ehkä pakko luovuttaa nyt, tää epätietoisuus on niin kuluttavaa, mutta realisti kun olen niin ajattelen aina huonointa vaihtoehtoa. Surettaa, mutta mä selviän.
Mun on
aina selviän
4157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei realismi tarkoita samaa kuin pessimismi. Mut eipä minulla muuta.
Epätietoisuus kuluttaa, mutta siihen on olemassa ratkaisuja, jotka lopettaa epätitoisuuden. On suoria malleja, jossa riski on isompi: yksi maili, yksi tekstari tai suora kysymys naamakkain. Tilanetta voi tunnustella epäsuorasti ilman isoa riskiä: kahvikutsu, kutsu tehdä jotain molemmille kivaa yhdessä, kutsu terasille ja sen jälkeen jäädä odottaa että toinen tekee vastaliikkeen, jolla osoittaa kiinnostuksen. Ja jos toinen kieltäytyy, sitten ei ole enään epätietoisuutta. Ja jos pelkää pakkeja, voi sanoa, että olet niin mukava ihminen, että suhun olis kiva tutustua rennommissa merkissä ;-)
Inhorealistiltä jää monia ihania asioita kokematta elämässä! Vaikka suorassa yhteydenotossa on riski tulla torjutuksi, niin silti ei tarvitse jäädä miettimään "mitäs jos", ei tarvi murehtia elämätöntä elämää. Perusjärkevä ihminen usein jälkikäteen katuu juuri tekemättä jättämisiään ei repäisyjään. Saadakseen jotain suurta, pitää uskaltaa ottaa riski. Silti ihmisten elämäntilanteet ja kokemukset vaikuttaa, aina se ei ole helppoa ja sopivaa tilaisuutta voi joutua odottamaan.
Mä aina vaan luovutan. Ite kärsin sitten.
No, itsehän sitä ihminen päättää tekemisensä. Luovuttaminen ei ole itselle ainakaan se ainut vaihtoehto missään asiassa elämässä. Toki järki päässä pitäen jos huomaa, että joku osa-alue ei kertakaikkiaan toimi, niin silloin pitää älytä luovuttaa. Ei sitä päätänsä jaksa hakata seinään loputtomiin.