Oon ollu yksinäinen enemmän tai vähemmän kymmenisen vuotta. Jotain kavereita tuossa matkalla on ollu, mutta viimeisin "hyvä ystävä" oli tosi kiero luonne ja jätti minulle 1000e laskut maksettaviksi. Lisäksi kuulin häneltä kaikenlaisia loukkauksia mutta muitakaan minulla ei ollut, mutta oikeuskäsittelyn jälkeen kun häneltä ulosmitataan minulle nuo rahat hän sai jäädä. Nyt kuitenkin on tullut mieleen että voiko toinen ihminen tuoda sitä "sisäistä valoa" elämään, yksinäisyys tekee olosta kurjaa, elämän autioksi ym. Mutta onko se kuitenkaan se "juttu"? Olen vähän kyllästynyt ihmisten kovuuteen ja kaikenlaisiin outoihin mielipiteisiin. Jotenkin alkaa tuntua että se on vaan omassa päässä miten elämänsä ehkä järjestää? Mut on moni ihminen jättäny oman onneni nojaan, mutta mitä sitten? En tiedä heidän ajatuksiaan. Tiedän vain omani ja miten sen sanoisi, kuluttaa itseni henkisesti rikki miettimällä mitä muut tai elää oman pienen elämäni miettien vain oman elämäni suuntaa ja olla sen koommin haluamatta muilta mitään, mitä he oikeastaan eivät voi antaa? Tää voi olla suppea näkemys kun oon ollu niin paljon yksin, ehkä joku seurapiiriprinssi tähän vastaa ja kertoo mitä muilta ihmisiltä saa?
pohdintaa
a
054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.