Onko täällä muita miehiä jotka ovat käyneet luovuttamassa sukusoluja? Itse kävin siis luovuttamassa spermaa. Olen käsittänyt niin, että kyseessä on erittäin harva joukko joka tätä lahjoitusmuotoa käyttää.
Lapsettomuus on niin kipeä asia jo omakohtaisesti koettunakin, että minun oli suorastaan pakko kokeilla kävisinkö luovuttajaksi. Ja miksi?
Halusin isäksi ensimmäisen kerran joskus 26 - 27-vuotiaana mutta sen aikaisen avopuolison kanssa siitä ei tullut mitään. Hän ei halunnut koska itse olin suhteen omalla tavallani romuttanut alkuvuosina mutta silloin vielä takertujana en osannut erota. Näytti siltä, että jäämme lapsettomiksi mutta sitten puoliso tajusi lähteä ja kumpikin löysi tahoillaan uuden puolison. Se oli yksi elämän kasvun paikoista.
Oli valtava onni saada oma lapsi, itkin onnesta mutta onni jäi varsin lyhytaikaiseksi. Lapseni kuoli tapaturmaisesti muutaman vuoden ikäisenä. Tuon onnettomuuden jälkeen olin taas lapseton ja suru oli jotain aivan käsittämätöntä. Apua haettiin vertaistuesta, lääkäriltä ja psykoterapeutilta. Myös aika antoi oman apunsa tapahtuneeseen. Melkein minkä vaan muun kuolemantapauksen pystyy jotenkin järjellisesti suremaan, mutta ei lapsen kuolemaa. No, ehkä jotkut pystyvät mutta minulta se oli viedä kaiken vaikka päällepäin sitä ei nähnytkään. Loppujen lopuksi suru oli muistojen lisäksi ainoa joka lapsesta jäi. Oikeastaan surusta tuli luonteva elämänkumppani joka ei kuitenkaan elämää enää haittaa, se on vain osa minua.
Vuosien jälkeen saimme kuitenkin vielä lapsen joka oli todella toivottu molempien osalta. Tilanne on nyt sellainen, että lapsiluku jää tähän yhteen elävään lapseen vaikka olisin halunnut enemmän lapsia. Koska tilanne oli tämä, mieleeni tuli luovuttamisen mahdollisuus. Keskustelin tästä vaimon kanssa ja hänen mielestään se oli ok. Näin voisin auttaa myös muita lapsettomia ja toisaalta saan itseltäni kirjan kannet kiinni lapsettomuusasian suhteen. Ainakin oma korsi on nyt kannettu kekoon.
Itse luovutus meni niin, että soitin klinikalle jossa halukkaita luovuttajia pyydettiin ottamaan yhteyttä. Itseasiassa olin jo joskus 6 vuotta sitten soittanut eräälle toiselle yleiselle klinikalle mutta tuolloin puhelu oli klinikan päästä osittain naurun pyrskähdyksiä ja en ollut kovin vakuuttunut siitä, että asia halutaan ottaa tosissaan. Tämä toinen oli aivan toista maata, ymmärsivät heti mistä on kyse ja selvästi olivat kouluttautuneet asiaan niin koulutuksen kuin käytännönkin kautta.
Tapaaminen sovittiin ja ensimmäisellä kerralla kävin keskustelemassa lapsettomuuslääkärin kanssa mm. lain kiemuroista, siitä miksi haluan luovuttaa, sain kysyä omia kysymyksiä jne. Lopuksi täytettiin lomake jossa vapauduin elatusvelvollisuudesta ja ilmoitettiin saako luovutusta käyttää heteroparien lisäksi myös yksinäisten naisten tai naisparien lapsettomuushoitoihin. En rajoittanut saako sitä antaa pareille, yksinäisille naisille vai sateenkaaripareille. Muistaakseni pituus ja silmien väri piti ilmoittaa myös.
Samalla käyntikerralla annoin myös näytteen jonka pakastus onnistui. Näyte käytiin antamassa sellaisessa kauempana sijaisevassa huoneessa. Lisäksi otettiin verikokeet sekä virtsanäyte. Siellä ei tarvinnut mitään turhia selitellä :-).
Siemennestenäyte koepakastettiin ja se onnistui sekä laatu oli myös hyvä. Luovutuksen kävin antamassa 5 kertaa, pidättäytymisaika oli aina sen 2 - 4 päivää ohjeen mukaan. Lisäksi päälle tuli puolen vuoden odotusaika jonka jälkeen otetaan uusi verikoe nähtävästi infektioriskin vuoksi.
Toivottavasti tästä on lapsettomille apua. Ei siellä klinikalla oikein saanut selvyyttä kuinka kovasti apua tarvitsevia on, mutta pulaa ilmeisesti oli. Tuntui että mitä pikemmin viiden kerran luovutus onnistuu sitä parempi.
Lapsettomuus on niin kipeä asia jo omakohtaisesti koettunakin, että minun oli suorastaan pakko kokeilla kävisinkö luovuttajaksi. Ja miksi?
Halusin isäksi ensimmäisen kerran joskus 26 - 27-vuotiaana mutta sen aikaisen avopuolison kanssa siitä ei tullut mitään. Hän ei halunnut koska itse olin suhteen omalla tavallani romuttanut alkuvuosina mutta silloin vielä takertujana en osannut erota. Näytti siltä, että jäämme lapsettomiksi mutta sitten puoliso tajusi lähteä ja kumpikin löysi tahoillaan uuden puolison. Se oli yksi elämän kasvun paikoista.
