eli kunnat yrittänevät säästä palkkakuluissamme niin, että kaikille tuunataan ryhmät joissa tulee hyvin vähän ylitöitä.
Elokuusta alkaen olemme jaksotyöläisiä. Päivittäistä tai viikottaista työaikaa ei rajoiteta, eikä niistä kerry ylityötä vaan tasoittumat pidetään vapaina kunnan jaksojen mukaisesti vaikkapa kerran vuodessa jos kunta niin päättää. Joissain kunnissa pph:t tekevät yhä vuorotyötä. Itsekin teen noin kymmentuntista päivää ja olen sitten tasoitusvapailla noin kerran kuussa 4 päivää jolloin lapset ovat vuoropäiväkodissa.
Se on sitten teillä noin.
Miellä ainakin työkokouksessa sanottiin että, syksyn ryhmät pyritään katsomaan sellaisiksi (hakemuksissa ilmoitettujen hoitoaika tarpeiden mukaan), että hoitajalle tulee mahdollisimman vähän ylitöitä. Tarvittaessa saatetaan "vaihtaa" vaikka kaikki lapset. Itselläni on tilanne että 5 hoitolapsesta jää yksi syksyllä, muiden hoitoaika ei "mahdu" työaikani sisään.
Eli meillä ainakin pyritään siihen että päivän 8h ei juurikaan ylity, eikä viikon 40 h.
Jokaisesta päivästä mikä menee yli 8h ja jokaisesta viikosta mikä menee yli 40 h tulee ylitöitä, jotka sitten pidetään vapaana tai maksetaan rahana.
Vuoden ylityökatto on 250h/v joka ei saa ikinä ylittyä. Kunta ei itse voi päättää vuoden tasoittumisjaksosta, vaan neuvotteluissa on mukana myös jhl ja luottamusmiehet. Kunta saa itsenäisesti laittaa tasoittumisjaksoksi max. 6kk.
Ja meidän kunnassa Pph:t eivät ole tehneet vuorohoitoa enään kahteen vuoteen ja nyt uuden työaikalain myötä katsotaan vielä tarkemmin ne lapset/perheet jotka tulevät pp.hoitajalle (ylityöt mahdollisimman vähäisiksi).
Säästetään palkkakuluissa, sanoi esimeis suoraan. Eli käytännöt vaihtelevat kunnittain tässäkin asiassa.
Onko aivan mahdotonta miettiä uusiksi oma työtilanne lapsen ollessa vielä alle kolme? Pitkät, epäsäännölliset työajat ja erilaiset hoitoviritykset stressaavat lasta ja koko perhettä niin paljon että kyllä kannattaisi ainakin miettiä onko mahdollisuuksia nämä pari vuotta esim.tehdä lyhennettyä työpäivää, johon kaikilla äideillä on oikeus, mutta jota hyvin vähän hyödynnetään, lapsen ollessa alle kolme. Silloin myös pph:n 8t riittää hyvin.
Kunnittain tietenkin voivat käytännöt vaihdella, niin on ollut aina. kvtes tai työaikalaki ei kuitenkaan rajoita päivitätistä tai viikottaista hoitoaikaa, vaan tasoittumisjakson puitteissa tasoitusvapaat pitävät huolensiitä ettei ylityötä synny. Esim kolme viikkoa töitä 10h/vrk 4 tasoitusvapaata 6 tuntia vapaata eli käytännössä 2h töitä jossain apuna on neljän viikon jakso, jossa ei ole ylityötä.
Lapsestasi tullaan pitämään perhepäivähoidossa oikein hyvää huolta. Pph:t ovat tottuneet hoitamaan useampaakin pientä lasta yhtä aikaa ja lapset saavat varmasti tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon sekä paljon syliä. Pienet hoitolapset ovat aina ainakin meidän koko perheen "erityissuojeluksessa".
