Tajusin yhtäkkiä, että olen ihastunut erääseen suhteellisen tuoreeseen tuttavuuteen. Tavattiin työn merkeissä, ja ollaan kirjoiteltu tässä kevään aikana aika paljon.
Nyt aivan yllättäen huomaan ajattelevani tuota naista jatkuvasti. En saa häntä karistettua mielestäni, enkä edes halua. Olen ihastunut, ja se yllätti minut täysin, koska en alunperin kuvitellut hänen olevan lainkaan minun tyyppiseni ihminen. Olemme hyvin erilaisia, mutta tietyllä tavalla kuitenkin samanlaisia.
Haluaisin pyytää häntä oikeille treffeille, mutta se vanha tuttu teiniaikojen epävarmuus iskee päälle. Olemme puhuneet kaljalle tai kahville menemisestä, mutta en vain saa sanottua, että haluaisin jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta. Pelkään ihan kauheasti, että hän ei olekaan kiinnostunut "sillä tavalla", ja tulen torjutuksi. Yritin edellisessä viestissäni flirttailla vähän, mutta en saanut mitään vastakaikua. Hän sivuutti flirttini kommentoimatta mitenkään. Pitäisikö tästä päätellä, että hän ei ole kiinnostunut, vai eikö hän vain tajunnut, kun olin niin epämääräinen?
Olen aivan pistoksissa tämän asian takia, ja pelkään, että jotain hienoa menee ohi suun, kun jahkailen ja pelkään. En kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
Miksi ihmissuhteiden pitää aina olla niin helvetin vaikeita?
Nyt aivan yllättäen huomaan ajattelevani tuota naista jatkuvasti. En saa häntä karistettua mielestäni, enkä edes halua. Olen ihastunut, ja se yllätti minut täysin, koska en alunperin kuvitellut hänen olevan lainkaan minun tyyppiseni ihminen. Olemme hyvin erilaisia, mutta tietyllä tavalla kuitenkin samanlaisia.
Haluaisin pyytää häntä oikeille treffeille, mutta se vanha tuttu teiniaikojen epävarmuus iskee päälle. Olemme puhuneet kaljalle tai kahville menemisestä, mutta en vain saa sanottua, että haluaisin jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta. Pelkään ihan kauheasti, että hän ei olekaan kiinnostunut "sillä tavalla", ja tulen torjutuksi. Yritin edellisessä viestissäni flirttailla vähän, mutta en saanut mitään vastakaikua. Hän sivuutti flirttini kommentoimatta mitenkään. Pitäisikö tästä päätellä, että hän ei ole kiinnostunut, vai eikö hän vain tajunnut, kun olin niin epämääräinen?
Olen aivan pistoksissa tämän asian takia, ja pelkään, että jotain hienoa menee ohi suun, kun jahkailen ja pelkään. En kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
Miksi ihmissuhteiden pitää aina olla niin helvetin vaikeita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pyydä sitä naista ehdottomasti treffeille :) oikeesti, etteimee tosissaa jotain hyvää ohi...
treffeille vaan!!
Voisithan ensin mennä vaikka just kaffelle ihan työkaverina jos kerran on ollut puhettakin ja siten pääset vähän tsekkailee ilmapiiriä. Ei varmaan heti kannata pamauttaa kaikkea tiskiin jos kerran ootte työkavereita niin mahdollinen takapakki on tosi kiusallinen sitten jatkossa. Järkkää ittes hänen kanssaan joku kerta kahville tai viel parempi "after workille" ja etene siitä sitten sen mukaan miltä tilanne näyttää :)