Joudun taas pian lähtemään, mutta tottakai olen pahoillani siitä, kun oletin, että joku mun kanssani kävi elämääni, enkä saanut tietää, oliko se pelkkää kuvittelua. Kiitos, jos olit kanssani.
muisto
-----
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten niin oot lähdössä?
Rajattu aika netissä. Jos ollenkaan pääsen.
Kyllä minä olin hänen kanssasaan koko vuoden ja odotin tilaisuutta, jotta uskaltaisin kertoa tunteistani, kunnes hän olisi vahvempi ja ehkä valmis kuulemaa ja ehkä vastaamaan edes jollain lailla. Odotin ja kun viimein kerroin niin hän torjui minut.
En ole tyhmä, näin etääntymisen jo paljon aiemmin, mutten tahtonut lähteä sanomatta että välitän. Välittämiseen kuuluu myös se, että jos näen tunteeni yksipuoliseksi ja että hän ahdistutu siitä, niin lähden vapaa-ehtoisesti. Olisin toivonut, että hänellä olisi ollut rohkeutta torjua minut selkeämmin tai sanoa ettei välitä huomiostani ollenkaan tai että seurani on liikaa.
En ole ajatustenlukija, en voi tietää onko hänellä muita murheita, eli piikikäs mutta silti ystävä. Yritin rohkaista ja tukea, olla hänelle siellä kun hän tarvitsi. Koska "elämä on" ja meillä kaikilla on joskus murheita. Niitä tulee ja menee. Ne on värejä muiden joukossa, enkä välttele niitä. Niistä oppii vain jos ne uskaltaa ottaa vastaan ja käsitellä. Vaikeneminen ja käsittelemättömyys pysäyttää kasvun. Mulle ei tarvitse kertoa kaikkea, mutta valehtelu ja ulos sulkeminen ei käy. Olen vain ihminen ja tarvitsen puhetta ja vastavuoroista ystävyyttä. "Me" ei oltu hänelle edes ystäviä ja minä olisin halunnut tutustua paremmin, koska oli rakastunut. Lopputulos on ainoastaan "eri teille".
Mutta olin hänen mukanaan palan matkaa, noin vuoden ja kiitän seurasta. Sillä matkalla oli myös kaunista ja hyvää. Sydämeni kasvoi, toivottavasti myös hänen.
Et ole varmaan henkilö, jota tarkoitin, sillä hän on "maailman matkaaja" ja mediassa, siksi oletan, ettei hän ole vastaamassa ja kerrankin kysyttiin, kuka kaipaa, vastasin, mutta jälkeenpäin oli kirj, kun olin poistunut, "ei voi olla niin", mutta silloinkin oletin hänen olevan matkoilla, joita joskus olen seurannut netistä, eipä ole niistä enää ollut. Se alkoi siitä, kun oletin joskus vuosia sitten, että joku halusi auttaa mua suuren "möhkäleen kanssa" elämässäni, mutta hidas luonteeni on jankannut kauan asian kanssa. Olen pikkuhiljaa yrittänyt parantaa olotilaani saaden apuakin, mutta nyt sit joudun luopumaan kaikesta, kun en suostunut, että olisin tullut yhteiskunnalle kalliiksi. Tunteiden kertomisesta ei ole ollut kysymys, vaikka olen kyllä joutunut jotenkin riippuvuuskoukkuun, vaikka aluksi vastustin kaikkea, mitä hän oli, mutta oletuksena, hän osasi löytää kanavat, mistä sain apua.