En voi muuta suositella kuin uudestaan tilanteesi arvioimista. Huolesi jotka liittyvät lapsesi hyvinvointiin ja hoivaan ovat aivan aiheellisia. 1v tai tämän ikäisen lapsen äiti eivät kumpikaan kehityksellisesti ole valmiita eroamaan toisistaan päivittäin pitkiksi ajoiksi. Kyse ei niinkään kuitenkaan ole ruumiin tarpeista kunnolla huolehtimisesta vaan siitä mitä äidin ja lapsen vuorovaikutuksessa tässä iässä tapahtuu. Se ei tapahdu suhteessa hoitajaan koska hoitajan kanssa ei ole jaettua yhdessäoloa ja hyvältä tuntuvaa menneisyyttä. Tässä iässä lapsesta eroaminen on monella tavalla stressi ja riski normaalille emotionaaliselle kehitykselle. Lapsesi on taapero vain pari vuotta mutta tämän kehitysvaiheen tärkeys ja merkitys koko lapsesi tulevan elämän kannalta on monella tavalla ratkaiseva.
Surullista on että läheiset ympärilläsi rohkaisevat Sinua jättämään lapsesi toisen hoitoon ja keskittymään opintoihin. Tämä onkin valitettavasti yhteiskunnassa vallitseva asenne joka niin usein johtaa vaikeuksiin sekä vanhemmissa että lapsessa. Kaksi vuotta kannatta sinnitellä, et tule sitä katumaan.
En voi muuta suositella kuin uudestaan tilanteesi arvioimista. Huolesi jotka liittyvät lapsesi hyvinvointiin ja hoivaan ovat aivan aiheellisia. 1v tai tämän ikäisen lapsen äiti eivät kumpikaan kehityksellisesti ole valmiita eroamaan toisistaan päivittäin pitkiksi ajoiksi. Kyse ei niinkään kuitenkaan ole ruumiin tarpeista kunnolla huolehtimisesta vaan siitä mitä äidin ja lapsen vuorovaikutuksessa tässä iässä tapahtuu. Se ei tapahdu suhteessa hoitajaan koska hoitajan kanssa ei ole jaettua yhdessäoloa ja hyvältä tuntuvaa menneisyyttä. Tässä iässä lapsesta eroaminen on monella tavalla stressi ja riski normaalille emotionaaliselle kehitykselle. Lapsesi on taapero vain pari vuotta mutta tämän kehitysvaiheen tärkeys ja merkitys koko lapsesi tulevan elämän kannalta on monella tavalla ratkaiseva.
Surullista on että läheiset ympärilläsi rohkaisevat Sinua jättämään lapsesi toisen hoitoon ja keskittymään opintoihin. Tämä onkin valitettavasti yhteiskunnassa vallitseva asenne joka niin usein johtaa vaikeuksiin sekä vanhemmissa että lapsessa. Kaksi vuotta kannatta sinnitellä, et tule sitä katumaan.
suosittelen tilanteen arvioimista uudestaan.Mielestäni mikään ei ole arvokkaampaa kuin vietetty aika lapsen kanssa kotona.
Voi hyvän tähden.
Kyllä on maailma sitten pullollaan stressaantuneita lapsia ja aikuisia, joilla emotionaalinen kehitys on häiriintynyt.
Minut on viety alle vuoden ikäisenä taaperona hoitoon, koska äidin piti palata navettatöihin. Olen mielestäni ihan normaali aikuinen, jolla erittäin läheinen suhde vanhempiini. En koe saaneeni mitään traumoja siitä, että olin taaperona hoidossa.
Samaten siskoni ja veljeni, hekin jo aikuisia, ovat menneet hoitoon taaperoina. Ihan normaalisti kehittyneitä ihmisiä, ja samaten läheisiä vanhempiemme kanssa.
Esimerkkejä on vielä useita, ystävä- ja tuttavapiirissäni, niin vanhemmissa kuin lapsissa, sekä omassa suvussani. Osa on viety hoitoon 9 kk ikäisinä ja osa 3 vuotiaina, ja monet siltä väliltä. Enkä ole huomannut mitään poikkeavuuksia heidän välillään. Ei ole emotionaalisesti häiriintyneitä tapauksia, ei traumoja lapsuudesta ja hoitoon menosta, ei ongelmia ihmissuhteissa, eikä varsinkaan siinä äiti-lapsi-suhteessa.
Paras ystävättäreni vei esikoisensa päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, ja toisen lapsensa huomattavasti vanhempana. Molemmat pojat ovat ihan tavallisia teinipoikia, ja suhde äitiinsä molemmilla samanlainen.
