aRTOn kurssit

Oliko kursseista hyötyä opiskelijoille noin niinkuin alan duuneihin pääsyssä?

Kumpikampi kirjoitti:

Oliko kursseista hyötyä opiskelijoille noin niinkuin alan duuneihin pääsyssä?

Vedin omia kurssejani kolmena peräkkäisenä vuonna. Oppilaani, joita oli 8-12 vuosittain, sijoittuivat kaikki alalle. Osa meni YLE:lle ja loput mainosalan duuneihin. Käsittääkseni se oli aika harvinaista. Riippuu täysin suuntautumisvaihtoehdosta.

Lahjakkaimpia tosin patistin varmistamaan työllisyytensä siten, että pyrkisivät Taideteollisen ELO:lle. Aika teknispainotteiselta opiskelultahan se vaikutti - kouluttivat siis lähinnä teknistä väkeä YLEn tarpeisiin. Ei niinkään uusia sisällöntuottajia.

Ja mitä mieltä olet mediakäsikirjoittamisen kurssista?

Töpsel kirjoitti:

Vedin omia kurssejani kolmena peräkkäisenä vuonna. Oppilaani, joita oli 8-12 vuosittain, sijoittuivat kaikki alalle. Osa meni YLE:lle ja loput mainosalan duuneihin. Käsittääkseni se oli aika harvinaista. Riippuu täysin suuntautumisvaihtoehdosta.

Lahjakkaimpia tosin patistin varmistamaan työllisyytensä siten, että pyrkisivät Taideteollisen ELO:lle. Aika teknispainotteiselta opiskelultahan se vaikutti - kouluttivat siis lähinnä teknistä väkeä YLEn tarpeisiin. Ei niinkään uusia sisällöntuottajia.

Lue lisää

Mikä on käsityksesi Taikin nykyisestä elokuvakoulutuksesta? Pitäisikö sinusta olla oma elokuvakoulu, kaikkine suuntautumisvaihtoehtoineen?

opiskelu kirjoitti:

Mikä on käsityksesi Taikin nykyisestä elokuvakoulutuksesta? Pitäisikö sinusta olla oma elokuvakoulu, kaikkine suuntautumisvaihtoehtoineen?

Niin kauan kun Taikissa on elokuvaa opetettu on puhuttu myös itsenäisestä elokuvakoulusta.

En usko itsenäiseen elokuvakouluun - Suomessa. Vaikka omana opiskeluaikananikin kaikki aina valittivat Taikin pakollisista pirrustus/maalaus ynnä taidehistoriakursseista niistä on ollut myös paljon apua.

Itsenäisen elokuvakoulun suhteen pelkään fakkiutumista ja blokkiutumista. Siis näitä tekniikkakoulujahan meillä on ihan riittämiin. Sen sijaan kun sisällöistä puhutaan, pitäisi mieluumminkin lisätä kuin vähentää integraatioita muihin taidelaitoksiin ja osastoihin.

Siis mitä osastoja elokuvakouluun kuuluisi? Tietenkin pakolliset kuvaus, leikkaus, äänitys, ohjaus, dokumentti... entä sitten? Kyllä tuottajan täytyy tuntea alaa, mutta rahankäsittelyyn saa varmasti parempaa oppia kauppiksesta. Ohjaaja saisi olla mielellään elävässä yhteydessä näyttelijöihin, käsikirjoittaja teatteridramaturgiaan... Elokuvan tulevaisuus on digitaalinen. Levitysformaattina DVD on myös multimediaformaatti. DVD:ssä on myös dokumenttielokuvan tulevaisuus, miksi siis hyllyttää multimediaopetus elokuvakoulun ulkopuolelle?

Niin: missä kulkisi raja?

Kun aletaan pohtia mikä on elokuvaa ja mitä kaikkea sen suhteen tulisi opettaa koko homma alkaa paisua kuin pullataikina.

Itse olen linjajakoja ja erikoistumisia vastaan. Suomalainen tapa tehdä elokuvaa on juuri taloudellisista rahkeista ja tuotantokulttuuristakin johtuen tyystin erilainen kuin jenkeissä. Voimamme on moniosaaminen. Pitäytyminen tiukassa spesialisoituneessa linjajaossa tuottaa ainoastaan oman alansa pellejä, fakki-idiootteja. Johan tuo on nähty mihin suuntaus johtaa. Perkele.

Itse olen vielä sitä onnellista sukupolvea kun maan silloin AINOAAN elokuvakouluun valittiin tiukan karsinnan jälkeen 8 opiskelijaa, joille opetettiin kaikki mahdollinen elokuvasta ja sen tekemisestä. Tämän tuloksena olen toiminut mm. kuvaajan, ohjaajan, käsikirjoittajan, editoijan ja äänisuunnittelijan tehtävissä. Töitä on riittänyt ja roolia on ollut mahdollista vaihtaa projektikohtaisesti. Tottakai se vaatii jatkuvaa opiskelua, mutta siitähän tällä alalla on joka tapauksessa kyse.

Hmmmm kirjoitti:

Ja mitä mieltä olet mediakäsikirjoittamisen kurssista?

Olen opettanut jossain määrin mediakäsikirjoittamiseen liittyviä juttuja, mutta en aRTOssa. Siellä vedin huomattavasti teknispainotteisempaa spesiaaliopetusta.

Töpsel kirjoitti:

Niin kauan kun Taikissa on elokuvaa opetettu on puhuttu myös itsenäisestä elokuvakoulusta.

En usko itsenäiseen elokuvakouluun - Suomessa. Vaikka omana opiskeluaikananikin kaikki aina valittivat Taikin pakollisista pirrustus/maalaus ynnä taidehistoriakursseista niistä on ollut myös paljon apua.

Itsenäisen elokuvakoulun suhteen pelkään fakkiutumista ja blokkiutumista. Siis näitä tekniikkakoulujahan meillä on ihan riittämiin. Sen sijaan kun sisällöistä puhutaan, pitäisi mieluumminkin lisätä kuin vähentää integraatioita muihin taidelaitoksiin ja osastoihin.

Siis mitä osastoja elokuvakouluun kuuluisi? Tietenkin pakolliset kuvaus, leikkaus, äänitys, ohjaus, dokumentti... entä sitten? Kyllä tuottajan täytyy tuntea alaa, mutta rahankäsittelyyn saa varmasti parempaa oppia kauppiksesta. Ohjaaja saisi olla mielellään elävässä yhteydessä näyttelijöihin, käsikirjoittaja teatteridramaturgiaan... Elokuvan tulevaisuus on digitaalinen. Levitysformaattina DVD on myös multimediaformaatti. DVD:ssä on myös dokumenttielokuvan tulevaisuus, miksi siis hyllyttää multimediaopetus elokuvakoulun ulkopuolelle?

Niin: missä kulkisi raja?

Kun aletaan pohtia mikä on elokuvaa ja mitä kaikkea sen suhteen tulisi opettaa koko homma alkaa paisua kuin pullataikina.

Itse olen linjajakoja ja erikoistumisia vastaan. Suomalainen tapa tehdä elokuvaa on juuri taloudellisista rahkeista ja tuotantokulttuuristakin johtuen tyystin erilainen kuin jenkeissä. Voimamme on moniosaaminen. Pitäytyminen tiukassa spesialisoituneessa linjajaossa tuottaa ainoastaan oman alansa pellejä, fakki-idiootteja. Johan tuo on nähty mihin suuntaus johtaa. Perkele.

Itse olen vielä sitä onnellista sukupolvea kun maan silloin AINOAAN elokuvakouluun valittiin tiukan karsinnan jälkeen 8 opiskelijaa, joille opetettiin kaikki mahdollinen elokuvasta ja sen tekemisestä. Tämän tuloksena olen toiminut mm. kuvaajan, ohjaajan, käsikirjoittajan, editoijan ja äänisuunnittelijan tehtävissä. Töitä on riittänyt ja roolia on ollut mahdollista vaihtaa projektikohtaisesti. Tottakai se vaatii jatkuvaa opiskelua, mutta siitähän tällä alalla on joka tapauksessa kyse.

Lue lisää

Missäpäin maailmassa muuten on ihan erillisiä elokuvakouluja? Moskovan filmi-instituutti tulee mieleen, mutta muualla missä? Ainakin USAssa ne ovat aina jonkun yliopiston sisällä (UCLA; USC; NYU...).

Rapakon takaa kirjoitti:

Missäpäin maailmassa muuten on ihan erillisiä elokuvakouluja? Moskovan filmi-instituutti tulee mieleen, mutta muualla missä? Ainakin USAssa ne ovat aina jonkun yliopiston sisällä (UCLA; USC; NYU...).

Lue lisää

Olen kuitenkin lähinnä tekijä enkä päätoiminen opettaja, joten tuo koulutuspuoli ei ole vahvimpia alueitani.

UCLA on tosiaan yliopiston yhteydessä, enkä lähtisi siinä suhteessa merta edemmäksi kalaan. Mielestäni Taikin ELO antaa varsin hyvät valmiudet leffantekoon. UCLA tulee kyseeseen lähinnä joidenkin erikoiskurssien suhteen. Kurssit ovat vaan turkasen kalliita. Elokuvataide ei todellakaan ole kovin demokraattista ainakaan siinä maassa.

NYU:ssa olen käynyt tutustumassa multimediapuoleen ja täytyy sanoa, että Taikin MediaLab selättää sen mennen tullen.

Englannissa on muistaakseni itsenäisiä filmikouluja, joihin pääsee rahalla. Niissä on hyvä tekninen varustus, mutta opetus surkeaa.

Taikin ELO on pärjännyt aina hyvin elokuvakoulujen välisissä mittelöissä ja se rankataan kouluna aika korkealle, siis Euroopassa FAMU, Lodz ja ELO ovat aina olleet kova kolmen kärki.

Jotain kuitenkin tapahtuu siinä vaiheessa kun jengi tulee työmarkkinoille... Siis hurjat suunnitelmat ja rahoituspolitiikan arki eivät tässä maassa kohtaa. :-(

Töpsel kirjoitti:

Olen kuitenkin lähinnä tekijä enkä päätoiminen opettaja, joten tuo koulutuspuoli ei ole vahvimpia alueitani.

