On joskus raskasta olla 2 pienen lapsen äiti. Vanhempi 3 v ja nuorempi 2v. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa ja kun nuorempi on huono nukkuja vieläkin, niin univajetta on nyt neljältä vuodelta. (Raskausaikakin valvotti).
Mikään ei kuitenkaan ole parempaa kuin iltasella "rauhoitusaikaan" tytär kiipeää syliin, muiskauttaa pusun ja sanoo; "mä äiti kalastan sua" (tarkoittaa rakastan) ja poika kurvaa miljardia perässä ja kiipeää toiselle polvelle ja sanoo "mäkin äiti rakastan sua". Silloin tietää tehneesä edes jotakin oikein vaikka monta kertaa päivässä saakin lapset itkemään. -Tarkoitan siis itkemään, koska esim lapsi ei saa karkkia, ruoka tehdään ennen ulos menoa (ja lapsen pitäisi just ja heti päästä ulos) jne jne...
Mutta on niitä ihania hetkiä paljon, jotka jäävät muistiin ikuisiksi ajoiksi.
Mikään ei kuitenkaan ole parempaa kuin iltasella "rauhoitusaikaan" tytär kiipeää syliin, muiskauttaa pusun ja sanoo; "mä äiti kalastan sua" (tarkoittaa rakastan) ja poika kurvaa miljardia perässä ja kiipeää toiselle polvelle ja sanoo "mäkin äiti rakastan sua". Silloin tietää tehneesä edes jotakin oikein vaikka monta kertaa päivässä saakin lapset itkemään. -Tarkoitan siis itkemään, koska esim lapsi ei saa karkkia, ruoka tehdään ennen ulos menoa (ja lapsen pitäisi just ja heti päästä ulos) jne jne...
Mutta on niitä ihania hetkiä paljon, jotka jäävät muistiin ikuisiksi ajoiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meilläkin kaksi pientä, kuopus 7kk ja esikoinen 2v1kk, enimmäkseen raskasta ollu viimonen vuosi jos rehellisiä ollaan, mutta pahin valvomisaika lienee (ehkä) jo toivottavasti takana päin ja yksittäiset ihanat hetket palkitsevat...itsellä vain "kaksi vuotta" univelkaa :-). Esikoinen nukku huonosti, mutta nyt 2v täytettyään nukkuu hyvin yöt jo ja kuopus ollut onneksi vähän parempi nukkuja. Meillä onneksi hyvä tukiverkko, muuten en ois ryhtynyt 1,5 vuoden ikäeroon!
Meillä koko suku asuu toisella puolen suomea -ole onnellinen tukiverkosta. Se helpotus teilläkin tulee eteen, että vuoden päästä viimeistään lapset leikkii keskenään paljon. Varmasti jo aikaisemmin. Sitä on mukava seurata -tappelujakin kyllä tiedossa : )
Meillä esikoinen 1v 1kk ja kuopusta odotellaan syntyväksi noin kuukauden päästä. Paljon olen mietiskellyt jaksamista ja ihan arkipäivän tilanteissa selviytymistä kahden pienen kanssa, mutta edelleen voittopuolella on ne syyt miksi halusimme lapset pienellä ikäerolla. Tiedä sitten kun todellisuus valkenee...
Leikkikaveruus on varmasti ajoittain tappelukaveruutta, joten ei tässä niin kauhean helpolla kuvittele pääsevänsä. Ja univelkaa on jo esikoisen odotusajalta, joten sekin on tuttua. Mutta kun on realisti eikä katsele asioita liian ruusunpunaisesti, varmasti pärjää. Ja nuo arjen pienet ihanat hetket...niiden voimallahan sitä elämässä mennään muutenkin - miksei sitten tässä asiassa.