Totuushan on, että monet äideistä vievät lapsensa hoitoon jo 9 kk ikäisenä, kun äitiysloma loppuu, ja työpaikka on odottamassa. Ja totuus on myös se, ettei lapsi hirveästi muista taaperoajoistaan myöhemmin. Veljeni poika oli perhepäivähoidossa 10 kk ikäisestä 2,5 vuotiaaksi. Poika on nyt 6 vuotias. Kysyin häneltä, että muistaako hän kun oli silloin hoidossa, ennen kuin pikkusisko syntyi. Ei hän muista. Jos hoidossa olo olisi ollut kovinkin traumaattista, muistijälki olisi taatusti jäänyt.
Tässä vain muutamia esimerkkejä. Eli lapsesi tuskin kokee mitään suuria traumoja tai kehityshäiriöitä, vaikka hänet perhepäivähoitoon veisitkin. Ja nimenomaan itse henk.kohtaisesti suosisinkin tuon ikäisellä perhepäivähoitoa. Lapsia huomattavasti vähemmän ja rauhallisempi ympäristö. Mutta jos päätätkin jäädä kotiin lapsesi kanssa, sekin on hyvä päätös.
Pointti on se, että teet niin kuin itse parhaaksi näet, ja mikä sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Kumpikaan päätöksistä ei ole lapselle pahaksi.
On parempia ja vähemmän parempia päätöksiä kun ajatellaan alle kolmevuotiaiden hoitoa. Hienoa että Sinulla näin paljon positiivista kokemusta mutta valitettavasti varsin laajat ja varsin luotettavat kansainväliset tutkimukset osoittavat että riskit emotionaalisen kehityksen häiriöille kasvavat selkeästi kun alle 3v lapsi hoidossa päiväkodin lapsiryhmässä 35 tuntia viikossa. Kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta RISKIT kasvavat. Jos siis pystymme olla ottamatta riskejä lapsemme kehityksen onnistumisessa uskon kyllä että jokainen pyrkisi näitä riskejä välttämään.
ajattelen niin että vaikkei traumoja lapselle hoidosta tulisi niin haluan olla lasteni kanssa,nähdä kehityksen jne.Mikään ei kasvata aikuistakaan niin kuin aika lasten kanssa.En ymmärrä millään että joku saa enemmän irti lapsista olemalla töissä..Tosi moni on sanonut minulle että on myöhemmin katunut töihin menoa lasten ollessa alle kolme.Mitä sitä vanhana muistelee,aikaa lasten kanssa vai muutamaa ylimääräistä työvuotta.
Näin juuri. On jopa julkastu kirja aiheesta, jossa haastateltu jo eläkkeellä olevia äitejä jotka kokeneet uran niin tärkeänä että jääneet vailla todellista läsnäoloa lapsen varhaisessa kehityksessä. Nämä äidit olivat järjestäen erittäin surullisia että olivat tämän valinnan tehneet. Kun elämässä kuitenkin ne lapset, heidän hyvinvointinsa ja pärjäämisensä elämässä on kun katselemme taakseppäin se kaikkein tärkein asia. Nämä naiset kehottivat nuoria kanssasiskojaan pitämään mielessä miten tärkeä yhdessäolo on lapsen kanssa kun he ovat pieniä ja tarvitsevia ja että tämä aika on niin lyhyt eikä sitäkoskaan saa takaisin.
Kiitos kaikille vastauksista :)
Haluaisin tähdentää, että minulla on koulua vuosi jäljellä. Tarkoitukseni oli käydä koulu loppuun, eli viedä lapseni perhepäivähoitoon ensi vuoden toukokuuhun saakka, ja sen jälkeen jäädä taas kotiin. Miehen kanssa on haaveissa toinen lapsi, ja mistäs sen tietää, jos vaikka jäisin taas äitiyslomalle ensi keväänä/kesänä (jos luoja suo :). Joka tapauksessa haluan siis vain tuon koulun päätökseen. Jos se jää roikkumaan, kasvaa kynnys mennä takaisin jos sitä viivyttää.
Eli lapseni on alle 2 vuotias kun jään hänen kanssaan taas kotiin. Hän tulisi olemaan perhepäivähoidossa n. 10 kk, miinus minun syys-, joulu- ja hiihtolomat, sekä etäopiskelupäivät.
Minulla on nyt kesä mietiskelyaikaa, ja tällä hetkellä olen kallistunut tuohon perhepäivähoitoon ja koulun loppuun käymiseen. Koulupäiväni tuskin tulevat edes olemaan klo 8-16 (ainakin opon mukaan hyvin harvoin) ja ovat valmiita muutenkin joustamaan perheellisten kanssa, ja tehtäviä mahdollista tehdä välillä myös itsenäisesti etänä.