UCLA on tosiaan yliopiston yhteydessä, enkä lähtisi siinä suhteessa merta edemmäksi kalaan. Mielestäni Taikin ELO antaa varsin hyvät valmiudet leffantekoon. UCLA tulee kyseeseen lähinnä joidenkin erikoiskurssien suhteen. Kurssit ovat vaan turkasen kalliita. Elokuvataide ei todellakaan ole kovin demokraattista ainakaan siinä maassa.

NYU:ssa olen käynyt tutustumassa multimediapuoleen ja täytyy sanoa, että Taikin MediaLab selättää sen mennen tullen.

Englannissa on muistaakseni itsenäisiä filmikouluja, joihin pääsee rahalla. Niissä on hyvä tekninen varustus, mutta opetus surkeaa.

Taikin ELO on pärjännyt aina hyvin elokuvakoulujen välisissä mittelöissä ja se rankataan kouluna aika korkealle, siis Euroopassa FAMU, Lodz ja ELO ovat aina olleet kova kolmen kärki.

Jotain kuitenkin tapahtuu siinä vaiheessa kun jengi tulee työmarkkinoille... Siis hurjat suunnitelmat ja rahoituspolitiikan arki eivät tässä maassa kohtaa. :-(

Lue lisää

Kysymys kuuluu tietenkin kuka rankkaa nämä koulut? Ja millä perusteilla ne asetetaan paremmuusjärjestykseen?

Pete kirjoitti:

Kysymys kuuluu tietenkin kuka rankkaa nämä koulut? Ja millä perusteilla ne asetetaan paremmuusjärjestykseen?

ainakin mitä tule teknis- taiteellisen osaamisen kehittämiseen, niin ELO lienee aika kärjessä. Sisältö onkin sitten monesti eri asia. Toisaalta, voiko koulussa edes opettaa, MITÄ tarinoita pitää kertoa, kun MITENkin on monesti varsin suhteellista...

416 kirjoitti:

ainakin mitä tule teknis- taiteellisen osaamisen kehittämiseen, niin ELO lienee aika kärjessä. Sisältö onkin sitten monesti eri asia. Toisaalta, voiko koulussa edes opettaa, MITÄ tarinoita pitää kertoa, kun MITENkin on monesti varsin suhteellista...

Lue lisää

Ainakin maailman elokuvakouluissa joutuu laittamaan rahaa riviin. Ensin lukukausimaksu, siihen lisäksi filmimateriaali ja labrakehitys. Kuuluuko nämä ELOssa oppilaille ilmaiseksi, vai paljonko maksavat niistä?

Rapakon takaa kirjoitti:

Ainakin maailman elokuvakouluissa joutuu laittamaan rahaa riviin. Ensin lukukausimaksu, siihen lisäksi filmimateriaali ja labrakehitys. Kuuluuko nämä ELOssa oppilaille ilmaiseksi, vai paljonko maksavat niistä?

Lue lisää

Opetus materiaaleineen on opiskelijalle tietenkin ilmaista.

Pakollisia maksuja perusopiskelijalle ovat lähinnä TOKYO:n jäsenmaksut (jolla saat opiskelijakortin kaikkine etuineen) ja YTHS-maksu, jolla pääset opiskelijoiden terveydenhoidon piiriin.

Filmimatskut ja labrat kuuluvat joko kurssiin tai ne budjetoidaan projektikohtaisesti harjoitustöihin. Opiskelijat eivät niitä maksa.

Ihan vertailun vuoksi: ELO:lla käy myös kansainvälisiä vierailevia luennoitsijoita. Siis TODELLA kovan luokan hemmoja. Itse osallistuin ilmaiseksi mm. luennolle josta UCLA:ssa olisi saanut pulittaa 800 dollaria. Siis YHDESTÄ luennosta! Laske siinä sitten paljonko rahaa kuluu että saat kokoon maisteritutkintoon vaadittavat opintoviikot...

Töpsel kirjoitti:

Opetus materiaaleineen on opiskelijalle tietenkin ilmaista.

Pakollisia maksuja perusopiskelijalle ovat lähinnä TOKYO:n jäsenmaksut (jolla saat opiskelijakortin kaikkine etuineen) ja YTHS-maksu, jolla pääset opiskelijoiden terveydenhoidon piiriin.

Filmimatskut ja labrat kuuluvat joko kurssiin tai ne budjetoidaan projektikohtaisesti harjoitustöihin. Opiskelijat eivät niitä maksa.

Ihan vertailun vuoksi: ELO:lla käy myös kansainvälisiä vierailevia luennoitsijoita. Siis TODELLA kovan luokan hemmoja. Itse osallistuin ilmaiseksi mm. luennolle josta UCLA:ssa olisi saanut pulittaa 800 dollaria. Siis YHDESTÄ luennosta! Laske siinä sitten paljonko rahaa kuluu että saat kokoon maisteritutkintoon vaadittavat opintoviikot...

Lue lisää

Tiedän, itselläni on tutkinto UCLAsta, ja tunsin ihmisiä, jotka olivat elokuvaohjaajakoulutuksessa siellä. He maksoivat kaikki materiaalit itse, siis filmi, labrakehitys. ELOn koulutus on kyllä upea mahdollisuus niille, jotka sinne pääsevät.

Rapakon takaa kirjoitti:

Tiedän, itselläni on tutkinto UCLAsta, ja tunsin ihmisiä, jotka olivat elokuvaohjaajakoulutuksessa siellä. He maksoivat kaikki materiaalit itse, siis filmi, labrakehitys. ELOn koulutus on kyllä upea mahdollisuus niille, jotka sinne pääsevät.

Lue lisää

Oletko siis valmistunut Amerikan elokuvakoulusta?
Voin ymmärtää väärinkin, mutta missä kaupungissa opiskelit ja mitä teet nykyään työksesi?

heini kirjoitti:

Oletko siis valmistunut Amerikan elokuvakoulusta?
Voin ymmärtää väärinkin, mutta missä kaupungissa opiskelit ja mitä teet nykyään työksesi?

En opiskellut elokuvantekoa. Muuta alaa. UCLA on L.A.ssa.

Töpsel kirjoitti:

Opetus materiaaleineen on opiskelijalle tietenkin ilmaista.

Pakollisia maksuja perusopiskelijalle ovat lähinnä TOKYO:n jäsenmaksut (jolla saat opiskelijakortin kaikkine etuineen) ja YTHS-maksu, jolla pääset opiskelijoiden terveydenhoidon piiriin.

Filmimatskut ja labrat kuuluvat joko kurssiin tai ne budjetoidaan projektikohtaisesti harjoitustöihin. Opiskelijat eivät niitä maksa.

Ihan vertailun vuoksi: ELO:lla käy myös kansainvälisiä vierailevia luennoitsijoita. Siis TODELLA kovan luokan hemmoja. Itse osallistuin ilmaiseksi mm. luennolle josta UCLA:ssa olisi saanut pulittaa 800 dollaria. Siis YHDESTÄ luennosta! Laske siinä sitten paljonko rahaa kuluu että saat kokoon maisteritutkintoon vaadittavat opintoviikot...

Lue lisää

mitä mieltä (voinpa jo olettaa!) olet / olette siitä että nyt Taikissa on oma elokuvalavastus-suuntautumisvaihtoehto (tms.)
Sinne siis pyrittiin karsiksissa jo erikseen. Näyttämölavastus toisena erillisenä. Suomessa elokuvalavastajia? Mitä tai missä nämä tulevat valmistuttuaan tekemään? Kansainvälistä suuntaa?!?!

opiskelija kirjoitti:

mitä mieltä (voinpa jo olettaa!) olet / olette siitä että nyt Taikissa on oma elokuvalavastus-suuntautumisvaihtoehto (tms.)
Sinne siis pyrittiin karsiksissa jo erikseen. Näyttämölavastus toisena erillisenä. Suomessa elokuvalavastajia? Mitä tai missä nämä tulevat valmistuttuaan tekemään? Kansainvälistä suuntaa?!?!

Lue lisää

En tunne niin hyvin elokuvalavastajien tilannetta että osaisin sanoa juuta taikka jaata. Ainakin osaston kehittelemä virtuaalilavastus on kovan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena ja tällä hetkellä kuumaa kamaa.

Suomi on KAIKESSA elokuvaan liittyvässä tekemisessä pieni maa. Koulun jälkeen olen itse työllistynyt aika hyvin myös kansainvälisissä tuotannoissa, joten sitä puolta ei todellakaan sovi aliarvioida. Olen ollut mukana lukuisissa italialaistuotannoissa, saksalaisproggiksissa, työskentelin jonkin aikaa Kaakkois-Aasiassa, tein alihankintajuttuja Hollywoodiin ja viimeksi olin mukana BBC:n televisiosarjassa.

Kyllä kaikessa tekemisessä tulisi ottaa huomioon että alan työmarkkinat ovat kansainväliset.

Töpsel kirjoitti:

En tunne niin hyvin elokuvalavastajien tilannetta että osaisin sanoa juuta taikka jaata. Ainakin osaston kehittelemä virtuaalilavastus on kovan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena ja tällä hetkellä kuumaa kamaa.

Suomi on KAIKESSA elokuvaan liittyvässä tekemisessä pieni maa. Koulun jälkeen olen itse työllistynyt aika hyvin myös kansainvälisissä tuotannoissa, joten sitä puolta ei todellakaan sovi aliarvioida. Olen ollut mukana lukuisissa italialaistuotannoissa, saksalaisproggiksissa, työskentelin jonkin aikaa Kaakkois-Aasiassa, tein alihankintajuttuja Hollywoodiin ja viimeksi olin mukana BBC:n televisiosarjassa.

Kyllä kaikessa tekemisessä tulisi ottaa huomioon että alan työmarkkinat ovat kansainväliset.