Ihan varmasti on aluksi raskasta. Itsellä neljä vuotta valvomista takana, mutta nyt on helpottanut. (Valvoin raskausaikana paljon)
Ensimmäiset todelliset käytännön ongelmat meillä oli imettäminen ja nukkuminen. En saanut rauhassa esikoiselta imettää vauvaa. Imetysyritykset olivat semmoisia, että vauva sylissä ja esikoinen kiikkui päälle. Se ei yksinkertaisesti onnistunut. Raskaus oli rankka ja nopeasti ´tulin siihen tulokseen että en rupea itseäni itkettämään imetyksen takia eli pullovauva tuli pojasta.
Toinen ongelma oli nukkuminen. Esikoinen nukkui jo omassa huoneessa vauvan syntymän aikaan, mutta luoja varjele kun hän tajusi, että isä, äiti ja vauva nukkuvat keskenään. Siitähän meteli nousi. Loppuviimein meidän täytyi tehdä semmoinen ratkaisu, että iskä nukkui tytön kanssa ja minä vauvan kanssa. (Vasta puoli vuotta sitten pääsimme samaan sänkyyn takaisin) Monia keinoja siinä yritettiin, mutta minulle edes hieman unta oli tärkeämpää kuin jatkaa unitaisteluja.
Tappelua tulee varmasti. Tönitään ja muksitaan. Alussahan pienempi on altavastaajana, mutta kyllä hänkin oppii pitämään puolensa. Meillä siinä mielessä hyvä, että tyttö on 3 v ja poika 2 v. Poika siis rupeaa saamaan kasvussa siskonsa kiinni. Samaten ketteryys ja motoriikka on hyvä eli enään pienempi ei ole altavastaajana vaan tappelussa se jo voi olla sisko joka tulee itkien äitin luo. -Tappelut kyllä vähentyneet kun leikkivät jo yhdessä vuorovaikutteisesti ja molemmat tietävät, että jos lelusta tulee riitaa (kumman vuoro), niin lelu lähtee jäähylle automaattisesti pariksi tunniksi.
Se mikä minulle oli shokki, niin se lapseen kiintyminen. Toisen kanssa se tapahtui paljon hitaammin. Hetken tuntui, että vauva tuli sotkemaan asioita juuri kun kaikki jo hieman sujui. Uuden vauvan kanssa ei ollut samallalailla aikaa olla kuin vanhemman lapsen. Eli tavallaan jonkin aikaa teki konemaisesti vain hoitohommat ja se siinä. -Kuulostaa kylmältä, mutta en todellakaan ole kylmä ihminen. Se tilanne vain oli semmoinen. Univelkaa, pienempi kiikkuu kiinni koko ajan jne jne. Nyt he ovat kyllä jo yhtä rakkaita!
Nyt hommat jo sujuu hyvin. Asiat helpottuneet kun molemmat syövät itse ja puhuvat. Molemmat myös hoitavat vessahommat itse. Apuun ei saa missään nimessä mennä. Vanhempi hoitaa pukemisen täysin ja nuoremmalla vaihe minä itse (ja äiti seisoo vieressä 15 minuuttia ja hoputtaa : ) )
Nuorempi oppii yllättävästi siskoltaan asioita eli joskus oikeen ihmetyttää niin kuin esim.vessa asiatkin. Muutama kuukausi sitten tyttö auttoi poikaa riisumaan ja minä katselin sivusta että mikähän homma tämä on. Tytär sanoi pojan haluavan pissalle ja niin tyttö talutti pojan vessaan ja pöntölle (korokerengas aina paikoillaan kun pottaa meillä ei ole suostuttu käyttämään) . Siitä lähtien poika ollut päiväkuiva ja käy vessassa.
Varmasti paljon hommaa tiedossa ja rankkaa on, mutta lapset ovat lapsia ja heidän takiaan tekee vaikka mitä. Pienet asiat palkitsevat : )
Eilen illalla lapsukaisten kinastelun aihe oli kumpi rakastaa äitiä enemmän... : )
Onnea loppuodotukseen ja uudenlaiseen arkeen -kyllä se siitä..