Oli mukavaa saada asiallisia vastauksia. Jos jollain kommenttia tähän "vuodeksi hoitoon"-menetelmään, niin kuulisin mielelläni.
Jokaiseen lapsi-hoitoon-ketjuun ilmestyy aina ihmisä, jotka mesoavat pitkän pitkän kotihoidon puolesta.
Sinä tiedät kuitenkin oman tilanteesi parhaiten, tee sen mukaisesti ja asiat sujuvat varmasti hyvin. Luota omaan vaistoosi niin itsesi kuin lapsesikin kanssa. Hän ei mene rikki hoitoon lähdöstä, ja toisaalta hyvä on olla kotonakin.
Sinuna kävisin koulun loppuun nyt, mutta kuten sanottua tiedät itse parhaiten.
Vähän on sillä tavoin hankala juttu että mitä pienepi lapsi on sitä tärkeämpi on että juuri sinä lasta hoidat. Vaikka lapsesi onkin sitten koulun päätyttyä vielä alle kolme , olet kuitenkin silloin ollut aika pitkään kuitenkin "etäällä" lapsestasi aikana jolloin hän Sinua vielä niin tarvitsee. Kaksi vuotta täyttänyt kestää jo eroa Sinusta paljon paremmin. Jos vaan voit siirtää opintojesi aloitusta, suosittelisin. Vuosikin merkitsisi lapsellesi paljon ja se menee aika nopeasti.
Itse perhepäivähoitajana en näe mitään estettä sille
että kävisit koulusi nyt loppuun. Lapsesi tulee viihtymään
perhepäivähoidossa aivan varmasti. Itsellä 25 vuoden aikana
lukuisia vuoden ikäisenä aloittaneita lapsia ja kaikki sopeutuneet
hyvin ryhmään. Ekat pari viikkoa jotkut tirauttaneet itkut aamuisin,
mutta kun hoito jatkuu sen yli niin tulevatkin oikein mielellään hoitoon.
Oletko hakenut jo hoitopaikkaa, syksyn hoitopaikat ainakin meillä
on jo jaettu ja monet lapset vanhempineet käyvät hoitajan luona tutustumassa
muutaman kerran ennen hoidon aloitusta.
Lapset ovat sopeutuvaisia vähän mihin tahansa. Varmasti pph on paras vaihtoehto lapsesi kohdalla, mutta ei poissulje sitä että 1v tarvitsee vielä äitiä lähelleen ja oli sitten pph miten hyvä tahansa ei se koskaan korvaa yhdessäoloa äidin kanssa. Jos Sinulla siis valinnanvaraa kannattaa kyllä valita lapsi ja teidän merkitsevä yhdessäolo.Tiedän että taaperon kanssa ympäri vuorokauden oleminen on voimia vaativa, mutta tämä kyllä kannattaa.
En itse koe sitä niin, että taaperon kanssa ympäri vuorokauden oleminen olisi voimia vaativaa. Tai siis onhan se välillä vaativaakin, mutta se ei ole syy siihen, että harkitsen kouluun lähtöä. Kaikkein ihanteellisin tilannehan olisi, että olisin koulun jo suorittanut loppuun ja SAISIN olla taaperon kanssa ympäri vuorokauden :)
Sinulle "koulu on tärkeä":
Olen hakenut hoitopaikkaa, mutta en ole vielä saanut mitään vastausta.
Elämä ei aina ole ihanteellista ja sitä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Kyse varmaan siitä minkä asian asettaa etusijalle kulloinkin. Pystyykö löytämään kultaisen keskitien niin että lasta ei liikaa stressaa liian pienenä jne. tätä Sinä olet ilmeisesti kunnolla pohtinut ja uskon että haluat myös ymmärtää mitä muutos elämässänne lapselle tulisi merkitsemään mikä hänestä tulee tuntumaan vaikealta ja miksi. Ota selvää mielummin kun haet palstalta vahvistusta sille että "kaikki menee tosi hyvin". Esim. blogi autalastakasvamaan : "Taapero päivähoidossa" siellä paljon ihan oikeata tietoa päivähoidosta ja mitä tärkeä lapsen kokemuksesta ymmärtää.