Täällä on monesti sanottu ettei se tule (ainakaan oikealla tavalla) jos on hirveästi vauvojen (esim. sukulaisten, kavereiden) seurassa, koska se on matkimista.
Minulle se tuli kun pitelin vauvaa sylissäni, seurasin vauvan kehitystä ja miten vauva muutti heidän elämäänsä.
Yritin miettiä mutten keksinyt miten muut sen oikean vauvakuumeen saivat. Luultavasti jostain menneisyydestä? Kun lapsena leikki kotia ja päätti että lapsia on saatava tai on hoitanut pikkusisaruksiaan (joita minula ei ole).
Minulle se tuli kun pitelin vauvaa sylissäni, seurasin vauvan kehitystä ja miten vauva muutti heidän elämäänsä.
Yritin miettiä mutten keksinyt miten muut sen oikean vauvakuumeen saivat. Luultavasti jostain menneisyydestä? Kun lapsena leikki kotia ja päätti että lapsia on saatava tai on hoitanut pikkusisaruksiaan (joita minula ei ole).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastatkaa toki
Nyt kun alkaa miettimaan niin en kylla tieda mista oma vauvakuumeni sai alkunsa.
Jotenkin se on vain alkanut ja huomannut etta olisihan se mukavaa saada perheenlisaysta.
Muistan kun olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen avomieheni kanssa ja kaupassa vastaan tuli itkeva lapsi joka oli joutunut erilleen lapsistaan. Yllatyin miten hyvin poikaystava otti asian ja hoiti lapsen vanhempiensa luokse. Silloin ajattelin etta jonakin paivana hanesta tulee hyva isa.
Pari vuotta sitten olimme ystavapariskuntamme kanssa lapissa mokkeilemassa viikon. Heidan lapsensa oli silloin vain muutaman kuukauden ikainen ja erittain helppo tapaus. Siina viikon hanta hoidellessa ja katsellessa jotenkin itselle syttyi sellainen olo sydameen etta tallaisen nyytin itselleni haluan.
Minulle se tuli ihan vaivihkaa ja yllättäen.
Ennen nykyisen mieheni tapaamista olin jopa sitä mieltä, etten ehkä koskaan halua lapsia. Kun aloimme mieheni kanssa seurustella, mieleni vain muuttui, ehkä osin siksi, että hän oli roppakaupalla kypsempi ja enemmän isäainesta kuin entiset poikaystäväni yhteensä!
Olimme nykyisen mieheni veljen luona ensimmäistä kertaa kylässä ja mieheni 1,5-vuotias kummipoika kiipesi syliini tutti suussa hymyillen.... Suorastaan tunsin sen lämpimän tunteen leviävän kroppaani ja seuraavat pari viikkoa olin aivan pilvissä; lepertelin kotona eläimillemme ja kun näin ihmisiä pienten vauvojen kanssa, herkistyin lähes kyyneliin asti! Hormonini ovat siitä lähtien etenkin keväisin olleet aivan sekaisin! Tänä keväänä kärsin jopa masennuksen oireista, kun olin niin ahdistunut siitä, ettei lapsen hankkiminen vielä olisi meidän elämäntilanteessamme mahdollista. Kroppani myös "valehteli", sillä minulle tuli aivan selviä raskausoireita, vaikka minulla olikin hormonikierukka paikoillaan, enkä siis ollut oikeasti raskaana!
Mutta nyt, 4,5 vuotta vauvakuumeen "puhkeamisen" jälkeen, olen viimein opiskeluissani siinä vaiheessa, että otatin kierukan pois viime viikolla.... Tosin ihan vielä emme aio lasta alkaa tosissamme yrittämään, mutta tulee jos on tullakseen :) Vaikka en vielä pitkään aikaan saakaan omaa lasta syliini, olen silti nyt jo niin onnellinen, että tuttavanikin ovat ihmetelleen, miten yhtäkkiä suorastaan hehkun :) Jo tieto siitä, että vuoden päästä se voisi olla totta, riittää!
Minulla ainakin aina ollut selvänä, että haluan lapsia nuorena mieluiten useamman. Ollaan avopuolisoni kanssa seurusteltu teinistä asti nyt 7 vuotta. Vauvakuumeeni alkoi oikeastaan pikkuhiljaa. Ajattelin vain itsekseen miten kiva olisi saada lapsia. Kenellekkään en puhunut asiasta edes miehelleni. Mutta kun ajattelin ihan kunnolla itseäni hoitamassa rääkyvää vauvaa, ajatus jopa kauhistutti. Pikkuhiljaa ajatukseen kuitenkin tottui ja vauvakuume voimistui. Aina olen sukulaislapsia hoitanut, minusta on niin ihana seurata lasten kasvua ja kehitystä. Osasyynä vauvakuumeeseen ehkä oli työharjoittelu vauvojen parissa.
Sitten vain kun oma pää oli selvitetty aloin miestä houkkaamaan mukaan ja nyt juuri loppui viimeinen laatta pillereitä. Nyt asiaa ajateltua olen potenut vauvakuumeta jo pitkään, mutta nyt vasta myöntänyt sen itselle ja miehellekkin. Ajattelin vain, että olisiko nyt edes sopiva aika vauvalle. Mutta onko sitä koskaan, jos aina vain ajattelee niin.. Pitää kuitenkin aina muistaa, että vauvoja ei tehdä vaan saadaan!! Kaikki ei tapahdu ehkä juuri niin miten on itse suunnitellut.