Mies synnytykseen..

sanon ainakin sen verran, että itselle oli yllätys kuinka vähän kätilö oli huoneessa. Sehän riippuu kiireestäkin paljonko hänellä on aikaakaan oleskella yhtä paapomassa, kun saattaa olla monta synnytystä yhtäaikaa yhdellä kätilöllä. Kahdestaan saatiin miehen kanssa olla, kätilö poikkesi vaan välillä kysymässä onko kaikki ok.. tietty sitten ihan loppuponnistusvaiheeseen tuli. Moni tuttukin on ponnistellut aluksi jopa kahdestaan miehen kanssa ilman kätilön läsnäoloa!
Ois ollut aika kolkkoa ja pelottavaakin olla yksin, jos mies ei olisi ollut mukana! Kivut ovat niin kokonaisvaltaiset että hän oli ennenkaikkea henkinen turva. Niissä kivuissa olisi ollut kauhea olla yksin!

Tuntuu olevan ikuisuusaihe nykypäivänä. Ennen tällaista ongelmaa ei ollut kun isiä ei otettu mukaan, nykyaika on tuonut suoranaiset paineet isien osallistua synnytykseen.
Niin, voihan se olla epämiellyttävää myös miehellesi, muttei uskalla kertoa sinulle.

Olen itsekin ollut hirveän tarkka "julkisivustani" ja halunnut näyttäytyä lähipiirille aina ja aukottomasti tietynlaisena. Kaikenlainen heikkous, rumuus, epäonnistuminen tms. on pitänyt kätkeä, kun olen halunnut olla jotain ns. parempaa. Vähä vähältä olen kuitenkin uskaltautunut laskemaan suojausta ja todennut että elämä on paljon helpompaa näin.

Meillä mies oli mukana synnytyksessä ja oli hyvä kokemus monesta syystä: mies sai nähdä oman lapsensa syntymän, oli hänelle erityinen hetki ja kokemus suhteessa lapseen. Mies kertoi arvostavansa naisia entistä enemmän nähtyään mitä synnyttäminen on. Eikä meillä ole kuultu rumia sanoja levähtäneestä alapäästä tms. koska faktat kävi ilmeiseksi itse tapahtumassakin.... Synnytys yhdisti meitä parina, meistä kahdesta tuli perhe niin että kaikki olimme paikalla. Oli myös - oman taustani takia - äärimmäisen vapauttavaa kokea alastomuus (niin fyysinen kuin henkinen) toisten edessä. Kaikki täydellisen vahvuuden ja itsehillinnän vaatimukset sai karistaa enkä kyllä häpeä tai nolostele mitään, en silloin enkä nyt. Vapauttava kokemus!!!! Niin ja viimeisenä...kätilö ehti olemaan paikalla ennen ponnistusvaihetta hyvin vähän, piipahteli vain kysymyssä vointia. Olisi ollut pitkät 12 tuntia ilman miestä (tai ketään tukihenkilöä) jännätä kuinka käy.

Kohta tulee uusi synnytys ja mies ei ehkä pääse työasioiden takia mukaan. Harmi.

MInä ajattelin ennen synnytystä, että mitenkähän minä tulen toimeen tuon ukkokullan kanssa salissa. Minä kun aina mieluummin sairastan ihan kaikessa rauhassa enkä halua ketään siihen paapomaan ja katsomaan sivusta. Ajattelin, että ajan sen isukin varmaan kivuissani pois koko salista.

No niin vain käynnistys osastolla alkoi yöllä tuottaa tulosta ja kipeydyin ja isukkihan ei saanut osastolla olla. Laskin sekuntteja, että saan soittaa sille "saa**** kusipäälle", että tulee vaikka pitämään kädestä kiinni, kun kerran on osallinen tähän hommaan ollut. Oli suuri helpotus, kun mies aamulla viimein tuli synnytyssaliin, kun minut sinne siirrettiin. Pelkkä läsnäolo helpotti minua kummasti.

Mene tilanteen mukaan ja kato miltä tuntuu sitten ku sen aika on.

Synnytyskivut ovat sen verran kovia, että siinä unohtuu oman ulkokouren vaaliminen. Mutta tietysti olemme erilaisia. Jos mielummin kärvistelet siellä yksin, niin sanot sen miehellesi. Mutta sinun pitää se päättää. Yksi vaihtoehto on sanoa, että saa tulla sairaalaan, mutta huoneeseen vain jos sinä haluat. Mutta tuo kuulostaa miestä kohtaan aika kohtuuttomalta. Me tehtiin niin, että mies luki minulle kirjaa odotellessa. Välillä sillä varmaan oli aika tylsää, kun en itse suoraan sanoen muista sen olemassaoloa siellä koko ajan, vaikka siellä se oli. Oli sen verran kurja olo. Ei mitään paapomista tarvi olla.

Itse koin tärkeäksi että mies oli mukana,eipähän paljon pystynyt auttamaan,
se riitti että piti kädestä.Mutta ystäväpiirissäni on monia kenellä ei ole ollut miestä mukana ja hyvin on homma heiltäkin sujunut.
Ota vaan asia reilusti puheeksi miehen kanssa.Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun :)