Vallattomalla tuulella

ja pysy poissa. Nimimerkin vaihtaminen on juuri tyypillistä, luuletko siten muuttuvasi ? Etovaa listan laatimista taas, ehkä kunnon kirjoittajat palaavat kun häivyt. Pidäkkin lupauksesi !!!

Enpä olisi kuvitellut itseäni joksikin "sovittelejaksi." Mitä ihmettä otatte tänne kirjoittelun niin vakavissanne, eihän tarvitse ajatella, että oman tekstin pitäisi miellyttää ja kiinnostaa kaikkia. Onhan se nähty, mitä minäkin tänne kirjoittelen, ihan sitä millaisella tuulella olen, kaiketi terapianani pidän, kun en enää muualle ja muutoin kirjoittele minnekään. En vastausten toivossa, miksi sen takia, yks lysti vastaako kukaan, pitääkö kukaan, moittiiko kukaan.
Edelleenkin sanon, ettei voi tuntea edes "kiintyvänsä" joihinkin kirjoittajiin, kirjoittaminen on vain kirjoittamista, ei oikeata kanssakäymistä. Kyllä me ihmiset olemme "oikeesti" paljon muutakin kuin mitä kirjoituksissa tulee ilmi.
Nikkini vaihtaminen ei ole tullut edes mieleenikään...silläkö muuttuisin. Jos ottaisin nikikseni...no vaikkapa hillitty leidi, voitas nauraa ulos siltä istumalta.
Kyllä minun "vaihtelevuuteni" tulee ihan ilmi, mielenvaihteluideni mukaan, en tunne jämähteneeni mihinkään, ei minulla ole mitään "tyyliä." Kirjoitan sitä, mitä lystään, edelleen.

vaihtelevuus "pitoisuuden" mukkaa?

Tuleekohan tämä nyt oikeaan lokoseen, sinisirkulle toivotan myös hyvää kesää!
Mitenhän nyt kaipailet mökkiäsi, jos aiot siitä luopua, mutta kyllähän niin monesta asiasta on hellitettävä vähän kerrassaan.
Ite kun asuin sen puoli vuotta Virosta tultuani mummon mökissä Lempäälässä, tuntui heti alkuun, miten mökki, luonto ja eläimet ottivat minut ystävällisesti vastaan. Isot kuuset kaivon vieressä, pikkuruinen satavuotias sauna. Orava oli tehnyt pesäpaikan seinän väliin, jossa poikaset väliin mellastivat. Sitten tässä yhtenä kesänä sain luvan käydä siellä, jos milloin halutti, ei se ollutkaan enää sama, nyt en ollutkaan enää tervetullut sinne, koska en enää tuntenutkaan samaa mielihyvää. Kävin muutaman kerran vain ja jätin hyvästit.
On kai jo tottunut niin moniin jäähyväisiin, ettei osaa enää kaivatakaan sen kummempaa. Taas...monennenkohan kerran sanon...tulee jotain muuta tilalle, kaikella lienee tarkoituksensa.

Hei vaan, tulen kyllä kaipaamaan--- ihmisiä lähinnä, jotka ovat jo tulleet niin tutuiksi.
Juuri naapurin kanssa puhuttiin kun vettä hain, että tavataanhan me talvisinkin.

Mökistä luopuminen on välttämätöntä, yksin en jaksa pitää puutarhaa kunnossa, ja teettäminen on turhan kallista.

Onhan rivitalon pikku piha ihan tarpeeksi tälle mummolle. Nyt kyllä nautin kauneudesta ympärilläni, mutta työt täytyy tehdä pikkuhiljaa. Kun ei kumppani enää ole nauttimassa kanssani, on paras luopua.

Tänään siivoan vain yläkerran, että voin siellä nukkua:D

PS. Vieläkin iloitsen tutusta nimimerkistä, kun tietää kenen kanssa juttelee,..moikka taas!

