Olen 42-vuotias yh-äiti ja päättänyt, että elän lasteni kanssa.Miehet pärjäävät hyvin ilman minua (löytävät varmasti naisen jostakin), mutta lapseni tarvitsevat minua.
Miksi silti voin yhä kokea ihastumisen tunteen, vaikka olen päättänyt etten ihastu ? Monta vuotta (4v.) meni ihan hyvin, mutta nyt ihastuin mieheen ja harkitsen jopa tapaamistakin, koska mies semmoisen puheeksi otti. Omissa kuvitelmissani ajattelen asian siten, että koska mies asuu kauempana niin lapset eivät saisi koskaan edes tietää hänen olemassaolostaan.
Nyt mietin, että olenko jotenkin luuseri, kun alan joustamaan päätöksestäni. Olenko heikko, koska koen tuommoisia ihastumisen tunteita. Mitä hyvää mahdollinen äidin "salasuhde" toisi minun ja lasteni elämään. Mitä huonoa siitä seuraisi.
Ensimmäinen mahdollisuus käydä yhdessä kahvilla olisi viikon kuluttua,joten minulla on viikko aikaa harkita otanko tämän askeleen vai enkö ota.
Onko kukaan muu työstänyt samanlailla ihastumisen tunteen unohtamisen ja tunteeseen mukaan menemisen välillä arpomista ?
Miksi silti voin yhä kokea ihastumisen tunteen, vaikka olen päättänyt etten ihastu ? Monta vuotta (4v.) meni ihan hyvin, mutta nyt ihastuin mieheen ja harkitsen jopa tapaamistakin, koska mies semmoisen puheeksi otti. Omissa kuvitelmissani ajattelen asian siten, että koska mies asuu kauempana niin lapset eivät saisi koskaan edes tietää hänen olemassaolostaan.
Nyt mietin, että olenko jotenkin luuseri, kun alan joustamaan päätöksestäni. Olenko heikko, koska koen tuommoisia ihastumisen tunteita. Mitä hyvää mahdollinen äidin "salasuhde" toisi minun ja lasteni elämään. Mitä huonoa siitä seuraisi.
Ensimmäinen mahdollisuus käydä yhdessä kahvilla olisi viikon kuluttua,joten minulla on viikko aikaa harkita otanko tämän askeleen vai enkö ota.
Onko kukaan muu työstänyt samanlailla ihastumisen tunteen unohtamisen ja tunteeseen mukaan menemisen välillä arpomista ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ketään ole tänne luotu yksin kulkemaan. Lapset eivät ole sama asia kuin elämänkumppani. Anna palaa!!!
Samaa mieltä. Lapsille on varmasti parempi onnellinen äiti sala- tai julkisuhteen kanssa, kuin äiti joka jälkikäteen on katkera elämättömästä elämästä. Eihän tapaaminen vielä edellytä mihinkään ja päätös suhteen aloittamisesta voi tehdä kun se tuntuu oikealta.
No johan. Kyllähän ne lapset ovat itsellekin tärkeät, mutta hitto jos olisi kanditaatti, niin mikä estäisi tapailemasta. Ehkä tulee vastaan tai sitten ei. Kaipaahan sitä jokainen aikuiskontakteja.
Et ole heikko luuseri, sehän on ihmisen normaalia ja luonnollista käytöstä kun ihastuu toiseen ihmiseen.
anna palaa ja nauti
Mua kanssa rassaa,kun olen ihastunut,ihan puun takaa nämä tunteet...Mun piti kanssa elää yksin lasten kanssa,ei mitään miestä tms...Huh,enkä pääse tunteesta eroon.En edes tunne miestä kunnolla;D kamalaaa kamalaaaaaaa
Lakkaa vaan ajattelemasta.Käyttäytyy neutraalisti.