Lue lisää

Enpäs usko että Kauppis on enää nykyään oikea paikka opiskella taiteen tai taidetuotteenkaan tuottamista. Tässä taidetuotteella tarkoitan mm. leffaa. Suuntauksena minusta on tuntunut hyvältä että taiteilijat (esim. tanssijat, alhaisen eläkeikänsä "ansiosta") ovat alkaneet kouluttautua tuottajiksi. Isommissa ja varsinkin isoissa kansainvälisissä tuotannoissa tietenkin tarvitaan myös rankempaa finanssipuuhailua. Tuottajan puuha on aika paljon kuitenkin ihmisten oikeinkäyttöä ja oikeinarvostusta. En nyt puhu missään sosiaalipoliittisessa mielessä vaan (myös) ihan raakana faktana taide-talous suhteessa. Tuotteen hinta-laatu suhteessa. Pelkkä Kauppis ei auta. Paitsi nyt olen asenteellinen, en tiedä mitä siellä opetetaan... Monta huonoa tuottajaa, ihmis- eli taidesokeaa sellaista olen kyllä tavannut, näillä on ollut pelkkä taloustausta.

Töpsel kirjoitti:

Niin kauan kun Taikissa on elokuvaa opetettu on puhuttu myös itsenäisestä elokuvakoulusta.

En usko itsenäiseen elokuvakouluun - Suomessa. Vaikka omana opiskeluaikananikin kaikki aina valittivat Taikin pakollisista pirrustus/maalaus ynnä taidehistoriakursseista niistä on ollut myös paljon apua.

Itsenäisen elokuvakoulun suhteen pelkään fakkiutumista ja blokkiutumista. Siis näitä tekniikkakoulujahan meillä on ihan riittämiin. Sen sijaan kun sisällöistä puhutaan, pitäisi mieluumminkin lisätä kuin vähentää integraatioita muihin taidelaitoksiin ja osastoihin.

Siis mitä osastoja elokuvakouluun kuuluisi? Tietenkin pakolliset kuvaus, leikkaus, äänitys, ohjaus, dokumentti... entä sitten? Kyllä tuottajan täytyy tuntea alaa, mutta rahankäsittelyyn saa varmasti parempaa oppia kauppiksesta. Ohjaaja saisi olla mielellään elävässä yhteydessä näyttelijöihin, käsikirjoittaja teatteridramaturgiaan... Elokuvan tulevaisuus on digitaalinen. Levitysformaattina DVD on myös multimediaformaatti. DVD:ssä on myös dokumenttielokuvan tulevaisuus, miksi siis hyllyttää multimediaopetus elokuvakoulun ulkopuolelle?

Niin: missä kulkisi raja?

Kun aletaan pohtia mikä on elokuvaa ja mitä kaikkea sen suhteen tulisi opettaa koko homma alkaa paisua kuin pullataikina.

Itse olen linjajakoja ja erikoistumisia vastaan. Suomalainen tapa tehdä elokuvaa on juuri taloudellisista rahkeista ja tuotantokulttuuristakin johtuen tyystin erilainen kuin jenkeissä. Voimamme on moniosaaminen. Pitäytyminen tiukassa spesialisoituneessa linjajaossa tuottaa ainoastaan oman alansa pellejä, fakki-idiootteja. Johan tuo on nähty mihin suuntaus johtaa. Perkele.

Itse olen vielä sitä onnellista sukupolvea kun maan silloin AINOAAN elokuvakouluun valittiin tiukan karsinnan jälkeen 8 opiskelijaa, joille opetettiin kaikki mahdollinen elokuvasta ja sen tekemisestä. Tämän tuloksena olen toiminut mm. kuvaajan, ohjaajan, käsikirjoittajan, editoijan ja äänisuunnittelijan tehtävissä. Töitä on riittänyt ja roolia on ollut mahdollista vaihtaa projektikohtaisesti. Tottakai se vaatii jatkuvaa opiskelua, mutta siitähän tällä alalla on joka tapauksessa kyse.

Lue lisää

Meni se tuottajat ja Kauppisjuttu väärään paikkaan...

yökyöpeli kirjoitti:

Meni se tuottajat ja Kauppisjuttu väärään paikkaan...

"Pelkkä" kauppis ei todellakaan riitä. Epäilen myös kriteerejä joilla kauppikseen valitaan ja millä sinne pyritään. Ajankin sitä että on oikein että tuottamista opetetaan elokuvakoulussa, mutta leffatuotannoissa nimenomaan finanssipuoli mättää edelleen ja tässä suhteessa peräänkuuluttaisin yhteistyötä kauppiksen kanssa.

Olet oikeassa taidetuotantojen luonteesta. Itse olen nimenomaan elokuvantekijä joka kuvaamallasi tavalla on itse kouluttautunut tuottajaksi. Tässä suhteessa korkeakouluni on ollut oman yrityksen perustaminen. Tähän Taik ei todellakaan antanut minkäänlaisia valmiuksia.

En tiedä tuottajakoulutuksen tilannetta Taikissa tällä hetkellä. Itse opiskelin taideproduktioiden tuotantoa Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen kursseilla ja siellä lappasi kyllä tuottaja- ja markkinointiguruja jenkkejä ja brittejä myöten. Kauppiksen opettajia kävi puhumassa finanssisuunnittelusta ja liiketoimintasuunnitelmista, kulttuurituottajia sponsoroinnista, levytuottajia sisältönäkökulmista, jenkkiläinen mainosguru opetti tuotteistamista ja brändin rakentamista ja englantilainen sopimusjuristi Kienda Hoji (George Michael vs. Sony) sopimuskäytäntöjä ja taidetuotantoihin liittyvää juridiikkaa.

Koko homman tavoitteena oli kansainvälinen toiminta. Erittäin antoisa paketti kaiken kaikkiaan. Varsinkin Kienda Hojin opetus oli itselleni kullan arvoista tietoa. Jotain tämän tyyppistä kaipaisin ELO:llekin. Niin että kurssit opastaisivat kansainväliseen toimintaan ja että nämä kurssit olisivat avoimia KAIKILLE elokuvaopiskelijoille, ei ainoastaan tuottajiksi valmistuville. Tosiasia kun on että vaikka ELO pitäytyy nykyään tiukassa linjajaossa roolit muuttuvat aika radikaalistikin työelämässä.

Töpsel kirjoitti:

"Pelkkä" kauppis ei todellakaan riitä. Epäilen myös kriteerejä joilla kauppikseen valitaan ja millä sinne pyritään. Ajankin sitä että on oikein että tuottamista opetetaan elokuvakoulussa, mutta leffatuotannoissa nimenomaan finanssipuoli mättää edelleen ja tässä suhteessa peräänkuuluttaisin yhteistyötä kauppiksen kanssa.

Olet oikeassa taidetuotantojen luonteesta. Itse olen nimenomaan elokuvantekijä joka kuvaamallasi tavalla on itse kouluttautunut tuottajaksi. Tässä suhteessa korkeakouluni on ollut oman yrityksen perustaminen. Tähän Taik ei todellakaan antanut minkäänlaisia valmiuksia.

En tiedä tuottajakoulutuksen tilannetta Taikissa tällä hetkellä. Itse opiskelin taideproduktioiden tuotantoa Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen kursseilla ja siellä lappasi kyllä tuottaja- ja markkinointiguruja jenkkejä ja brittejä myöten. Kauppiksen opettajia kävi puhumassa finanssisuunnittelusta ja liiketoimintasuunnitelmista, kulttuurituottajia sponsoroinnista, levytuottajia sisältönäkökulmista, jenkkiläinen mainosguru opetti tuotteistamista ja brändin rakentamista ja englantilainen sopimusjuristi Kienda Hoji (George Michael vs. Sony) sopimuskäytäntöjä ja taidetuotantoihin liittyvää juridiikkaa.

Koko homman tavoitteena oli kansainvälinen toiminta. Erittäin antoisa paketti kaiken kaikkiaan. Varsinkin Kienda Hojin opetus oli itselleni kullan arvoista tietoa. Jotain tämän tyyppistä kaipaisin ELO:llekin. Niin että kurssit opastaisivat kansainväliseen toimintaan ja että nämä kurssit olisivat avoimia KAIKILLE elokuvaopiskelijoille, ei ainoastaan tuottajiksi valmistuville. Tosiasia kun on että vaikka ELO pitäytyy nykyään tiukassa linjajaossa roolit muuttuvat aika radikaalistikin työelämässä.

Lue lisää

Aivan. Sen takia on hyvä että kaikkia leffa-aloja opetetaan, rinnakkain. Se on minusta ainoa mahdollinen tapa, nyt kun sitä enemmän ja enemmän historiaan jäävää "käytännössä oppimista" korvataan koulutuksella. Kaikkien alojen jonkinnäköinen opiskelu kaikille varmaan lisää ihan sitä luonnollista kunnioitusta mikä leffassa nimenomaan on tarkeää, ihan sen tuottamismuodon (aika-raha) takia. Tuottaja parhaimmillaan onnäkymätön nippuside tai liima...
Taidat olla sellainen "vanhanaikainen, taidetta ja ihmistä kunnioittava" monitaito-elokuvahlö? Tunnut kuitenkin myös arvostavan koulutusta? Opettaminen oli kivaa, kirjoitit kai jossain, mikä siinä sinulle?
Onko nuorissa toivoa? Onko Taik oppilaita varten vai onko opettajien karriäärihakuisuus liian korostunutta? Osin tietenkin sekin auttaa koulun statukseen jne. positiivisesti, mutta...
Kiteytä elokuvan ihanuus!?

yökyöpeli kirjoitti:

Aivan. Sen takia on hyvä että kaikkia leffa-aloja opetetaan, rinnakkain. Se on minusta ainoa mahdollinen tapa, nyt kun sitä enemmän ja enemmän historiaan jäävää "käytännössä oppimista" korvataan koulutuksella. Kaikkien alojen jonkinnäköinen opiskelu kaikille varmaan lisää ihan sitä luonnollista kunnioitusta mikä leffassa nimenomaan on tarkeää, ihan sen tuottamismuodon (aika-raha) takia. Tuottaja parhaimmillaan onnäkymätön nippuside tai liima...
Taidat olla sellainen "vanhanaikainen, taidetta ja ihmistä kunnioittava" monitaito-elokuvahlö? Tunnut kuitenkin myös arvostavan koulutusta? Opettaminen oli kivaa, kirjoitit kai jossain, mikä siinä sinulle?
Onko nuorissa toivoa? Onko Taik oppilaita varten vai onko opettajien karriäärihakuisuus liian korostunutta? Osin tietenkin sekin auttaa koulun statukseen jne. positiivisesti, mutta...
Kiteytä elokuvan ihanuus!?