Eihän kaikki ole samoilla ajatuksilla harrastuksilla eikä mielipiteillä, ei myöskään ketään ole tarvetta alkaa ojentamaan tai moittimaan.
Mielenkiintoista että sinisirkku kaipailee, mukavaltahan se tuntuu, on minullakin ne kiinnostavat kirjoittajat nimimerkkeineen muistissa, "tuttunani" heitä pidän.
Olen ollut reissussa ja latomassa kiviä krillikatoksen räystäiden alle, mielenkiintoista puuhaa kun kiviä on muutaman metrin päässä hiekkamontulla.
Nyt vaan kunnon kaatosade että kivet puhdistuu ja loput pestään sitten lasten kanssa kastelukannulla.
Nyt huomaan miten lyhyt aika viikko onkaan, ainakin silloin kun on mielenkiintoista harrastusta.
Väsyneenä ja hyvillä mielin sitten vaan huomiseen, on taloyhtiön talkoot.

Täällähän näitä mukavia nimiä on enämmältikin. Nyt on oltava varuillaan ettei tuo ihminen joka ei tykkää kehuista, ainakaan jos se kohistuu toiseen kirjoittajaan.
Nyt en kehu tippaakaan ketään, vaan sanon suorat sanat.

Suorat sanat:

Kekään joka tänne kirjoittaa ei ole parempi toista kirjoittajaa, vaikkakin tänne kirjoittaa eräs hjupoikeliini joka on valistuskirjailijan ominaisuudessa tyrmäämässä milloin ketäkin, tai ainakin kutakin, ei hänelläkään ole sen suurempaa oikeutta kuin toisillakaan.

ikävä erästäkin , joka on viikkokausia poissa ollut, mutta toivottavasti vielä ilmaantuu. Aina luen tarkkaan mitä hän kirjottaa, kuin aurinko paistaisi ja tähdet tuikkisi sieltä rivien välisrtä. Näi on näreet.

Minusta on aivan sama vaikka kaikki kirjoittavat nimimerkillä.
Minua kiinnostaa vaan jutut ja niihin voin kirjoittaa omankin mielipiteeni.
Joskus jopa aloitan mieltäni askarruttavan asian ja minulle on ihan yks'lysti kuka siihen vastaa, kunhan ei ole pervoa, henk.koht. herjausta tai muuten ala-tyylistä tekstiä. Pääasia, että kirjoitellaan.

Onpa miellyttävää lukea hyväntuulisia viestejä. Väliin sitten ilmaantuu noita mörköjuttuja, jotka aina hieman mielialaa pilaavat.

Pian olemme kesäkuussa. Kohta joku sanoo, että luuletko sinä, ettei ihmiset tiedä sitä ilman sinun sanomista, mutta tiedänhän minä, että jokainen tuon kesän tulon innolla vastaan ottaa ja tiedostaakin sen, vaikka on niin onnettoman kylmää.

Pihassa lemmikit ja esikot kukkivat. Vuohenjuuri on avannut nuppunsa juuri, vaikka luulisi kylmän kangistavan. Tuo kaikki ilahduttaa.

Sinitiainen hoitaa poikasiansa tiuhaan tahtiin, mitä enemmän ääntä kuuluu pesäpöntöstä, sen vilkkaammin siivet viuhuvat.

Naapurin omenapuuhun on sepelkyyhky tehnyt pesänsä ja kurnuttelee alvariinsa talomme räystään päällä. Viime kesänä se opetti yhtä poikastansa lentämään meidän männyn latvasta. Saa nähdä, toistuuko sama näytös.

Hyvää kesää Sinisirkulle ja kaikille lomamaille lähteville. Osaat, Sinisirkku, suhtautua mukavan leppoisasti noihin suunsoittajiin. Niin sitä pitää.

P.S. Tuon ynnälaskun täällä on oppinut suorittamaan jo pelkällä vilkaisulla. Oppia ikä kaaikki.

