Tajusin juuri tänään, puolentoista vuoden seurustelun jälkeen, että minähän seurustelen eronneen miehen kanssa.
Ei se olekaan mikään "vanha tyttöystävä" vaan ihka oikea elävä ex-puoliso. Miten olenkin ollut niin sokea.
Ja koska heillä on pitkä taival takana yhdessä, pitää olla väleissä jatkossakin. Mistä minä en tietenkään tykkää yhtään.
Itsellä menneet suhteet ovat menneitä, enkä halua mitään heistä nykyiseen suhteeseeni. On niin vaikea ymmärtää, että mieheni ei ajattele samalla tavalla.
Onko tuo mieheni ex aina kuvioissa?
Jos sinulla on vastaavasta kokemusta, kerrothan! Kaipaisin vähän tukea tähän mustasukkaiseen maailmaani...
Ei se olekaan mikään "vanha tyttöystävä" vaan ihka oikea elävä ex-puoliso. Miten olenkin ollut niin sokea.
Ja koska heillä on pitkä taival takana yhdessä, pitää olla väleissä jatkossakin. Mistä minä en tietenkään tykkää yhtään.
Itsellä menneet suhteet ovat menneitä, enkä halua mitään heistä nykyiseen suhteeseeni. On niin vaikea ymmärtää, että mieheni ei ajattele samalla tavalla.
Onko tuo mieheni ex aina kuvioissa?
Jos sinulla on vastaavasta kokemusta, kerrothan! Kaipaisin vähän tukea tähän mustasukkaiseen maailmaani...
Vastaukset 4
Vanhimmat
samankaltaisesta tilanteesta. Miesystäväni halusi myös pitää yhteytta ex tyttöystäväänsä. Aluksi minun oli pakko hyväksyä asia mut sitten paljastui et heillä oli vielä tunteita toisiaan kohtaan eivätkä he olleet pelkkiä ystäviä. Vanha suola janotti edelleen. Enää emme ole yhdessä.
Tämä saattaa auttaa sinua voimaan hiukan paremmin. Tiedät ainakin, että jollakulla on vielä vaikeampaa kuin sinulla...:-/
Asun mieheni kanssa samassa taloyhtiössä kuin miehen ex-vaimo ja heidän kolme lastaan. Lapset ja exä käyvät meillä päivittäin. Lapset eivät minua mitenkään haittaa, mutta pakko on myöntää, että exän näkeminenpäivittäin ei ole mitään herkkua.
Olen miettinyt, minkälaista olisi, jos miehelläni olisi lapsia tuosta aikaisemmasta liitosta ja olen tavattoman onnellinen, että niitä ei ole. En tietenkään haluaisi viedä lapsilta isää enkä äitiä, joten tuntisin oloni varmasti tuplasti kurjemmaksi kuin nyt.
Minä olen vain niin kateellinen ja mustasukkainen siitä, että heillä ylipäätään oli pitkä, vakava suhde. Ja että he vieläkin haluavat - molemmat - olla väleissä toistensa kanssa. Minä kun en voi sietää sitä naista.
Lapsellistahan se kai on, inhota toista sillä lailla, mutta turha minun on tunteitani kieltää. Tottakai usein pelkään, että entä jos heidän välit lämpiävät uudestaan. Se riskikö minun on otettava ja ajateltava, että jos niin käy, ei minun ollut tarkoituskaan olla tässä suhteessa?
Onko todella näin, että exän kanssa pitää olla väleissä? Kertokaa minulle, miksi!
Jos liitosta on lapsia, niin on lapsille eduksi,jos vanhemmat voivat yhdessä jatkaa lapsen kasvatusta ja pystyvät "työskentelemään" yhdessä erosta ja eroon johtaneista asioista huolimatta. Silloin saattaa siis olla kyse vain lapsen edusta.
Jos tällaisesta tilanteesta kysymys, niin annattaa käydä itsekin lukemassa esim. lastensuojelun keskusliiton sivuilta asiasta, kuinka siellä neuvotaan vanhempia eron jälkeen toimimaan. Silloin on helpompi ymmärtää mistä on kysymys.
Sinänsä myös tämän asian miettiminen ehkä auttaa,
että kun mies ja nainen on syystä tai toisesta eronnut, niin harvoin palaavat enää yhteen, kun on kerran eroon päädytty.
Ja toinen pointti, että jos on suhteessa tai liitossa aikanaan "riidelty tai tapeltu", niin miksi jatkaa samaa riitaa suhteen jälkeen.
Silloinhan ovat vapaat toisistaan ja voivat suhtautua toisiinsa kuten muihinkin tuttuihin.
Siitä ei pääse koskaan eroon, etteivät toisiaan tuntisi. Eriasia jos eivät enää halua "tuntea".