Lue lisää

>>nyt kun sitä enemmän ja enemmän historiaan jäävää "käytännössä oppimista" korvataan koulutuksella>>

Tuo ei ikävä kyllä edelleenkään pidä paikkaansa. Varsinkin trendikkäät kaupallisiin tuotoksiin erikoistuneet isot talot valkkaavat jengiä työhön suoraan kaveri- ynnä pärstäkerroinpohjalta. Siellä nimenomaan pätee edelleen tämä "juoksupojasta-tuottajaksi" -tapa. En viitsi mainita firmoja nimeltä, mutta tiedän useitakin tapauksia kun kahvinkeittäjäsihteerikkö on muuttunut tuotantopäälliköksi yhdessä yössä... Siinä ei koulutus paljon paina.

>>Kaikkien alojen jonkinnäköinen opiskelu kaikille varmaan lisää ihan sitä luonnollista kunnioitusta mikä leffassa nimenomaan on tarkeää, ihan sen tuottamismuodon (aika-raha) takia.>>

Olen nähnyt tämän niin monta kertaa: kun koko jengi tuntee toistensa vastuualueet - ihan käytännössä - homma sujuu kuin tanssi. Suomalaiset ryhmät ovat todella kustannustehokkaita. Seikkaillessani eri puolilla maailmaa dokumenttituotannoissa paikalliset kollegat säännönmukaisesti ihmettelevät haavi auki suomalaisten tehokkuutta, nopeutta ja monipuolista osaamista. Siinä ei paljon roolit paina.

Itse olen huomannut tuottajan roolissa että mikään ei vedä vertoja prosessin tuntemukselle. Se että pystyy suoraan käsittelemään budjettiin varattuja summia suhteessa tuotantotekniikkaan ja tekemään saman tien päätöksiä. Ja toisaalta tekijät usein virheellisesti arvioivat oman työpanoksensa alakanttiin etteivät vaikuttaisi kalliilta ja hitailta... Mielestäni tämä on yksi syy, miksi niin monen proggiksen budjetointi menee päin persettä: prosesseja osaamattomat tuottajat luottavat liiaksi tekijöiden arvioihin eri työvaiheiden kestosta.

>>Taidat olla sellainen "vanhanaikainen, taidetta ja ihmistä kunnioittava" monitaito-elokuvahlö?>>

Jep. Viimeinen dinosaurus.

>>Tunnut kuitenkin myös arvostavan koulutusta?>>

Tottakai. Ilman koulutusta en olisi tällä alalla.

Tosin en arvosta kummoisenkaan korkealle näitä mediakouluja. Niitten pitäisi kaiken järjen mukaan olla vasta yhteinen pohja jolta ponnistaa. Medianomit, tai mitä lienevätkään, eivät ole vielä valmiita elokuvantekijöitä - kaikkea muuta.

Tekniikka on tuotannon perusta, mutta vasta perusta. Tuotantotekniikka on vain väline. Pysyäkseen alan ammateissa edes teknisesti mukana on kouluttauduttava koko ajan välineensä kanssa. Mutta elokuvantekijälle tämä ei riitä. Ilman elokuvakielen hallintaa, ilman ilmaisullisia valmiuksia tekniikkaa hallitseva tekijä ei ole mopoaan virittelevää teinipoikaa kummoisempi.

Tämän vuoksi arvostan eritoten ELO:n tarjoamaa opetusta. Ilmaisulliset valmiudet ovat sellaista säilyvää sorttia että kun ne on kerran sisäistänyt selkärankaansa niin se tuotantotekninen tietojenpäivitys sujuu kuin leikki.

Mediakouluissa näyttää usein siltä etteivät opettajatkaan hallitse ilmaisullisia asioita, kun ovat itse yleensä taustaltaan tv-yhtiöistä ulos lempattua teknistä väkeä. Tätä taas eivät opiskelijat tiedosta vaan ovat ihan tyytyväisiä kun joku opettaa heille juurta jaksain bitit ja desibelit. Kun olen sitten tullut vetämään omia kurssejani tällaiseen ympäristöön minua on tuijotettu monttu auki että "mihin helvettiin äänittäjä tarvitsee mise-en-sceneä tai kuvaaja dramaturgista analyysiä"...

>>Opettaminen oli kivaa, kirjoitit kai jossain, mikä siinä sinulle?>>

Paras tapa sisäistää tieto on opettaa muita. Varsinkin ilmaisullisia kysymyksiä opettaessa on mahdotonta bluffata, sun on vaan PAKKO osata nuo jutut ihan oikeasti. Kysymykset on nimittäin välillä aika pahoja... ;-)

Olen huomannut että vanhemmiten (itse olen 40 ja risat) alan ammattilaiset alkavat helposti linnoittautua poteroihinsa. Esitäpä kokeeksi jollekin "vanhalla rutinoituneelle alan konkarille joka on tehnyt 22 pitkää" mitä mieltä hän on esimerkiksi interaktiivisesta elokuvasta, dvd-autorisoinnista tai webbikameroista niin tiedät mitä tarkoitan ;-D

Muutosvastarinta on melkoista. Opettaminen on siis myös syy itse opiskella ja päivittää omaa osaamistaan. Siinä vaiheessa kun Pelle Peloton ja taiteellinen eksperimentalisti sisälläni kuolevat tiedän että on aika siirtyä eläkkeelle.

Toisaalta nuoriso ympärillä pitää aistit avoinna myös sille mitä ajassa liikkuu. Kun ei opettajan roolissa ryhdy guruilemaan vaan asennoituu pikemminkin yhteiseen löytöretkeen opiskelijoiden kanssa saa irti helvetisti paljon enemmän. "Oppitunnit" ovat olleet välillä aika riemastuttavia tilaisuuksia.

>>Onko nuorissa toivoa?>>

On, kunhan nuorten tekijöitten kokeilunhalua ei tapeta liian vakavalla "ammattilaisasenteella". Ongelmana eivät ole nuoret vaan huonosta itsetunnosta kärsivät opettajat jotka ammatillisesti pelkäävät oman perseensä puolesta.

>>Onko Taik oppilaita varten vai onko opettajien karriäärihakuisuus liian korostunutta?>>

Onhan se oppilaita varten. Opettajat menee ja tulee. En tiedä tällä hetkellä virkoja hallitsevien opettajien karriäärihakuisuudesta... Parasta mitä ELO pystyy tarjoamaan ovat nimenomaan MAHDOLLISUUDET. Sitä taloa on opittava käyttämään. Tämän tajusin itse vasta kolmannella vuosikurssilla. Opetusta voi myös hakea ja ehdottaa jos näyttää siltä etteivät viranhaltijat oikein tiedä missä mennään. Itse räätälöin aikoinani itselleni paketin, johon sisältyi tuotantotekniikan opiskeluja talon ulkopuolella, kursseja teatterikorkeassa ja toisia sibiksessä... Avain korkeakoulujen yhteistyöjuttuihin, poikkitaiteelliseen opiskeluun, kulkee JOO-sopimuksen nimellä.

Elokuvan ihanuus?

Noh, tämähän on silkkaa rokkenrollia! Mikäs tämän mukavampaa: helvetin mielenkiintoista, koko ajan muutosten pyörteissä. Tässä on glamouria. Tapaa kuuluisia ihmisiä ja pääsee matkustelemaan. Rahaa tulee välillä reippaastikin, aika usein ei ollenkaan. Työnä leffaduuniin kuuluu juuri sopivassa määrin fyysistä äheltämistä ja toisaalta tarvitaan luovuutta, intuitiota ja loogista päättelykykyä. Tätä työtä on aika vaikea tehdä ellei ole nuppi ja fysiikka kunnossa. Tämä työ on elämäntapa jolle täytyy antautua täysin eikä sekään riitä... Olenkin mielestäni siinä onnekkaassa asemassa että minulla on helvetin kallis intohimoinen harrastus, josta minulle vieläpä maksetaan. Ei ole ottanut tuli sammuakseen tässä 22 vuoden aikana, pikemminkin päinvastoin...

Töpsel kirjoitti:

>>nyt kun sitä enemmän ja enemmän historiaan jäävää "käytännössä oppimista" korvataan koulutuksella>>

Tuo ei ikävä kyllä edelleenkään pidä paikkaansa. Varsinkin trendikkäät kaupallisiin tuotoksiin erikoistuneet isot talot valkkaavat jengiä työhön suoraan kaveri- ynnä pärstäkerroinpohjalta. Siellä nimenomaan pätee edelleen tämä "juoksupojasta-tuottajaksi" -tapa. En viitsi mainita firmoja nimeltä, mutta tiedän useitakin tapauksia kun kahvinkeittäjäsihteerikkö on muuttunut tuotantopäälliköksi yhdessä yössä... Siinä ei koulutus paljon paina.

>>Kaikkien alojen jonkinnäköinen opiskelu kaikille varmaan lisää ihan sitä luonnollista kunnioitusta mikä leffassa nimenomaan on tarkeää, ihan sen tuottamismuodon (aika-raha) takia.>>

Olen nähnyt tämän niin monta kertaa: kun koko jengi tuntee toistensa vastuualueet - ihan käytännössä - homma sujuu kuin tanssi. Suomalaiset ryhmät ovat todella kustannustehokkaita. Seikkaillessani eri puolilla maailmaa dokumenttituotannoissa paikalliset kollegat säännönmukaisesti ihmettelevät haavi auki suomalaisten tehokkuutta, nopeutta ja monipuolista osaamista. Siinä ei paljon roolit paina.

Itse olen huomannut tuottajan roolissa että mikään ei vedä vertoja prosessin tuntemukselle. Se että pystyy suoraan käsittelemään budjettiin varattuja summia suhteessa tuotantotekniikkaan ja tekemään saman tien päätöksiä. Ja toisaalta tekijät usein virheellisesti arvioivat oman työpanoksensa alakanttiin etteivät vaikuttaisi kalliilta ja hitailta... Mielestäni tämä on yksi syy, miksi niin monen proggiksen budjetointi menee päin persettä: prosesseja osaamattomat tuottajat luottavat liiaksi tekijöiden arvioihin eri työvaiheiden kestosta.