Eilinen sade teki hyvää ja maakin taisi kastua paremmin kuin viime viikon hätäsateessa, luonto kaipasi tuota sadetta, ja hyväksi olisi vieläkin yksi 'ryöppy'.
Mustikat kukkii jo eteläisessä Savossa saakka, lämpöä ja vettä niin saadaan tuota korkeasti arvostettua marjaa.
Joutsentenkin elämä urbanisoituu tai kesyyntyy, kesämökkien keskuuteen pienelle luodolle oli siellä rakennettu pesä, mielenkiintoista oli seurata heidän hellyyden osoituksia vuoron vaihdossa, liekö siellä ollut haudottavaa toinen oli kuitenkin aina pesällä.

Tänään sitten onkin puskasavotta talkoovoimin, laitetaan sanallisestikin asiat järjestykseen viimeksikin istuimme yhdessä tuossa rinteellä ja nautimme silmillä miten hienoa työtä kätemme osaavat tehdä.
Ainoa joka tuosta harvennuksesta saattaa kärsiä on oravaparisunta niillä on juoksukilpailut oksalta oksalle, saavat sitten keksiä jonkun muun leikin.

Aamuni on avattu ja kahvikin loppunut maxikupista, silti toivottelen

Huomenia kaikille!

Hyvää huomenta:)

Herkän hetken koin minäkin nyt aamulla kahvikupposeni äärellä. Lintujen viserryksen läpi kuulin käen kukkuvan lähimetsiköstä.

Kun se oli ensimmäinen kerta tänä kesänä, se herkisti mielen, saan olla mukana kuulemassa vielä.
Se yhteys kaiken luonnon, Luojan ja ihmisen välilä, täytti sillä hetkellä kokonaan.

Hyvää lauantai-aamua,minäkin ihastuin tähän ketjuun,tunsin tarvetta kirjoitella. Kuukauden olen jo mökillä ollut,kala päiviä nautiskellut tavallista useammin. Talvella lihaa tuleekin liikaa syötyä.Ihanaa katsella, kun Joutsenet ja sorsat uiskentelevat järvellä,katselen näin sadepäivänä ikkunasta. Aurinkoisina päivinä raaputtelen kukkien ja kasvimaan polvillani.Hyvää kesää. heta.

Kolmen viikon matka takana asuntoautolla Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan Reinin varsia myötäillen, siitä Itävallan puolelle Salzburgiin ja takaisin Saksan itäpuolen kautta tutkien reannikolla satama- ja kylpyläkaupunkeja ,Rugenin saarta ja Ruotsissa Mälarenin linnoja. Latasin tietsikalle valokuvat, kone jyrää pyykkiä, sormet syyhyää istutuksia siistimään, ruoho on sentään leikattu.

Oli ihana kulkea kesää vastaan ja palatessa taas kevättä vastaan. Kaikki siellä kukkii ylenpalttisesti näin alkukesästä : syreenit, hevoskastanjat, hedelmäpuut valkoisina ryöppyinä, etelässä jo ruusut...Värihehkuinen 65 hehtaarin rhodopuisto Bremenin lähellä ihan mykisti erikoisten havupuiden suojissa, Baijerin ja Tirolin alpit saavat aina hengen salpautumaan. Vanhojen kaupunkien talot ja kävelykadut, lukemattomat Burgit ja Schlossit, vaellusreitit, laajat näkymät ja huimat korkeuserot rotkosiltoineen, jyrkät vuoristotiet ja tuuheiden lehtipuiden varjostamat maisematiet, hyvä ruoka ja viinit ...Suurkaupungeissa ei käyty, sillä koira kulki mukana ja erittäin sopeutuva seuralainen olikin.

