omenankukkien alla. Annetaan anteeksi menneet, sovitetaan teot, nauretaan kahdelle typerykselle.
Juovutaan yhdessä
*keväinen metsä
18298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sen yhden jolle tämä menee, sun pitää ottaa yhteyttä, se on nyt sun vuoro. Satutit mua oikeasti välinpitämättömyydelläsi, tuli tosi paha mieli edellisestä, Vaikka tiedänkin ettei se ollut tarkoituksesi, etkä sitä tahallasi tehnyt ja haluat hyvää. Mutta tunteet ovat oikeita. Ja me kaksi voimme yhdessä olla jotain kaunista.
Mitä tarkoitat välinpitämättömyydellä ja edellisellä?
En ole koskaan kieltänyt häneltä ystävyyttäni tai jättänyt vastaamatta viestiin, joten toivon etten ole tarkoittamasi henkilö.
Mitäs olet kieltänyt?
Vuosia sitten vain nämä tunteet itseltäni, en sen enempää.
Se oli kyllä suurin ja tyhmin sekä turhin tekoni, sillä eivät ne ikinä mihinkään loppuneet tai hiipuneet, mutta se ei ole koskaan helppoa omata tunteita ketään varattua kohtaan. Tilanne saattaa vain lopulta polttaa sinut loppuun ja se syyllisyys on vaikeaa kestää, vaikka eiväthän tunteet tottele mitään rajoja.
humalluttaa ja auttaa unohtamaan lohduttomuuden, joten nostetaan vain maljaa, sillä sinä olet kaikki mitä tarvitsen olet aurinko ja kuu.... :D
Sanotaan näin, että pienetkin asiat ovat tärkeitä. Ei se oikeasti ole minkään loppu, eikä mitään kaada. Mutta kun välittää toisesta paljon ja kaikki viittaa yhteisiin hetkiin, ei odota että toinen jättää leikin kesken aivan puun takaa.
En tiedä mitä sinulle on tapahtunut ja tiedän kyllä, että käytökseni on ollut ailahtelevaa menneinä vuosina, mutta asioista ei koskaan puhuttu suorin sanoin. Hän varattu. Minä en. Liian monta muuttujaa. Vasta tämä kulunut vuosi on sen vahvistanut miksi hän on se tärkein ja tulee aina olemaan. Vasta tämä kevät on auttanut löytämään itsestäni sen rohkeuden, joka ennen uupui. En kuitenkaan tiedä millaiset hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat, kun aina aika ja erossa tuntuu kätkevän kaiken sen, joka joskus antaa aavistuksen itsestään.
Kannattaa kyllä muuten selvittää asiat aina suoraan ja kysyä. Kaikkeen on aina syy - ehkä hän ajatteli kaiken olevan sinulle vain leikkiä? Ehkä hänellä tapahtui elämässään niin suuria muutoksia ja mullistuksia, ettei kevyt leikki enää ollut päällimmäisenä mielessä? Olitko koskaan omalla käytökselläsi antanut hänen olettaa, ettei hän ole sinulle tärkeä ja läheinen? Olitko se aina sinä, joka otti yhteyttä, vai hän? Näillä palstoilla voi olla hauska kerrata elämän kummallisuuksia ja tuoda julki tunteita kuin tuuleen kuiskaten, mutta en silti etsisi vastausta täältä. En myöskään ole koskaan ymmärtänyt tuota "sinun vuoro, hänen vuoro " -mentaliteettia. Jos kiinnostusta ja tunteita on, niin ne tuodaan ilmi, sillä toinen ei ehkä tiedä olevansa ns. vuorossa?
onhan tuo vuoro juttu vähän niin ja näin, tottakait tuodaan ilmi jos välitetään, mutta jos sä itse olet aina vuorossa, ei sitä jaksa pitää yllä :( vastavuoroisuutta välittämisessä kaipaan ainakin minä ja niiden ilmi tuonnissa. se jos aina vain antaa eikä koskaan saa, niin se kertoo epätasa-arvoisesta asemasta ja kuka jaksaa olla toisten hyväksikäytettävänä jatkuvasti?
Se on kyllä väärä asetelma, joka tulee korjata tai lopettaa. Kyllä välittämisen tulee näkyä ennen kaikkea teoissa ja omassa käytöksessä. Muuten se on vain sanahelinää.
tsekkaa hyvä ihminen, ettei olisi tapahtunut kommunikaatiokatkosta, väärin ymmärrystä tms. Viestintä on vaikea laji :)
Rakastan omenankukkia, kevättä ja tunnelmaa, minkä luonnossa kohtaa.
Toiveet ovat samansuuntaiset kuin aloittajalla ja ongelmatkin ovat olleet myös samansuuntaiset. Tunteet eivät ole mihinkään kadonneet. Ne odottavat hetkeä, jolloin ne voin osoittaa. Kun tulee molemmille sopiva hetki. Olen kärsivällinen ja pitkäjännitteinen.
Merkityksellistä ihmistä ei koskaan odota liian kauan.
Rakastan satakielen laulua kesäyössä, kun taivaskin on kuin ohutta lasia. Joskus kohtalo - tai elämä - tuntuu kietoutuvan tiettyihin tiukemmin kuin toisiin, vaikka ei kulkisikaan yhdessä samaan suuntaan.
näin voisin tehdän erään kanssa, omenankukien tuoksusta humaltuen :)
lähdetäänkö lepikkoon tai rantakalliolle, pussikaljalle ?
ei olis sitten yksinkertaista se humala...
kalja on pahaa , yök :P