>>Taidat olla sellainen "vanhanaikainen, taidetta ja ihmistä kunnioittava" monitaito-elokuvahlö?>>

Jep. Viimeinen dinosaurus.

>>Tunnut kuitenkin myös arvostavan koulutusta?>>

Tottakai. Ilman koulutusta en olisi tällä alalla.

Tosin en arvosta kummoisenkaan korkealle näitä mediakouluja. Niitten pitäisi kaiken järjen mukaan olla vasta yhteinen pohja jolta ponnistaa. Medianomit, tai mitä lienevätkään, eivät ole vielä valmiita elokuvantekijöitä - kaikkea muuta.

Tekniikka on tuotannon perusta, mutta vasta perusta. Tuotantotekniikka on vain väline. Pysyäkseen alan ammateissa edes teknisesti mukana on kouluttauduttava koko ajan välineensä kanssa. Mutta elokuvantekijälle tämä ei riitä. Ilman elokuvakielen hallintaa, ilman ilmaisullisia valmiuksia tekniikkaa hallitseva tekijä ei ole mopoaan virittelevää teinipoikaa kummoisempi.

Tämän vuoksi arvostan eritoten ELO:n tarjoamaa opetusta. Ilmaisulliset valmiudet ovat sellaista säilyvää sorttia että kun ne on kerran sisäistänyt selkärankaansa niin se tuotantotekninen tietojenpäivitys sujuu kuin leikki.

Mediakouluissa näyttää usein siltä etteivät opettajatkaan hallitse ilmaisullisia asioita, kun ovat itse yleensä taustaltaan tv-yhtiöistä ulos lempattua teknistä väkeä. Tätä taas eivät opiskelijat tiedosta vaan ovat ihan tyytyväisiä kun joku opettaa heille juurta jaksain bitit ja desibelit. Kun olen sitten tullut vetämään omia kurssejani tällaiseen ympäristöön minua on tuijotettu monttu auki että "mihin helvettiin äänittäjä tarvitsee mise-en-sceneä tai kuvaaja dramaturgista analyysiä"...

>>Opettaminen oli kivaa, kirjoitit kai jossain, mikä siinä sinulle?>>

Paras tapa sisäistää tieto on opettaa muita. Varsinkin ilmaisullisia kysymyksiä opettaessa on mahdotonta bluffata, sun on vaan PAKKO osata nuo jutut ihan oikeasti. Kysymykset on nimittäin välillä aika pahoja... ;-)

Olen huomannut että vanhemmiten (itse olen 40 ja risat) alan ammattilaiset alkavat helposti linnoittautua poteroihinsa. Esitäpä kokeeksi jollekin "vanhalla rutinoituneelle alan konkarille joka on tehnyt 22 pitkää" mitä mieltä hän on esimerkiksi interaktiivisesta elokuvasta, dvd-autorisoinnista tai webbikameroista niin tiedät mitä tarkoitan ;-D

Muutosvastarinta on melkoista. Opettaminen on siis myös syy itse opiskella ja päivittää omaa osaamistaan. Siinä vaiheessa kun Pelle Peloton ja taiteellinen eksperimentalisti sisälläni kuolevat tiedän että on aika siirtyä eläkkeelle.

Toisaalta nuoriso ympärillä pitää aistit avoinna myös sille mitä ajassa liikkuu. Kun ei opettajan roolissa ryhdy guruilemaan vaan asennoituu pikemminkin yhteiseen löytöretkeen opiskelijoiden kanssa saa irti helvetisti paljon enemmän. "Oppitunnit" ovat olleet välillä aika riemastuttavia tilaisuuksia.

>>Onko nuorissa toivoa?>>

On, kunhan nuorten tekijöitten kokeilunhalua ei tapeta liian vakavalla "ammattilaisasenteella". Ongelmana eivät ole nuoret vaan huonosta itsetunnosta kärsivät opettajat jotka ammatillisesti pelkäävät oman perseensä puolesta.

>>Onko Taik oppilaita varten vai onko opettajien karriäärihakuisuus liian korostunutta?>>

Onhan se oppilaita varten. Opettajat menee ja tulee. En tiedä tällä hetkellä virkoja hallitsevien opettajien karriäärihakuisuudesta... Parasta mitä ELO pystyy tarjoamaan ovat nimenomaan MAHDOLLISUUDET. Sitä taloa on opittava käyttämään. Tämän tajusin itse vasta kolmannella vuosikurssilla. Opetusta voi myös hakea ja ehdottaa jos näyttää siltä etteivät viranhaltijat oikein tiedä missä mennään. Itse räätälöin aikoinani itselleni paketin, johon sisältyi tuotantotekniikan opiskeluja talon ulkopuolella, kursseja teatterikorkeassa ja toisia sibiksessä... Avain korkeakoulujen yhteistyöjuttuihin, poikkitaiteelliseen opiskeluun, kulkee JOO-sopimuksen nimellä.

Elokuvan ihanuus?

Noh, tämähän on silkkaa rokkenrollia! Mikäs tämän mukavampaa: helvetin mielenkiintoista, koko ajan muutosten pyörteissä. Tässä on glamouria. Tapaa kuuluisia ihmisiä ja pääsee matkustelemaan. Rahaa tulee välillä reippaastikin, aika usein ei ollenkaan. Työnä leffaduuniin kuuluu juuri sopivassa määrin fyysistä äheltämistä ja toisaalta tarvitaan luovuutta, intuitiota ja loogista päättelykykyä. Tätä työtä on aika vaikea tehdä ellei ole nuppi ja fysiikka kunnossa. Tämä työ on elämäntapa jolle täytyy antautua täysin eikä sekään riitä... Olenkin mielestäni siinä onnekkaassa asemassa että minulla on helvetin kallis intohimoinen harrastus, josta minulle vieläpä maksetaan. Ei ole ottanut tuli sammuakseen tässä 22 vuoden aikana, pikemminkin päinvastoin...

Lue lisää

Olipa nastaa luettavaa!
Totta, kommentoin epämääräisesti sitä että kenttäkoulutus korvautuisi koulukoulutuksella... Se varmaan johtuu siitä että oma todellinen oppini on tullut käytännön myötä ja olen nyt mukana myös näissä koulutuskuvioissa. Hlökohtainen näkökulman muutos tuottaa osin harhaisia näkyjä...
Joo, se että kaikki osaa kaikkea on tietenkin kaksipuolinen juttu: joskus se voi tuottaa sen ettei kukaan osaa kunnolla mitään. Luulen kuitenkin että emme nyt kumpikaan tarkoita tätä.
Ja toden totta, tiedän myös monta "entistä kahvinkeittäjää"...
Nopea eteneminen on niin palkitsevaa. Tuntuu siltä, että dinosauruksia (!) nimenomaan on se sakki joka tuntee itse asiaa (esim. leffaa) kohtaan ajassa kestävää intohimoa, eikä pelkää muuttuvaa maailmaa.
Muuttuminen, ja kuten sanoit mahdollisuus on musta kaks oleellista juttuu tossa opettamisessakin.
Ja prosessi. Niinkun kunnon kuvauspäivä joka alkaa sillä ihanalla baletilla ja koreografialla kun kaikki touhuu selkeesti systeemin mukaan omiaan. Sitten voi istua mättäällä jossain helvetin pöpelikössä jätkien kanssa. Puhua leppoisaa, mukavaa oloa ylläpitävää puolipaskaa ja juoda kahvia. Ja olla valmiuksissa. Puoli sielua levossa, toinen täysvalppaana. Kun alkaa tapahtua, paska loppuu veitsellä leikaten ja fokus on itse asiassa. Se on nastaa.
Prosessi ja lopputulos. Kaksi eri tyydytystä.
Ootko saanu tehdä itseäs tyydyttävää lopputulosta - tarpeeksi? Mikä osa alue sussa on eniten vailla? Ohjaaja? Mikä on haave? Mikä este sen saavuttamisen edessä (öh no rahan lisäks...)?

yökyöpeli kirjoitti:

Olipa nastaa luettavaa!
Totta, kommentoin epämääräisesti sitä että kenttäkoulutus korvautuisi koulukoulutuksella... Se varmaan johtuu siitä että oma todellinen oppini on tullut käytännön myötä ja olen nyt mukana myös näissä koulutuskuvioissa. Hlökohtainen näkökulman muutos tuottaa osin harhaisia näkyjä...
Joo, se että kaikki osaa kaikkea on tietenkin kaksipuolinen juttu: joskus se voi tuottaa sen ettei kukaan osaa kunnolla mitään. Luulen kuitenkin että emme nyt kumpikaan tarkoita tätä.
Ja toden totta, tiedän myös monta "entistä kahvinkeittäjää"...
Nopea eteneminen on niin palkitsevaa. Tuntuu siltä, että dinosauruksia (!) nimenomaan on se sakki joka tuntee itse asiaa (esim. leffaa) kohtaan ajassa kestävää intohimoa, eikä pelkää muuttuvaa maailmaa.
Muuttuminen, ja kuten sanoit mahdollisuus on musta kaks oleellista juttuu tossa opettamisessakin.
Ja prosessi. Niinkun kunnon kuvauspäivä joka alkaa sillä ihanalla baletilla ja koreografialla kun kaikki touhuu selkeesti systeemin mukaan omiaan. Sitten voi istua mättäällä jossain helvetin pöpelikössä jätkien kanssa. Puhua leppoisaa, mukavaa oloa ylläpitävää puolipaskaa ja juoda kahvia. Ja olla valmiuksissa. Puoli sielua levossa, toinen täysvalppaana. Kun alkaa tapahtua, paska loppuu veitsellä leikaten ja fokus on itse asiassa. Se on nastaa.
Prosessi ja lopputulos. Kaksi eri tyydytystä.
Ootko saanu tehdä itseäs tyydyttävää lopputulosta - tarpeeksi? Mikä osa alue sussa on eniten vailla? Ohjaaja? Mikä on haave? Mikä este sen saavuttamisen edessä (öh no rahan lisäks...)?