Tällainen omatoimimatkailu antaa mahdollisuuden ex tempore -elämyksiin, ei ole sidottu kuin laivalippuihin. Naantalin satamasta ajettiin kotiin Varsinais-Suomen alkukesän vehreydessä ja tuomenkukkien tervehtiminä. Täällä kotipihalla kukkivat vielä tulppaanit, kirsikat täydessä kukassa, omenapuut ja luumut osittain, sireeniaita aukoo ensimmäisiä nuppujaan. Herneet, pavut ja pikkuvihannukset täytyy pian kylvää, tomaatintaimet ja kesäkukat hakea,ensimmäiset vappuna istutetut perunat ovat taimella - tekemistä riittää. Satakielen laulua saatiin kuulla matkalla, ja samaa kieltä puhuvat nämä kotoiset laulajat. Kosteaa ja viileää on, mutta raikasta, väljää ja ah, niin mukavaa oli kypeä illalla kotosaunassa , muutama koivunoksa taitettiin lauteille .

Enpä malttanut olla kurkkaamatta tänne ja terveisiä kertomatta, mukavia touhuja ja kesäinen mieli tuntuu teillä olevan .

Kiva kuulla Ramoonan* terveiset:D
Upea matka on teillä ollutkin. Minä täällä mökillä jouduin hakemaan apua naapurista, kun välikatossa vilisti ja piti mekkalaa jokin otus, tai useampi. Pelkäsin jos rotta-rötkäle on sinne pesiytynyt, kun näin harmaan pään pilkistävän ulos sieltä.

Eikä mitään, siellä on pikkuoravia pesueellinen:D Naapurin isäntä kävi kurkkimassa ja nauroi, että Tikut ja Takut siellä leikkii!

Saavat pitää kotinaan, kunnes lähtevät maailmalle, söpöjähän ne on. Illalla on kesäkauden avajaiset kerhotalolla, otan päikkärit että jaksan. Tuo isäntä oli jo illalla tehnyt muurinpohjalettujen taikinan, siinähän se iltaruoka sitten onkin.

Hyvästi maailma pariksi tunniksi!

Kesäilta ja tango tänään:D



http://www.youtube.com/watch?v=tL-_uCK8eH8

Voi voi!! Talkoot meni oikein hyvin, jälki vaan kaihertaa mieltä ja 'pistää' silmään.
Jäi liian pitkät kannot, vesojakin jouduttiin saksilla katkomaan.
Vanhat ruusun kasvut oli sitten ilkeitä piikikkäitä, katkottiin nekin.
Yhteinen rupatteluhetki miellytti kaikkia ja samalla hoidettiin toistemme ruhjeita, poistettiin ruusunpiikkejä kämmenistä, että voitiin ulisematta syödä krilliateria.
Aurinko valaisi meidän olemuksemme ja hymy oli herkässä, yhteiset hetket asukkaiden kanssa ovat harvinaista herkkua.

Auringon laskun aikaan kukkui jossain lähistöllä käki ainakin sata kertaa.

Nyt on saunottu ja saavutettu unen tuloaika, pää pielustalle ja päivän tapahtumat saa luvan tulla ajatuksiini....Hyvää Yötä!

Minä vasta tulin kotiin kesäjuhlista. Käväisin naapureilla- vielä- hetki vietettiin Youtuben seurassa, neuvoin kuinka se toimii. Sain tietää Kesäheinän nettisivut, en menetä kontaktia tänne sen myötä:D

Nyt nukkumaan, oltuani 5:stä hereillä, oravanpoikasten jo nukkuessa:)

Hyvää yötä!

Sinisirkku on ollut Vallattomalla tuulella. Liekkö malttanut pitää yöllä molemmat kätensä peiton päällä

Kaikkea sitä miettiikin 3.21, kuka sitä nyt muistaa milloin käsi ihanst eksyy,....:D

Alakerta on nyt siivottu ja hirmuinen nälkä kurnii vatsassa, pitää keittää nuudeleita niin saa äkkiä ruokaa:D Heis veis taas!

Kyllä Kiven Alekka osasi Suomen Luonnosta osuvan herkäst kirjoittaa. Olisiko olt Mauno Kuusiston esittämä se "Istuimme impeni kanssa...