Oli valtava onni saada oma lapsi, itkin onnesta mutta onni jäi varsin lyhytaikaiseksi. Lapseni kuoli tapaturmaisesti muutaman vuoden ikäisenä. Tuon onnettomuuden jälkeen olin taas lapseton ja suru oli jotain aivan käsittämätöntä. Apua haettiin vertaistuesta, lääkäriltä ja psykoterapeutilta. Myös aika antoi oman apunsa tapahtuneeseen. Melkein minkä vaan muun kuolemantapauksen pystyy jotenkin järjellisesti suremaan, mutta ei lapsen kuolemaa. No, ehkä jotkut pystyvät mutta minulta se oli viedä kaiken vaikka päällepäin sitä ei nähnytkään. Loppujen lopuksi suru oli muistojen lisäksi ainoa joka lapsesta jäi. Oikeastaan surusta tuli luonteva elämänkumppani joka ei kuitenkaan elämää enää haittaa, se on vain osa minua.
Vuosien jälkeen saimme kuitenkin vielä lapsen joka oli todella toivottu molempien osalta. Tilanne on nyt sellainen, että lapsiluku jää tähän yhteen elävään lapseen vaikka olisin halunnut enemmän lapsia. Koska tilanne oli tämä, mieleeni tuli luovuttamisen mahdollisuus. Keskustelin tästä vaimon kanssa ja hänen mielestään se oli ok. Näin voisin auttaa myös muita lapsettomia ja toisaalta saan itseltäni kirjan kannet kiinni lapsettomuusasian suhteen. Ainakin oma korsi on nyt kannettu kekoon.
Itse luovutus meni niin, että soitin klinikalle jossa halukkaita luovuttajia pyydettiin ottamaan yhteyttä. Itseasiassa olin jo joskus 6 vuotta sitten soittanut eräälle toiselle yleiselle klinikalle mutta tuolloin puhelu oli klinikan päästä osittain naurun pyrskähdyksiä ja en ollut kovin vakuuttunut siitä, että asia halutaan ottaa tosissaan. Tämä toinen oli aivan toista maata, ymmärsivät heti mistä on kyse ja selvästi olivat kouluttautuneet asiaan niin koulutuksen kuin käytännönkin kautta.
Tapaaminen sovittiin ja ensimmäisellä kerralla kävin keskustelemassa lapsettomuuslääkärin kanssa mm. lain kiemuroista, siitä miksi haluan luovuttaa, sain kysyä omia kysymyksiä jne. Lopuksi täytettiin lomake jossa vapauduin elatusvelvollisuudesta ja ilmoitettiin saako luovutusta käyttää heteroparien lisäksi myös yksinäisten naisten tai naisparien lapsettomuushoitoihin. En rajoittanut saako sitä antaa pareille, yksinäisille naisille vai sateenkaaripareille. Muistaakseni pituus ja silmien väri piti ilmoittaa myös.
Samalla käyntikerralla annoin myös näytteen jonka pakastus onnistui. Näyte käytiin antamassa sellaisessa kauempana sijaisevassa huoneessa. Lisäksi otettiin verikokeet sekä virtsanäyte. Siellä ei tarvinnut mitään turhia selitellä :-).
Siemennestenäyte koepakastettiin ja se onnistui sekä laatu oli myös hyvä. Luovutuksen kävin antamassa 5 kertaa, pidättäytymisaika oli aina sen 2 - 4 päivää ohjeen mukaan. Lisäksi päälle tuli puolen vuoden odotusaika jonka jälkeen otetaan uusi verikoe nähtävästi infektioriskin vuoksi.
Toivottavasti tästä on lapsettomille apua. Ei siellä klinikalla oikein saanut selvyyttä kuinka kovasti apua tarvitsevia on, mutta pulaa ilmeisesti oli. Tuntui että mitä pikemmin viiden kerran luovutus onnistuu sitä parempi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upea juttu. Lapsettomat tarvitsevat apuja -kiitos.
Otan osaa mielettömään menetykseesi
Itsekin kävin luovuttamassa, kun onneksi olen terve, eikä ole mitään perinnöllisiä sairauksiakaan tms.
Luovuttamaan lähdin myös siitä syystä että tulipahan tutkittua samalla oman sperman hedelmällisyys. Nyt sitten on vasta yksi lapsi saatu itsellekin, mutta koska sitä jo odoteltiin, ajattelin että onkohan sperma kunnollista?
Lapsia ei kuitenkaan ole itselle tarkoitus hankkia enempää. Mielenkiintoista olisi jos joskus parinkymmenen vuoden jälkeen joku ottaisi yhteyttä. Ei minua haittaisi. Sitäpaitsi hyvä että isän voi selvittää kun voisihan muuten olla että tulevaisuudessa oma poikani tapaisi jonkun tytön joka olisikin minun jälkeläiseni. Eipä olisi mukavaa jos he eivät voisi varmuudella tietää kuka on ollut isänä tytölle joka olisi saanut alkunsa pankin kautta.
Parempi että tieto on tarvittaessa mahdollista saada.
Hyvä, että muitakin löytyy :).
Luovutus ei tosiaan noilla klinikoilla mene ihan suoraan, tarkkaan tutkivat. Se koepakastus taitaa olla suurin kynnys. Vaikka sperma olisi ns. kunnollista, se ei välttämättä kestä pakastusta. Senhän ne tosin testaavat ensimmäisellä käyntikerralla ja ilmoittavat jos meni pieleen, muuten jatketaan sovitun aikataulun mukaan.
Kieltämättä mielenkiintoinen ajatus, että joku ottaisi 20 vuoden päästä yhteyttä. Siihen on kuitenkin melko pitkä aika vaikka nopeastihan tuo aika kuluu. Yllätyshän se olisi takuuvarmasti. Eipä kyllä, ei minuakaan haittaa, saa ottaa yhteyttä tottakai. Pitäisi varmaan vähän laittaa muistiin näitä omia ajatuksia tältä ajalta jos yhteydenotto joskus tulee.