Lue lisää

>>Ootko saanu tehdä itseäs tyydyttävää lopputulosta - tarpeeksi?>>

Eihän sitä koskaan - tarpeeksi. ;-) Aina pitää jättää mielestään puolivalmista paskaa käsistään, koska duuni ei enää yksinkertaisesti kannata. Sitä tulee niin usein painettua "omillaan" että saisi lopputuloksesta jotenkin tyydyttävämmän.

Mutta taas teen juttua josta tulee ehdottomasti paras duunini koskaan: musiikkivideo ESEKin tuella. Tosin rahat loppu jo vuosi sitten...

>>Mikä osa alue sussa on eniten vailla? Ohjaaja?>>

Nyt tuntuu siltä että olisi nastaa vetäytyä vähäksi aikaa vaikka Italiaan tai Espanjaan vaan kirjottamaan. Täytyy sanoa että kaikkea olen silleen päässyt tekemään etten ole oikein vailla mitään.

Vierastan ohjaamista kun en osaa pitää näppejäni irti hilavitkuttimista. Sitten ajattelutapani on vielä niin post-production-painotteista että kuvaajat tulee hulluksi kun yritän selittää miten monesta layerista tämänkin seenin lopputulos tulee muodostumaan. Minusta ohjaamisessa ei ole duunina mitään hohdokasta; odottelen vaan kuvauksissa sormenpäät syyhyten, että pääsisin leikkelemään matskua.

>>Mikä on haave? Mikä este sen saavuttamisen edessä (öh no rahan lisäks...)?>>

Kaikki haaveet ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen. Sen verran olen päässyt maistamaan myös isoja kuvioita ettei minulla ole mitään hinkua niihin. Unelmatehdas on nimenomaan tehdas.

Rahaa saa kun jaksaa hakea ja yrittää ja osaa myydä itseään. Ei sekään mikään ylitsepääsemätön ongelma ole. Mutta joo: joskus, edes yhden ainokaisen kerran, kun olisi AIKAA tehdä jokin työ kunnolla loppuun saakka. Siinä sitä olisi haavetta. :-)

Itse asiassa lueskelin tuossa kateellisena juttua Orbitista. Olisi makeeta tuottaa jonkun Madonnan seuraava levy...

Itse asiassa... Enpä kerrokaan kuka tulee huomenna käymään... Ei nyt Madonna kuitenkaan. ;-D

Töpsel kirjoitti:

>>Ootko saanu tehdä itseäs tyydyttävää lopputulosta - tarpeeksi?>>

Eihän sitä koskaan - tarpeeksi. ;-) Aina pitää jättää mielestään puolivalmista paskaa käsistään, koska duuni ei enää yksinkertaisesti kannata. Sitä tulee niin usein painettua "omillaan" että saisi lopputuloksesta jotenkin tyydyttävämmän.

Mutta taas teen juttua josta tulee ehdottomasti paras duunini koskaan: musiikkivideo ESEKin tuella. Tosin rahat loppu jo vuosi sitten...

>>Mikä osa alue sussa on eniten vailla? Ohjaaja?>>

Nyt tuntuu siltä että olisi nastaa vetäytyä vähäksi aikaa vaikka Italiaan tai Espanjaan vaan kirjottamaan. Täytyy sanoa että kaikkea olen silleen päässyt tekemään etten ole oikein vailla mitään.

Vierastan ohjaamista kun en osaa pitää näppejäni irti hilavitkuttimista. Sitten ajattelutapani on vielä niin post-production-painotteista että kuvaajat tulee hulluksi kun yritän selittää miten monesta layerista tämänkin seenin lopputulos tulee muodostumaan. Minusta ohjaamisessa ei ole duunina mitään hohdokasta; odottelen vaan kuvauksissa sormenpäät syyhyten, että pääsisin leikkelemään matskua.

>>Mikä on haave? Mikä este sen saavuttamisen edessä (öh no rahan lisäks...)?>>

Kaikki haaveet ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen. Sen verran olen päässyt maistamaan myös isoja kuvioita ettei minulla ole mitään hinkua niihin. Unelmatehdas on nimenomaan tehdas.

Rahaa saa kun jaksaa hakea ja yrittää ja osaa myydä itseään. Ei sekään mikään ylitsepääsemätön ongelma ole. Mutta joo: joskus, edes yhden ainokaisen kerran, kun olisi AIKAA tehdä jokin työ kunnolla loppuun saakka. Siinä sitä olisi haavetta. :-)

Itse asiassa lueskelin tuossa kateellisena juttua Orbitista. Olisi makeeta tuottaa jonkun Madonnan seuraava levy...

Itse asiassa... Enpä kerrokaan kuka tulee huomenna käymään... Ei nyt Madonna kuitenkaan. ;-D

Lue lisää

Ai mikset kerro! Siis joku musa-stara!
Kökitsä koko ajan koneen ääressä?

yökyö-työssä kirjoitti:

Ai mikset kerro! Siis joku musa-stara!
Kökitsä koko ajan koneen ääressä?

Tässä on nyt tämmönen vaihe. Kasetit levällään ympärillä, subbari brakas, kasaan kamoja huomisiin kuvauksiin ja koneet rendaa taustalla. Olin vielä jokunen tunti sitten keskellä metsää. En mä ihan aina tässä köki.

Töpsel kirjoitti:

Tässä on nyt tämmönen vaihe. Kasetit levällään ympärillä, subbari brakas, kasaan kamoja huomisiin kuvauksiin ja koneet rendaa taustalla. Olin vielä jokunen tunti sitten keskellä metsää. En mä ihan aina tässä köki.

Lue lisää

Ai, mulle just piirtyy eteen se tilanne "jätkien kanssa pöpelikössä kaffetta juoden"... olitko kuvauksissa tai ihan siviilinä?
Ed. viestiin: yritätkö uskotella(!) että olet tyytyväinen työtilanteeseesi? Kysymys on ystävällisen provosoiva, tuntuu että sellaisia ei niin kovin paljon liikkeellä ole. Ja mä uskon et avain moiseen mahdollisuuteen piilee nimenomaan omien korvien ja oman sieluntilan liepeillä? Ettet oo niinku VANHA JA KATKERA?

yökyöpeli kirjoitti:

Ai, mulle just piirtyy eteen se tilanne "jätkien kanssa pöpelikössä kaffetta juoden"... olitko kuvauksissa tai ihan siviilinä?
Ed. viestiin: yritätkö uskotella(!) että olet tyytyväinen työtilanteeseesi? Kysymys on ystävällisen provosoiva, tuntuu että sellaisia ei niin kovin paljon liikkeellä ole. Ja mä uskon et avain moiseen mahdollisuuteen piilee nimenomaan omien korvien ja oman sieluntilan liepeillä? Ettet oo niinku VANHA JA KATKERA?

Lue lisää

Metsään menin lapseni kanssa fillaroimaan. Panin koneet rendaan ja menoks.

>>Ed. viestiin: yritätkö uskotella(!) että olet tyytyväinen työtilanteeseesi?>>

No työtä on ihan riittämiin. Maksajia sen sijaan vähemmän. Nyt on hiljaisempi hetki kuvausten kanssa joten on hyvä aika suunnitella seuraavia proggiksia. Rahaa ei tule oikein mistään ja se pistää vähän aprikoimaan. Yrittäjänä kadehdin verokortilla tekeviä friikkuja, jotka voivat työttöminä viettää vaikka kesälomaa... Mutta kaiken kaikkiaan taidan olla yksi onnekkaista.

Työllistymiseen omalla kohdallani on vaikuttanut nimenomaan tekemisen skaala. Saattaisin olla vanha ja katkera jos tekisin vaan pitkää leffaa. Ongelma tahtoo olla pikemminkin niin päin että duunia on niin paljon että koneet alkaa levitä käsiin kun ne ei ehdi huoltoon.

Nyt olen katkera kun tarkoitus oli kuvata hieman urbaania elämää ulkona. Siis ei niin että ihmisistä näkyisi vain vaeltava sateenvarjo. Iltapäivällä pitäisi kai tulla pieni pilvenrako.Toisaalta sateisessa kaupungissa on oma jujunsa... Katsotaan vielä vähän aikaa.

>>Ja mä uskon et avain moiseen mahdollisuuteen piilee nimenomaan omien korvien ja oman sieluntilan liepeillä?>>

Jep. Sieluntila ruokkii itseään. Tosin en "uskottele" yhtään mitään kykkiessäni näitten masiinoitten äärellä vuorokaudet ympäriinsä panemassa kuvia peräkkäin. Efektirendaukset on kivoja kun voi höpötellä netissä samaan aikaan ;-) Työskentelin aikani hektisessä mainosmaailmassa ja silloin rendausten aikana vedettiin aina röökiä naama valkosena ja kädet täristen. Tämä tapa on terveellisempi.

Sieluntila on sikäli tärkeä että se pitää työkondiksessa ja skarppina uusiin haasteisiin. Kalja ja katkeruus on paha yhdistelmä. Yksi paha on myös se, että alkaa metsästellä duuneja rahan takia. Rahalla on kumma taipumus juosta karkuun... Kun sen sijaan duunaa sellaista mikä on itsestä mielenkiintoista niin se toimeentulokin tulee siinä ikäänkuin kylkiäisenä. Ihmeellistä magiaa.

>>Ettet oo niinku VANHA JA KATKERA?>>

Vanha? Olen tavannut Michael Jacksonin tuottajan Bruce Swedienin (67 v.) ja työskennellyt Einojuhani Rautavaaran (74 v.) kanssa. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Parhaat juttuni ovat vielä edessäpäin.

Katkera? Ehei: katkeruus tulee siitä jos alkaa vanhana (enkä vittu suostu nelkyt ja risat oleen vielä "vanha") katsella vaan taaksepäin. Mihin se sellainen johtaa? "Vittu mä oon kova ku seiskytluvulla duunasin viistoist pitkää"... You know what I mean? ;-D

Trendien perässä ei pidä juosta. Tällä hetkellä NÄYTTÄÄ siltä että lähinnä yhden tuotantoyhtiön muutaman pitkän leffan tuloksena olisi menossa jokin nuorisopalvonta-buumi. Se ei pidä paikkaansa. Onneksi ammattilaiset arvostavat ammattitaitoa eivätkä laske harmaitten hiusten lukumäärää. Siis ammattitaitoahan nimenomaan on uudistumiskyky, luovuus, intuitio, kekseliäisyys, kokeilunhalu. Tuon kaiken nimenomaan tappaa kaljalla ja katkeruudella.