Eriomainen ketju!
Ei pitäisi kiintyä liikaa mihinkään, ei ihmiseen eikä eläimeenkään, eikä tulla siitä riippuvaksi.
Väliaikaista kaikki on vain, laulettiin 30-luvun elokuvassa Kaksi Vihtoria. Täälläkin sen huomaa.

Ei kukaan ole kiintynyt mihinkään, sinä huomaat aivan omaan laskuusi.
Kysellään sitä live elämässä kaduilla ja toreillakin mitä jollekin kuuluu tai oletko kenties tavannut sitä ja sitä henkilöä.
On aivan jokaisen oma tahto onko elämästä kiinnostunut vai pelkistä huomautuksista.

Hieno ketju pitkään aikaan.

Mari Rantasila. Pientä sormea ylös ja alas. ; =) Hellepäivä tänään luvassa.

http://www.youtube.com/watch?v=J-BoT3glohU

Mutta aattelehan 321....vähän varoen suhtaudun minäkin kiintymyksiin, on tuskallista luopua. Silloin kun kiinnyn ja rakastan, olen tosissani...mitä olisi elämä täysjärkisenä...ajatella, jos ei olisi koskaan rakastanut..
Eihän oikeesti esimerkiks operetin sanoin pidä paikkaansa....Nur nicht aus Liebe weinen, es gibt so viele, nur nicht den Einen. Voihan olla monta rakkautta, riippuvaisuus onkin eri juttu, niin ei käy, jos oma vapaus ja rakkauden kohteen vapaus säilyvät.
Siis ei rakkaudesta itkeä...taidan puhua taas ihan ristiin. Välinpitämättömän väliaikaisesti ei kyllä enää osaa ajatella kuitenkaan, siksi ei enää uusiiin ihmissuhteisiin jaksa eikä uskalla ryhtyä.
Sitä beduiinia kyllä viel vartoon.

Wauuu mikä olo, aurinko korkealla kirkkaalla pilvettömällä kesätaivaalla, mieli tuntuu kevyeltä kuin keijun siivet.
Tänään on päivä kun saa taas omaksua sen asian että elän ja tunnen, labrakokeet oli hyviä ja lääkärikin myötämielinen vaikka en syökkään kolesteroli palleroita, niistä sain vain ja ainoastaan kovia lihaskipuja.
Aamukahvini join ison kermaleivoksen kera ja tätä juhlaa voi jatkaa!
Muita vaivoja on omiksi tarpeiksi, jotainhan pitää olla että on tuntemuksia mutta viis niistä.

Eletään ja nautitaan siitä kun kesä vihdoinkin sai sijaa kylmältä.

yhtä tyylikästä kuin hajuvesi lihapullissa.

Joillekin teki kipeää Kukkahameen kepeä aamuhetki, älkää surko kyllä se happamuus teille sopii paremmin.

Ymmärsin kyllä asian tärkeyden, terveys se on jotain tämän palstahappamuuden rinnalla.

76 kirjoitti ja on varma ettei joka-aamuista ole leivokset kenelläkään, sinä olet rajoittunut terveysintoilija.

Eikö teillä ole ruokaa kun toisten syömisistä nousee tuollanen poru?

