Löytyykö täältä äitejä, jotka kokevat, että heidän odotetaan tietävän / osaavan / hallitsevan jotain enemmän tai vaivattomammin koska heillä on jokin lastenhoitoa tms. sivuava koulutus? Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että on täydellisen eri asia olla äiti kuin lastenhoitaja / neuvolatäti / lääkäri / opettaja tms., mutta itse koen kuitenkin koulutukseni vuoksi suurta kynnystä myöntää, jos välillä tuntuu siltä ettei minulla ole hajuakaan siitä mitä teen :)Minulla on tunne, että en saisi kysellä tyhmiä tai tuntea ristiriitaisia, koska "pitäisihän minun tietää". Itse tekisi mieli joskus esittää ihan just niitä samoja kysymyksiä, mihin itse työssäni vastasin, mutta en uskalla myöntää omaa epävarmuutta. Ja siksi koen olevani monien kysymysteni ja ajatusteni kanssa aika yksin, äitinä ihan yhtä ensi kertaa kuin kuka tahansa muu esikoisensa vasta saanut.
En yritä esittää kenellekään että osaisin kaiken, en odota sitä itseltäni, eikä varmasti kukaan muukaan. Mutta... niin, mutta... miksi tuntuu tältä?
En yritä esittää kenellekään että osaisin kaiken, en odota sitä itseltäni, eikä varmasti kukaan muukaan. Mutta... niin, mutta... miksi tuntuu tältä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi pitäisi edes tietää kaikki?
Ainakin minun mielestäni äitiys on jotakin syvistä vaistoista kumpuavaa, ehkä "eläimellistä" tietämystä että juuri näin on parasta minun lapselleni. Inhoan sellaista, että on olemassa vain yksi ja ainoa kirjaviisaus, että juuri näin pitäisi tehdä. Kyllä jokainen äiti osaa vaistota, mikä on lapselle parasta, itse luulen näin...
Ei tietenkään tarvitse kaikkea tietää, mut jotkut asiat ei ole vaistonvaraisia :) Esimerkiksi minkä ikäisille ja paljonko suositellaan d-vitamiinilisää, mitkä on rintatulehduksen hoito-ohjeet, pestäänkö pikkupojan pippeli esinahan alta ja niin edelleen.
Mä olen miettinyt, kun töissä saan pidettyä tilanteen hallinnassa esimerkiksi viiden erityislapsen kanssa toimiessani, että miksi pirussa en saa yhden terveen, eli ei-haasteellisesti kasvatettavan, kanssa pidettytyä tilannetta samoin hallinassa kotona...
Ehkä se on se erilainen tunneside, ei pysty rationaalisesti toimimaan samoin kuin töissä, vaan aina rationaalista ajattelua sumentaa jokin voimakas tunne.