Töpsel kirjoitti:

Metsään menin lapseni kanssa fillaroimaan. Panin koneet rendaan ja menoks.

>>Ed. viestiin: yritätkö uskotella(!) että olet tyytyväinen työtilanteeseesi?>>

No työtä on ihan riittämiin. Maksajia sen sijaan vähemmän. Nyt on hiljaisempi hetki kuvausten kanssa joten on hyvä aika suunnitella seuraavia proggiksia. Rahaa ei tule oikein mistään ja se pistää vähän aprikoimaan. Yrittäjänä kadehdin verokortilla tekeviä friikkuja, jotka voivat työttöminä viettää vaikka kesälomaa... Mutta kaiken kaikkiaan taidan olla yksi onnekkaista.

Työllistymiseen omalla kohdallani on vaikuttanut nimenomaan tekemisen skaala. Saattaisin olla vanha ja katkera jos tekisin vaan pitkää leffaa. Ongelma tahtoo olla pikemminkin niin päin että duunia on niin paljon että koneet alkaa levitä käsiin kun ne ei ehdi huoltoon.

Nyt olen katkera kun tarkoitus oli kuvata hieman urbaania elämää ulkona. Siis ei niin että ihmisistä näkyisi vain vaeltava sateenvarjo. Iltapäivällä pitäisi kai tulla pieni pilvenrako.Toisaalta sateisessa kaupungissa on oma jujunsa... Katsotaan vielä vähän aikaa.

>>Ja mä uskon et avain moiseen mahdollisuuteen piilee nimenomaan omien korvien ja oman sieluntilan liepeillä?>>

Jep. Sieluntila ruokkii itseään. Tosin en "uskottele" yhtään mitään kykkiessäni näitten masiinoitten äärellä vuorokaudet ympäriinsä panemassa kuvia peräkkäin. Efektirendaukset on kivoja kun voi höpötellä netissä samaan aikaan ;-) Työskentelin aikani hektisessä mainosmaailmassa ja silloin rendausten aikana vedettiin aina röökiä naama valkosena ja kädet täristen. Tämä tapa on terveellisempi.

Sieluntila on sikäli tärkeä että se pitää työkondiksessa ja skarppina uusiin haasteisiin. Kalja ja katkeruus on paha yhdistelmä. Yksi paha on myös se, että alkaa metsästellä duuneja rahan takia. Rahalla on kumma taipumus juosta karkuun... Kun sen sijaan duunaa sellaista mikä on itsestä mielenkiintoista niin se toimeentulokin tulee siinä ikäänkuin kylkiäisenä. Ihmeellistä magiaa.

>>Ettet oo niinku VANHA JA KATKERA?>>

Vanha? Olen tavannut Michael Jacksonin tuottajan Bruce Swedienin (67 v.) ja työskennellyt Einojuhani Rautavaaran (74 v.) kanssa. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Parhaat juttuni ovat vielä edessäpäin.

Katkera? Ehei: katkeruus tulee siitä jos alkaa vanhana (enkä vittu suostu nelkyt ja risat oleen vielä "vanha") katsella vaan taaksepäin. Mihin se sellainen johtaa? "Vittu mä oon kova ku seiskytluvulla duunasin viistoist pitkää"... You know what I mean? ;-D

Trendien perässä ei pidä juosta. Tällä hetkellä NÄYTTÄÄ siltä että lähinnä yhden tuotantoyhtiön muutaman pitkän leffan tuloksena olisi menossa jokin nuorisopalvonta-buumi. Se ei pidä paikkaansa. Onneksi ammattilaiset arvostavat ammattitaitoa eivätkä laske harmaitten hiusten lukumäärää. Siis ammattitaitoahan nimenomaan on uudistumiskyky, luovuus, intuitio, kekseliäisyys, kokeilunhalu. Tuon kaiken nimenomaan tappaa kaljalla ja katkeruudella.

Lue lisää

Siksi on kiva kirjoittaa (niinpä, duuninteon lomassa) provosoivia kysymyksiä asioista joihin toivoo, tavallaan itsekkäästi tietynlaista vastausta. Sitä tavallaan reipastaa itseään, ei niinkun toisen kustannuksella eikä siivellä, vaan pikemminkin tuntuu kivalta että muidenkin siivet vispaa!
Se on totta toi bissetylsyys/katkeruusjuttu. Nykyään ymmärtääkseni tuotantojen peruspilari ei oo "yhdessä kapakkaan"-mentaliteetti.
Uusi aika, uudet tavat ja tavattomuudet myös. En siis moralisoi, hmm... vaan totean.
Vielä, duuninteosta ja kickseistä: saatko parhaat omista oivalluksista jne. vai mitä osaa näyttelee muut tyypit joiden kanssa teet/jaat duunia? Onko paras duuni sellanen missä sä tajuut et se on nimenomaan YHTEISTYÖ? Tarkoitan nyt sisältöä. Miten paljon HYVÄT TYYPIT on opettanu sua, antanu jotain? Ootko sä mielestäs tällanen hyvä tyyppi? (tää ei ollu prov. ) Sä haaveilet tällä hetkellä kirjoittamisesta? Yksintekemisestä? Tai, ENSIN yksintekemisestä? Sullon perhe, (fillaroit lapsen kanssa) liittyyks sun se kuvio "hyviin haveisiin" vai siihen ettei sun tarvi saada kaikkea TYÖLTÄ? Oonko asenteellinen / retorinen kysymys. (näihin ei tietty tarvii vastaa, omia asioita)!
Sitte sä viittaat tohon dokkariduuniin? Kevyen kaluston?
Eli tuotat, omia aiheita?Mennä jonnekin, nähdä ja näyttää?
Kiinnostaako sua ihmiset vai mikä?
Sorry, mä nyt kyselen kun viitsit vastailla, mikä on mukavaa.

yökyöpeli kirjoitti:

Siksi on kiva kirjoittaa (niinpä, duuninteon lomassa) provosoivia kysymyksiä asioista joihin toivoo, tavallaan itsekkäästi tietynlaista vastausta. Sitä tavallaan reipastaa itseään, ei niinkun toisen kustannuksella eikä siivellä, vaan pikemminkin tuntuu kivalta että muidenkin siivet vispaa!
Se on totta toi bissetylsyys/katkeruusjuttu. Nykyään ymmärtääkseni tuotantojen peruspilari ei oo "yhdessä kapakkaan"-mentaliteetti.
Uusi aika, uudet tavat ja tavattomuudet myös. En siis moralisoi, hmm... vaan totean.
Vielä, duuninteosta ja kickseistä: saatko parhaat omista oivalluksista jne. vai mitä osaa näyttelee muut tyypit joiden kanssa teet/jaat duunia? Onko paras duuni sellanen missä sä tajuut et se on nimenomaan YHTEISTYÖ? Tarkoitan nyt sisältöä. Miten paljon HYVÄT TYYPIT on opettanu sua, antanu jotain? Ootko sä mielestäs tällanen hyvä tyyppi? (tää ei ollu prov. ) Sä haaveilet tällä hetkellä kirjoittamisesta? Yksintekemisestä? Tai, ENSIN yksintekemisestä? Sullon perhe, (fillaroit lapsen kanssa) liittyyks sun se kuvio "hyviin haveisiin" vai siihen ettei sun tarvi saada kaikkea TYÖLTÄ? Oonko asenteellinen / retorinen kysymys. (näihin ei tietty tarvii vastaa, omia asioita)!
Sitte sä viittaat tohon dokkariduuniin? Kevyen kaluston?
Eli tuotat, omia aiheita?Mennä jonnekin, nähdä ja näyttää?
Kiinnostaako sua ihmiset vai mikä?
Sorry, mä nyt kyselen kun viitsit vastailla, mikä on mukavaa.

Lue lisää

On totta että en pidä isoista ryhmistä. Kerran aprikoitiin kaverin kanssa että lähes poikkeuksetta kymmenen hengen ryhmässä on yksi kusipää joka pilaa koko homman. Mitä isompi ryhmä sen suurempi todennäköisyys kusipäille. Viimeksi se oli diivaileva meikkaaja. Voi Jessus sentään! Sekä kuvaaja, näyttelijät että säveltäjä tulivat valittamaan että, "please, älä pyydä tuota hempukkaa enää tänne".

Teen mielelläni pienellä ryhmällä moniosaajien kanssa. Se on makeeta kun ajatukset ja ideat sinkoilee yli ammattiroolien: koko ajan oppii kaikilta. Kun osaa ja uskaltaa vastaanottaa niin osaa myös antaa. Hienoja oppimistapahtumia ovat esimerkiksi pitkät öiset automatkat kuvauspaikkojen välillä. Pummaan usein kyytiä sellaisilta joiden ammattikuvasta tai metodeista tiedän vähiten. Esimerkiksi valomiehet tietää aivan saatanasti tuottamisesta ja aikatauluttamisesta, äänimiehet valoista, kuvaussihteerit ohjaamisesta... Monet ohjaajat taas luottaa koulutukseeni ja aika heviin rutiiniini. Eivät häpeile kysyä mielipidettäni jostain dramaturgisista ratkaisuista. Sen verran monet kuitenkin pelkäävät ryhmän edessä kasvojensa menettämistä, että todellakin tuovat ongelmansa esiin näillä öisillä ajomatkoilla :-)

Yritän olla hyvä tyyppi. Se on kiva kuulla kun uusi asiakas soittelee ja sanoo että "se-ja-se suositteli sua ku sulta voi kuulemma kysyä tyhmiäkin kysymyksiä". Silleen vanha pieru saa asiakkaikseen nuorempaa polvea kun unohtaa oman egoilunsa eikä ole ylimielinen.

Mun haaveet on niin paljon isompia kuin pelkkä työ. Tämä duuni on tottakai iso osa sitä, mutta kyllä lapset ohittaa sen tärkeysjärjestyksessä mennen tullen. Luovun aika paljosta lasten vuoksi. En voisi omalta kohdaltani tehdä duunia kuten yksi kollegani, joka hieman alakuloisena valitti ettei ole nähnyt pientä lastaan viimeisen kuuden kuukauden aikana kuin kaksi tuntia hereillä. Ei kai toi ole se tarkoitus?