Ainakin minä vaan näyttää katkeroituneen kovasti

Voi herraisä, koko ikäni olen luullut, että tuo lainaus, aus Liebe weinen, on jostain Leharin operetista. Isäni kun oli operettien ihailija, osasi sanat ulkoa, lauloi niitä. Hyvin voisi olla vaikka Iloisesta leskestä.
No, minä jossain ihanteellisessa iässä jopa paheksuin sitä...noin kevytmielinenkö isäni. No taisi oikeesti ollakin, ja siitäpä olenkin iloinen. Ite olin siinä Weltschmerz-tuskassani, yritin Wagneria ymmärtää, enpä tainnut ymmärtääkään, sen huomasin myöhemmin.
Ja kyllä sai tuo pieni episodi leivoksia vaiko leipää aamulla mieleni iloiseksi. Ihan ääneen saitte nauramaan. Ja kaiken huippuna...hajuvettäkö lihapulliin, kirjoittaja varmaan tarkoitti, on kaiketi rahvaanomaista aamiaiseksi leivoksia nautiskella.
Ihanaa kukkahame, ihanaa, kun sait nautiskella. Päiväkahvin aika mullakin, raparperipiirakkaa on valiljakastikkeen kera. Sopineeko se yhdistelmä, arvoisat leidit.

Iltapäivän helteessä kahvihetki, voiko olla herttaisempaa? Nyt hellii meitä lämpö ja vähissä vaatteissa voimme nauttia!

Hauskaa lukea hyväntuuliset viestit, minä söin 3 pientä voileipää aamulla, kun tämä mökkielämä ja ulkoilma antaa niin hyvät ruokahalut! Nyt onkin riittänyt joghurtti, illalla sitten kun viilenee syön taas kotona saunan jälkeen.
Oltermannijuustoa leipien päällä, sitä oikeata eikä mitään kengänpohjaa.

Kevättalvella lihoin hieman, mutta en viitsi sitä nyt surra. Kimmeltävä kesäpäivä jatkuu...

29 astetta varjossa Espoossa, onpahan nopeat lämpötilan muutokset, ei ihme, että laiskottaa:D

Terveiset järveltä!
Vaikka koulut ovat vielä täydessä työssä, tosin loppusuoralla, oli järvi täynnä teini-ikäistä uimaria.
Kahvijonot pitkiä, mutta tilaa paljon pöydissä sekä ulkona että sisällä, vietimme ulkoillen koko iltapäivän.
Poskissa ja käsivarsissa tuntuu auringon lämpö, voisi kai olla hyvä mennä vaikka saunaan ja saada kaikki hiekka ja pöly sekä hiuksista että iholta.
Yöksi on luvattu ukkosta, tuleeko täällä sadetta sen tiedämme varmimmin aamulla.
Tulomatkalla kuuntelin radiosta ilmoitusta että Parkanossa on puita kaatunut tielle ja paikkakunta on ilman sähköä, jokohan se ukkonen on alkanut tuhoamaan.
Suosittelen kaikille tupajumeille ulkoilupäivää, säät ainakin ovat suosiollisia,

ketju! Millon saadaan jotain rauhaa tänne??

Kesän ihanuutta tulvii ketju, ja enimmät on pelkkää hyväntahtoisuutta!!! Olisipa enemmän tämänkaltaista luettavaa minullekin joskus vielä.

Aamukahvikin jäähtyi tätä lukiessa juuri sopivaksi!
Onhan me osattu vielä pari vuotta sitten sanailla sivulla kesäisen kauniisti,näitä aikoja tulee oikeasti ikävä, käyn lueskelemassa joskus näitä "historioituja" ketjuja minäkin.
Talven jälkeen valo ja lintujen paluu tekee taas pian kesän, mutta vielä ei se aika ole hyvää kannattaa aina odottaa.

Kevät on mittarin lukenmatkin tässä istuessa ovat pienentyneet peräti kolmella asteella, päivätä tulee aurinkoinen sen vilkaisin Ilmatieteenlaitoksen tekeleestä.

Kauneutta ja valoa päiväänne etenkin mieliin.

Piti ihan hieraista silmiäni kun luin vanhan ketjun! Ensin luulin jonkun käyttävän tuota nimimerkkiä, mutta löytyyhän täältä kesäisiä muistoja parin vuoden takaa:D

Arkistoituja näyttää olevan sinisirkunkin kirjoitukset, voi miten nostalgisilta ne tuntuukaan!

Kesäheinän onnelliset vuodet palautuvat kuin auringossa kylpevinä