Kirjottamisesta tykkäisin välillä kun on tullut painettua pää höyryten yhtä soittoa niin monen monta vuotta. Olisi hienoa polttaa kalenteri juhlallisin rituaalein ja takoa kännykkä lekalla paskaks.

Dokkareista. Kyllä ihmiset kiinnostaa. Varsinkin henkilökuvia väsätessä tajuaa miten mielettömän monisärmäistä elämä onkaan ja toisaalta miten ohut ja teennäinen on fiktion maailma.

Dokkarit on ihan oma juttunsa. Valmiustila on ihan eri luokkaa kuin valmiiksi pureksituissa näytelmäleffoissa. Siinä adrenaliini kohisee kun ei koskaan tiedä mitä kuolematonta kohta tapahtuu... Ja se että ei tauolla heitetä ryhmän kanssa pöpelikössä hyväntahtoista herjaa vaan se pöpelikkö saattaa olla koko jutun huipennus.

Dokkarituotanto on raskasta henkisesti, koska sun on oltava jatkuvasti jossain ihme flow-tilassa, vireessä, leffan teema selkäytimessä. Dokkari on jazzimprovisaatio siinä missä pitkä leffa on sävelletty sinfonia.

Töpsel kirjoitti:

On totta että en pidä isoista ryhmistä. Kerran aprikoitiin kaverin kanssa että lähes poikkeuksetta kymmenen hengen ryhmässä on yksi kusipää joka pilaa koko homman. Mitä isompi ryhmä sen suurempi todennäköisyys kusipäille. Viimeksi se oli diivaileva meikkaaja. Voi Jessus sentään! Sekä kuvaaja, näyttelijät että säveltäjä tulivat valittamaan että, "please, älä pyydä tuota hempukkaa enää tänne".

Teen mielelläni pienellä ryhmällä moniosaajien kanssa. Se on makeeta kun ajatukset ja ideat sinkoilee yli ammattiroolien: koko ajan oppii kaikilta. Kun osaa ja uskaltaa vastaanottaa niin osaa myös antaa. Hienoja oppimistapahtumia ovat esimerkiksi pitkät öiset automatkat kuvauspaikkojen välillä. Pummaan usein kyytiä sellaisilta joiden ammattikuvasta tai metodeista tiedän vähiten. Esimerkiksi valomiehet tietää aivan saatanasti tuottamisesta ja aikatauluttamisesta, äänimiehet valoista, kuvaussihteerit ohjaamisesta... Monet ohjaajat taas luottaa koulutukseeni ja aika heviin rutiiniini. Eivät häpeile kysyä mielipidettäni jostain dramaturgisista ratkaisuista. Sen verran monet kuitenkin pelkäävät ryhmän edessä kasvojensa menettämistä, että todellakin tuovat ongelmansa esiin näillä öisillä ajomatkoilla :-)

Yritän olla hyvä tyyppi. Se on kiva kuulla kun uusi asiakas soittelee ja sanoo että "se-ja-se suositteli sua ku sulta voi kuulemma kysyä tyhmiäkin kysymyksiä". Silleen vanha pieru saa asiakkaikseen nuorempaa polvea kun unohtaa oman egoilunsa eikä ole ylimielinen.

Mun haaveet on niin paljon isompia kuin pelkkä työ. Tämä duuni on tottakai iso osa sitä, mutta kyllä lapset ohittaa sen tärkeysjärjestyksessä mennen tullen. Luovun aika paljosta lasten vuoksi. En voisi omalta kohdaltani tehdä duunia kuten yksi kollegani, joka hieman alakuloisena valitti ettei ole nähnyt pientä lastaan viimeisen kuuden kuukauden aikana kuin kaksi tuntia hereillä. Ei kai toi ole se tarkoitus?

Kirjottamisesta tykkäisin välillä kun on tullut painettua pää höyryten yhtä soittoa niin monen monta vuotta. Olisi hienoa polttaa kalenteri juhlallisin rituaalein ja takoa kännykkä lekalla paskaks.

Dokkareista. Kyllä ihmiset kiinnostaa. Varsinkin henkilökuvia väsätessä tajuaa miten mielettömän monisärmäistä elämä onkaan ja toisaalta miten ohut ja teennäinen on fiktion maailma.

Dokkarit on ihan oma juttunsa. Valmiustila on ihan eri luokkaa kuin valmiiksi pureksituissa näytelmäleffoissa. Siinä adrenaliini kohisee kun ei koskaan tiedä mitä kuolematonta kohta tapahtuu... Ja se että ei tauolla heitetä ryhmän kanssa pöpelikössä hyväntahtoista herjaa vaan se pöpelikkö saattaa olla koko jutun huipennus.

Dokkarituotanto on raskasta henkisesti, koska sun on oltava jatkuvasti jossain ihme flow-tilassa, vireessä, leffan teema selkäytimessä. Dokkari on jazzimprovisaatio siinä missä pitkä leffa on sävelletty sinfonia.

Lue lisää

Aijai, minkä herkun pudotit! (tai moniakin)
Toi jazzimprovisaatio ja sävelletty ooppera...

Ja tietenkin se pöpelikössä kahvinjuontihöpöttely, kuten varman ymmärsitkin, ei ollut sitä TYÖNTEKOA "soittamis"mielessä, vaan miellyttävästi YHDESSÄ olemista suhteessa työhön, ehkä jotain virittelyä. Ei niinkään oman soittimen vaan bändin virittelyä, vireessä pitoa, pitkien odotusten aikana.
Ja näin naisihmisenä se että on jätkien kanssa "kivaa ja tavallista" tarkoittaa jotain luottoa. Ja mimmien usein se pitää lunastaa. Tämä ei ole valitus. Ei koskaan ollu hlökoht. ongelma. Rakastan hönö-energiaa.
Ja tuon maskeeraajahengen kyllä tunnistan...
En ole koskaan ollut mukana dokkarituotannoissa (kavereissa dokkarintekijöitä on) ja sun asenteesi haiskahtaa siltä että oot nimenomaan PROSESSI tyyppi!? Mä luulen et dokkarityypit on sensukuisia? Pelkäämättömyys uusia käänteitä kohtaa? VARMUUS ei ole lempisana vaikka HYVÄ ENNAKKOSUUNNITTELU olisikin!?
Tää muuten taitaa olla erona kans hyvän ja huonon tuottajan välillä. Taas vanhaa aihetta liipaten. Varmuutta ei ole, varautumista ja virettä kyllä.
Että, juu, kyllä täs elämäs PELKO on helvetin tehokas liima, liimaa PERSEESEEN kaiken sen mitä EI haluais...
Ja sit noi lapset, onhan sekin enemmän dokkarii ku fiktiota... luottaa et luonto puhuu, varustautuu voi mut turha suunnitella, yllätyksiä tulee kuitenkin ja SE JOS MIKÄ ON YLIPÄÄTÄÄN ELÄMÄSSÄ NASTAA! ET KUITENKAAN VOI ENNAKOIDA! ELÄMÄ ON SEMMOISTA! JEEEE!!!!!!!!!!!!!

Töpsel kirjoitti:

"Pelkkä" kauppis ei todellakaan riitä. Epäilen myös kriteerejä joilla kauppikseen valitaan ja millä sinne pyritään. Ajankin sitä että on oikein että tuottamista opetetaan elokuvakoulussa, mutta leffatuotannoissa nimenomaan finanssipuoli mättää edelleen ja tässä suhteessa peräänkuuluttaisin yhteistyötä kauppiksen kanssa.

Olet oikeassa taidetuotantojen luonteesta. Itse olen nimenomaan elokuvantekijä joka kuvaamallasi tavalla on itse kouluttautunut tuottajaksi. Tässä suhteessa korkeakouluni on ollut oman yrityksen perustaminen. Tähän Taik ei todellakaan antanut minkäänlaisia valmiuksia.

En tiedä tuottajakoulutuksen tilannetta Taikissa tällä hetkellä. Itse opiskelin taideproduktioiden tuotantoa Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen kursseilla ja siellä lappasi kyllä tuottaja- ja markkinointiguruja jenkkejä ja brittejä myöten. Kauppiksen opettajia kävi puhumassa finanssisuunnittelusta ja liiketoimintasuunnitelmista, kulttuurituottajia sponsoroinnista, levytuottajia sisältönäkökulmista, jenkkiläinen mainosguru opetti tuotteistamista ja brändin rakentamista ja englantilainen sopimusjuristi Kienda Hoji (George Michael vs. Sony) sopimuskäytäntöjä ja taidetuotantoihin liittyvää juridiikkaa.

Koko homman tavoitteena oli kansainvälinen toiminta. Erittäin antoisa paketti kaiken kaikkiaan. Varsinkin Kienda Hojin opetus oli itselleni kullan arvoista tietoa. Jotain tämän tyyppistä kaipaisin ELO:llekin. Niin että kurssit opastaisivat kansainväliseen toimintaan ja että nämä kurssit olisivat avoimia KAIKILLE elokuvaopiskelijoille, ei ainoastaan tuottajiksi valmistuville. Tosiasia kun on että vaikka ELO pitäytyy nykyään tiukassa linjajaossa roolit muuttuvat aika radikaalistikin työelämässä.

Lue lisää

tuleva tuottaja. Jotain vielä meille! Tuleville. Jatkukoon tämä keskustelu.

täällä kirjoitti:

tuleva tuottaja. Jotain vielä meille! Tuleville. Jatkukoon tämä keskustelu.

Missä opiskelet ja minkälaiseen tuotantoon aiot suuntautua? Mitä mieltä itse olet alan opetuksesta? Mitä kaipaisit lisää, mitä puuttuu?

täällä kirjoitti:

tuleva tuottaja. Jotain vielä meille! Tuleville. Jatkukoon tämä keskustelu.

No voi. Enpä osaa kaikkeen tuohon suuntautumishaluun vastata. En todellakaan tiedä. Siksi keskustelunne seuraaminen oli niin mielenkiintoista. Näistä asioista nimittäin puhumme. Olisin mieluiten vain kuulolla, opiskelijana.